tag:blogger.com,1999:blog-24413543085722261182024-02-20T09:58:57.024-08:00Kuukauden kainuulainenKuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.comBlogger49125tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-91312329831178526242023-01-24T22:00:00.000-08:002023-01-25T06:58:32.288-08:00Pekka Huttu-Hiltunen - ”Runolaulu on suomalaisen kulttuurin kivijalka”<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5zz6J2ebjX5wNDz0swSSUq6C97L7hejOYPIP93XDHFa26ij0iVckWNGmQgYameZ_Xjyw57rCdLj599uoQK8rEhsCILZJkuWsPT8H7Q9aJLvMwzyhEDQ1MwcoM5tyKBLUN6-wsrMWmi571JABsPfPsgCrBuxhCHygZKsfe-qb1fGho0433JxhK6CWQ1A/s1159/Pekka%20ja%20Huttu-Hiltusen%20kantele.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1159" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5zz6J2ebjX5wNDz0swSSUq6C97L7hejOYPIP93XDHFa26ij0iVckWNGmQgYameZ_Xjyw57rCdLj599uoQK8rEhsCILZJkuWsPT8H7Q9aJLvMwzyhEDQ1MwcoM5tyKBLUN6-wsrMWmi571JABsPfPsgCrBuxhCHygZKsfe-qb1fGho0433JxhK6CWQ1A/s320/Pekka%20ja%20Huttu-Hiltusen%20kantele.jpg" width="276" /></a></b></div><b>Kuhmolainen kansanmusiikin tutkija</b> Pekka Huttu-Hiltunen on pitänyt kulttuurin saralla useita rautoja tulessa jo vuosikymmenten ajan. Hänen väitöskirjansa Länsivienalainen runolaulu 1900-luvulla on musiikkiantropoginen tutkimus kuuden runolaulajan laulutyylistä ja runolaulun kulttuurisesta merkityksestä. Huttu-Hiltunen on työskennellyt pitkään musiikinopettajana ja musiikkiopiston rehtorina Kuhmossa. Varsinaisen ammattinsa ohella hän on myös esiintynyt laulajana 1960-luvulta lähtien. Huttu-Hiltunen on lähtöisin Pudasjärveltä, mutta elänyt ja vaikuttanut Kuhmossa yli puolet ikävuosistaan.<p></p><p>Huttu-Hiltusen pääasiallinen toimi on tällä hetkellä Runolaulu-Akatemian johtaminen. Akatemian perustamista alettiin suunnitella jo 1990-luvulla, jolloin Kuhmon musiikkiopiston rehtorina toiminut Huttu-Hiltunen hahmotteli kansanmusiikin kehittämishankkeita, joiden yhdeksi tavoitteeksi asetettiin oman kansanmusiikin tutkimukseen keskittyvän laitoksen perustamista. Ensimmäinen Kansanmusiikin tutkimus-, tallennus- ja elvytyshanke saatiinkin alkamaan vuonna 1998.</p><p>Kainuulainen perinnekulttuuri on hyvissä voimissa. Kuhmo on valittu täksi vuodeksi suomalais-ugrilaiseksi kulttuuripääkaupungiksi ensimmäisenä suomalaisena paikkakuntana. Yhtenä päätavoitteena Kuhmon kulttuuripääkaupunkiohjelmassa on tietoisuuden herättäminen suomalais-ugrilaisista kielistä ja kulttuureista Suomessa ja maailmanlaajuisesti. Sen lisäksi ohjelmalla halutaan tukea suomalais-ugrilaisten alkuperäiskansojen uhanalaisten kielten elvyttämistä ja niiden rikkaiden ja monipuolisten musiikkikulttuurien ja -perinteiden säilymistä. Kuhmon suunnitelmiin sisältyy yli 100 tilaisuuden järjestäminen osana kulttuuripääkaupunkiohjelmaa. Musiikkijuhla Sommelo on juhlavuoden 2023 päätapahtuma (26.6. – 3.7.). Muita korkean profiilin tapahtumia ovat Kuhmon Talvi, suomalais-ugrilaisten alkuperäiskansojen kielten asemaa käsittelevä kansainvälinen konferenssi, suomalais-ugrilaisia laulukulttuureja käsittelevä konferenssi sekä Ison Karhun Kantapäillä -tapahtuma, jossa paneudutaan karhun merkitykseen suomalais-ugrilaisten kansojen mytologiassa. Myös maailmanlaajuisesti tunnettu Kuhmon Kamarimusiikki osallistuu juhlavuoden teemoihin. Isoja kultturin kehittämishankkeita ovat myös eurooppalainen kulttuurireitti Viron, Latvian ja Liettuan kanssa sekä Itä-Suomen yliopiston kanssa toteutettava Kantele goes global -hanke.</p><h3 style="text-align: left;">Runolaulu Unescon perintökohteeksi</h3><p>Yksi Runolaulu-Akatemian monivuotisia työnsarkoja on saada runolaulu Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon aineettomaksi kulttuuriperintökohteeksi. Toistaiseksi järjestö ei ole suostunut runolaulua listallaan tunnustamaan, mutta Huttu-Hiltunen jatkaa asian eteenpäin viemistä päättäväisesti.</p><p>– Runolaulu on koko suomalaisen kulttuurin kannalta tärkein perinne. Toimikunnassa ajatellaan eri tavalla. Siellä ei ymmärretä mittakaavaa, kuinka tärkeä runolauluperinne on suomalaisen kielen ja kulttuurin kannalta. Laulaminen ei ole kadottanut merkitystään, vaikka sen funktio onkin muuttunut. Edelleen saamme laulamisen ja musiikkiperinteen kautta käsityksiä elämästä. Meidän sukupolvellamme se on esimerkiksi The Beatles ja John Lennon. All you need is love, Give peace a chance ja Imagine ovat vaikuttaneet huomattavan paljon ajattelutapaamme. Se osoittaa, kuinka laululla on kulttuurillinen merkitys, joka on syytä muistaa. Samalla tavalla runolaulu on se kivijalka, jonka ansiosta suomalainen kieli ja kulttuuri jatkavat olemassaoloaan, Huttu-Hiltunen pohtii.</p><p>Huttu-Hiltunen kiinnostui runolaulusta alunperin koulutuksensa myötä. Hän on opettaja kolmannessa polvessa ja varttunut kulttuurimyönteisessä ilmapiirissä. Musiikinopettajan tutkintoa suorittaessaan hän perehtyi aiheeseen ja valmistuttuaan huomasi uuden kotipaikkakunnan Kuhmon kantavan edelleen mittavaa runolauluperinnettä.</p><p>– Siitä minä innostuin. Olisi tosi tärkeää nostaa esille, että tällaista perinnettä Suomessa on vielä olemassa edelleenkin. Yritin parin vuoden ajan saada hanketta liikkeelle, että saataisin palkatuksi tutkija kartoittamaan aihetta. Se ei kuitenkaan onnistunut, joten tulin siihen lopputulokseen, että se on tehtävä itse, Huttu-Hiltunen sanoo.</p><p>Jatkotutkinnon runolaulusta hän suoritti Sibelius-akatemiassa ja on toiminut nyt päätoimisena tutkijana 20 vuoden ajan.</p><h3 style="text-align: left;">Runolaulun asema parantunut vuosien varrella</h3><p>Vaikka runolauluperinne onkin uhanalainen, on sen asema parantunut huomattavasti sitten 80-luvun, jolloin se oli akuutissa katoamisvaarassa.</p><p>– Kouluissakin opetettiin Kalevalaa ikään kuin lausuen, ja mentiin jopa niin pitkälle, että televisio-ohjelmissa annettiin ymmärtää, että Kalevalan runot olisi lausuttu Lönnrotille, ei laulettu. Nykyisin ymmärretään jo laajasti, että kyse on nimenomaan lauluperinteestä, Huttu-Hiltunen täsmentää.</p><p>Vahvaan lauluperinteeseen Kainuun alueella on vaikuttanut itärajan ja Karjalan heimojen läheisyys. Myös pitkät välimatkat ihmisten välillä ovat lyöneet leimansa kansanperinteeseen.</p><p>– Lauluperinne näkyy voimakkaasti kainuulaisessa kansanmusiikissa. Yhtenäiskulttuuri on yhtenäistänyt asioita paljon koko Suomessa. Koululaitos on ollut täällä jo toistasataa vuotta ja kirkko on vaikuttanut paljon. Kainuulaiseen perinteeseen kuuluu vahvasti laulaminen enemmän kuin muilla alueilla. Siihen voi vaikuttaa se, että välimatkat ovat itä-Suomessa pitkiä, eikä meillä ole päässyt syntymään samanlaista iltamaperinnettä kuin esimerkiksi Pohjanmaalla, jossa soitettu instrumentaalimusiikki on vahvemmassa asemassa, Huttu-Hiltunen kertoo.</p><p>Lauluperinteen yhteiskunnallinen merkitys on muuttunut. Se ei ole enää tapa, jolla kulttuuria koskevat käsitykset siirretään seuraavalle sukupolvelle, vaan se on muuttunut perinneaineistoksi. Ihmiset arvostavat sitä kyllä, mutta lapset ovat saaneet käsityksensä maailmasta jo sadan vuoden ajan lehdistöstä, kirjallisuudesta ja muusta mediasta. Huttu-Hiltusen mielestä olisi kuitenkin pidettävä tarkkaan mielessä, mistä on lähdetty.</p><p>– Perinteet antavat perspektiiviä siihen, keitä olemme ja mistä tulemme. Ylipäänsä ihmisen kiinnostavin tutkimuskohde on ihminen itse. On hyvin tärkeää tiedostaa, miten kulttuuri muodostuu ja kuinka ihmiset muodostavat yhteisiä käsityksiä. Juuriensa tunteminen mahdollistaa niiden arvostamisen ja ylläpitämisen. Se on oman identiteetin tunnistamista, Huttu-Hiltunen sanoo. – Kun Eurooppa yhdentyy ja rajat madaltuvat, nousee vastapainona kulttuuriperinteiden merkitys, jonka avulla identiteetti muodostetaan. Valtiollinen kansalaisuus ei enää olekaan niin keskeinen asia kuin paikalliset kulttuurielementit. Siksi myös runolaulun merkitys ajan kuluessa kasvaa entisestään, sillä se on suomalaisen kulttuurin kivijalka, joka on säilyttänyt kielemme.</p><h3 style="text-align: left;">Ei vain yhtä Kainuuta</h3><p>Huttu-Hiltunen ei halua lokeroida kainuulaista ihmistyyppiä yhteen muottiin. Kainuu on maakunta, jonka alueella esiintyy yksinkertaistaen useita erillisiä mikrokulttuureita. Merimaille vievät vesistöt ovat vaikuttaneet voimakkaasti murrealueiden muodostumiseen. Murros tapahtuu Vaalan kunnan alueella, missä länsiosien puheenparsi poikkeaa merkittävästi itälaitojen kielestä.</p><p>– Kainuussa on erilaisia alueita. Vaikkapa kuhmolaisilla, suomussalmelaisilla ja paltamolaisilla on aivan erilaiset kulttuurilliset profiilit. Kainuulaisuus ei ole ehkä niin voimakkaasti yhdistävä piirre kuin savolaisuus tai karjalaisuus. Myös Kainuun murrealueet ovat selkeästi erilaisempia kuin muissa maakunnissa. Kuhmon perukassa puhutaan erilaista kainuuta kuin Sotkamossa, Huttu-Hiltunen toteaa.</p><p>Kainuulaista kansamusiikkiperinnettä ylläpitää muun muassa Huttu-Hiltusen ideoima jokakesäinen kansanmusiikkijuhla Sommelo. Huttu-Hiltunen näkisi mieluusti enemmänkin omaehtoisten pelimannien tekemää ohjelmaa muutoinkin kuin runolaulun osalta.</p><p>– Se juuri onkin Sommelon lähtökohta, että rohkaistaisiin harrastajia tekemään enemmän omaa musiikkia. Siinä on työsarkaa myös heille, jotka minun jälkeeni jatkavat tätä työtä.</p><p><br /></p><p><i>Kuvassa Pekka pitelee käsissään kulttuuriaarretta. Kyseinen soitin tunnetaan nimellä Huttu-Hiltusen kantele. Se on löytynyt Ylikiimingin Hiltukylästä Pekan isän syntymäkodin, eli vanhan Hiltulan vintiltä 1940-luvulla, kun taloa oli tyhjennetty ja siirretty tavaroita uuteen rakennukseen. Vaari lahjoitti sen Oulun maakuntamuseoon. Kanteleen kortissa lukee "Lahjoittanut K.V. Huttu-Hiltunen, toi lyseolainen V. Huttu-Hiltunen 1949." Tuo lyseolainen oli Pekan isä ja Kalle Vihtori siis hänen isoisänsä. Soitinnrakentaja ja historioitsija Rauno Nieminen tutki kanteleen ja ajoitti sen 1700-luvun loppuun. Se on siis vanhempi kuin esimerkiksi Ontrei Malisen kantele.</i></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-62441703938683383212023-01-03T14:01:00.003-08:002023-01-22T14:04:22.987-08:00Veijo Leinonen - ”Metsästyksessä ei tärkeintä ole saalis, vaan yhdessäolo”<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw5OntWP9nHcrDh__6flbtz2_ikbv_Vq77UbaJH5fZJ4l8Q4Htjj7Q3y9KJWhNn6r-18oR8IaPPgHtOvBWMxeoHnzWBqY3OBKp7JgT91oBt-PJHxXF5DDOEAQ8mawybbqC3a1IaVAmii9PfVD7kEPlNMp4UKaHvgjIMmGiqlxdyugoo5hGC0inhetjHg/s1300/P1310846.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="923" data-original-width="1300" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw5OntWP9nHcrDh__6flbtz2_ikbv_Vq77UbaJH5fZJ4l8Q4Htjj7Q3y9KJWhNn6r-18oR8IaPPgHtOvBWMxeoHnzWBqY3OBKp7JgT91oBt-PJHxXF5DDOEAQ8mawybbqC3a1IaVAmii9PfVD7kEPlNMp4UKaHvgjIMmGiqlxdyugoo5hGC0inhetjHg/s320/P1310846.JPG" width="320" /></a></b></div><b>Näinä päivinä</b> 70 vuotta täyttävä paltamolainen Veijo Leinonen on harrastanut aktiivisesti metsästystä koko ikänsä. Harrastukseen liittyvät läheisesti myös muut Leinoselle tärkeät asiat, koirat ja liikunta. Maratoneja ja triathlonia kesäisin harrastava mies hyppää lumien tultua suksille ja ryhtyy kavereineen jahtaamaan pienpetoja.<p></p><p>– Siitä lähtien kun rautapyynti kiellettiin 70-luvun lopulla, olemme pyytäneet lippusiimalla kettua ja näätää. Kettuja on tähän mennessä saatu yli 1 300 kappaletta. Se on talviharrastus mukavalla porukalla ja vapaaehtoista riistanhoitotyötä. Sitten kun syksy tulee, alkaa hirvijahti. Hirvikoiriahan minulla on ollut, ja ehkä jopa yksi Suomen parhaista. Kävin sen kanssa viidesti SM-hirvenhaukkuottelussa. Yksikään muu koira ei ole osallistunut yhtä monesti. Koirien kanssa on mukava lähteä lenkille, eikä ilman oikein tuntuisikaan miltään lähteä, Leinonen kertoo.</p><p>Pienpetotilanne on Leinosen mukaan Paltamon seudulla pääosin hyvin hallinnassa.</p><p>– Kettujahtia piti viime talvena jopa vähän jarruttaa, sillä Kajaanissa järjestettiin kettukoirien SM-kisat, ja jotain ajettavaa piti jättää. Näätää on saatu sopivasti. Villiminkkikanta on kasvanut, ja sitä yritetään poistaa voimakkaasti. Muutama villisikakin on, ja nehän joutavat ilman muuta pois, sillä rutto huolestuttaa, Leinonen toteaa.</p><p>Lippusiimapyynti vaatii huomattavasti aikaa ja vaivaa. Tärkeintä jahdissa ei Leinoselle ole kuitenkaan saalis, vaan paljon liikkumista sisältävä puuhastelu ja yhdessä tekeminen. Hän pitää rohkaisevana sitä, että nuoria tulee mukaan toimintaan entistä enemmän.</p><p>– Näyttäisi, että nuoria tulee jatkamaan hommaa ja koiriakin on tullut pari lisää. Lippusiimapyynti on kovaa hommaa, siinä menee päivä hiihtäessä. Aamulla etsitään ensin jäljet ja sitten viedään sopivan mittainen rinki vanhoja rajalinjoja ja metsäkoneuria hyödyntäen. Sitten levitetään siimat ja asetetaan passimiehet. Usein minä lähden ajamaan. Sitten jos saadaan kettu kiinni, kerätään siimat pois ja siinähän se lyhyt päivä on mennytkin. Se on mukavaa sosiaalista toimintaa. Nykyään kun ei kyläillä samalla tavalla kuin ennen, on tämä monille eräänlainen henkireikä. Jos ei yksinään kehtaa lähteä hiihtelemään, niin näin sitä porukassa innostuu, Leinonen sanoo.</p><p>– Metsästys on nykypäivänä ehkä vähän väärä käsite. Jos saalista tulee, niin tietysti otetaan, mutta jos ei tule, niin ollaan seurassa ja vaihdellaan ajatuksia. Ennen vanhaan kun leipä oli tiukassa, oli hirvi pakko ottaa vaikka väkisin jos jäljet nähtiin.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Myös naiset innostuvat metsästyksestä</h3><p>Leinonen kertoo ilahtuvansa myös siitä seikasta, että nuorison lisäksi metsästysharrastus houkuttaa kasvavissa määrin myös naisharrastajia. Seurojen ukkoontuminen on ollut huolena jo pitkään. Hän arvelee tilanteen ainakin osittain selittyvän maailman yleisellä turvallisuustilanteella.</p><p>– Ilmajoella asuva kaveri juuri kertoi, että heillä kevään aikana pidetyissä metsästyskorttitutkinnoissa oli osallistujista naisia noin 70 prosenttia. Nykyisin myös järjestetään erikseen ladyhaukkuja. Maailmantilanne varmasti jotenkin vaikuttaa siihen, että naisetkin haluavat hankkia erilaisia valmiuksia, Leinonen arvelee.</p><p>Petotilannetta Leinonen pohdiskelee hieman huolestunein aatoksin. Kasvavia petokantoja on vaikea hillitä byrokratiasodassa, mikä tulee jatkossa vaikuttamaan metsästykseen täälläkin.</p><p>– Paltamon alueella tilanne ei ole vielä paha, mutta järven eteläpuolella susitilanne on erittäin huolestuttava. Nuoria koiria ei siellä uskalla löysätä ollenkaan ja kouluttaminen vaikeutuu. Siihen ollaan menossa täälläkin, ikävä kyllä. Ruotsissa on hyvä järjestelmä, jossa sutta saa vapaasti metsästää kahden viikon ajan. Joku tällainen tarvittaisiin meillekin, sillä susikanta kesyyntyy kun se ei opi pelkäämään ihmistä. Korpimaiden asukki ei kuulu ihmisten pihoille. Lakipykälät kuitenkin ovat valittajien puolella, Leinonen harmittelee.</p><p>Leinonen oli erittäin aktiivisesti mukana Paltamoon viime syksynä avatun uuden hirviradan toteuttamisessa. Hän järjesti talkoo-organisaation ja myöskin teki suuren osan talkootöistä. Uusi hirvirata oli Leinosen mielestä enemmän kuin ajallaan.</p><p>– Vanha ratahan oli jo yli 40-vuotias. Häiriöitä alkoi esiintyä kesken ammuntojenkin, joten tuli tarpeeseen, Leinonen toteaa.</p><p>Käynnissä olevat maailman mullistukset haittasivat jonkin verran myös hirviradan toteuttamista. Ensin korona laittoi monet komponettitehtaat pakettiin ja sota hankaloittaa materiaalien toimituksia.</p><p>– Rataprojekti myöhästyi maailmantilanteen takia noin kaksi kuukautta. Siellä oli koronaa ja komponenttipulaa. Sitten kun toimitukset saatiin kuntoon, valmistui rata nopeasti. Rajakomponentit olivat ensimmäisellä yrityksellä vialliset, joten ensimmäiset ammunnat jouduttiin viemään käsisyötöllä. Seuraavana päivänä saatiin uudet komponentit paikoilleen ja nyt meillä on hyvä rata. Kestää varmasti seuraavat 40 vuotta, Leinonen lupaa.</p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-91269363835415719832022-11-23T13:54:00.001-08:002023-01-22T13:58:44.584-08:00Tommi Rajala - Pessimismi positiivisena voimana<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhglPccnB00HAZj7I5F_LZCpb03WdRqMN-JxSkCtoyiGle4gZOufAh_Fn6gh8bksJ_q6rX3rXIc7OR_goH0BWl3WnbkFfHuVysACE497XFzz140MF1TqGAtqkvK_5MZZsWn7kuZ7uDcKRJMR1KS8hMesB3y-NA8PSQt8vm-2XS0LCkh13mZEIFxNWAZrA/s1200/IMG_20221020_124134.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="826" data-original-width="1200" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhglPccnB00HAZj7I5F_LZCpb03WdRqMN-JxSkCtoyiGle4gZOufAh_Fn6gh8bksJ_q6rX3rXIc7OR_goH0BWl3WnbkFfHuVysACE497XFzz140MF1TqGAtqkvK_5MZZsWn7kuZ7uDcKRJMR1KS8hMesB3y-NA8PSQt8vm-2XS0LCkh13mZEIFxNWAZrA/s320/IMG_20221020_124134.jpg" width="320" /></a></b></div><b>Jos Puolanka ja puolankalaiset</b> jostain muualla maailmassa tunnetaan, ei se niinkään ole paikkakunnan sinänsä upea luonto nevoineen ja vaaroineen. Kun kerran upeaa luontoa löytyy kaikista Suomen kunnista, ovat puolankalaiset valjastaneet erään toisen ehtymättömän kainuulaisen luonnonvaran käyttöönsä. Pessimistisen elämänasenteen.<p></p><p>Puolangan pessimistit ry:n iskulauseet ja videot ovat saaneet laajasti huomiota Suomessa ja maailmalla, ja elämänviisaus ”Mitäpä se hyvejää” on muodostunut paikallisen identiteetin keskeiseksi kulmakiveksi. Kesäisin Puolangan pessimistit ovat järjestäneet Pessimismimusikaaleja. Yhdistyksen päätapahtuma, Puolangan pessimismipäivät, järjestetään vuosittain 1.1. - 31.12.</p><p>Pessimismin puuhamies ja yksi yhdistyksen kantavimpia voimia on sen taiteellinen johtaja Tommi Rajala. Aleksis Kivi -seura myönsi Rajalalle Eskon Puumerkki -tunnustuspalkinnon Nurmijärvellä Aleksis Kiven päivänä. Eskon puumerkki on vuodesta 1975 alkaen jaettu vuosittain henkilölle, joka on osoittanut omaavansa Nummisuutarin Eskolle kuuluvia luonteenpiirteitä, aitoa suomalaista sinnikkyyttä ja itsepäisyyttä, ja joka näiden ominaisuuksiensa ansiosta on piirtänyt puumerkkinsä aikakirjoihin.</p><p>– Tommi Rajala ja Puolangan pessimistit eivät sorru konsulttipuheeseen, vaan auliisti myöntävät, että suo on siellä, vetelä täällä eikä kuivaa kussaan, Aleksis Kiven Seuran johtokunta kiteyttää valintaansa.</p><p>Lisäksi Puolangan pessimismihanke voitti Yleisön suosikki -palkinnon EU:n Rural Inspiration Awards -kilpailussa. Kilpailun voittajat palkittiin 6.10.2022 Brysselissä. Kyseessä on Euroopan maaseutuverkoston järjestämä hankekilpailu, jolla juhlistetaan maaseuturahaston parhaita hankkeita ympäri Euroopan. Kilpailun tavoitteena on nostaa esiin ja tuoda Euroopan laajuista näkyvyyttä maaseuturahaston tuella toteutetuille hankkeille.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Uutta näkökulmaa maailmalta</h3><p>Keski-Suomessa syntynyt Tommi muutti Puolangalle perheensä mukana 3-vuotiaana vuonna 1981. Hänen isänsä Seppo Rajala työskenteli useissa kunnan tehtävissä ja luottamustoimissa, muun muassa kunnanjohtajana. Koulunsa käytyään Puolangalla Tommi muutti Etelä-Suomeen juuri ennen vuosituhannen taittumista. Hän opiskeli tietojenkäsittelytiedettä Tampereen ja Helsingin yliopistoissa.</p><p>Afrikka on ollut merkittävässä roolissa Tommin elämänpolulla. Ensimmäisen omakohtaisen kosketuksensa mantereeseen hän sai vuonna 2003 muuttaessaan vaimonsa mukana Nigeriin. Etelä-Afrikassa jo aiemmin asunut vaimo teki Nigerissä gradunsa kenttäkokeita Tommin hyödyntäessä mielenkiintoaan ja osaamistaan videotuotantoihin.</p><p>– Tein vuoden aikana lähinnä musiikkivideoita paikallisille rap-artisteille. Ne eivät ole sellaisia videoita, joita kehtaisin enää nykyisin omalla nimelläni esittää, Tommi nauraa.</p><p>Pariskunta palasi Helsinkiin vuonna 2004. Paluu Afrikkaan tapahtui vuonna 2007. Tällä kertaa vaimon työkuviot kuljettivat Rajalat Ghanaan kymmeneksi viikoksi. Tämän reissun seurauksena Tommi alkoi pohtia elämän ja työn merkitystä uudesta näkökulmasta.</p><p>– Kun palasin Ghanasta Helsinkiin, tuli sellainen olo, etten voi enää työskennellä softa-alalla. Olin siinä vaiheessa tekemässä yksityisen firman palveluksessa kunta-alan rakennusvalvontaohjelmistoa. Se alkoi tuntua kovin merkityksettömältä toisen Afrikka-kokemuksen jälkeen, Tommi kertoo.</p><p>Näillä aatoksin Tommi irtisanoutui työstään ohjelmistoalalla. Videotuotantoihin oli edelleen mielenkiintoa ja osaamistakin, joten Tommi hakeutui Voionmaan opistolle opiskelemaan elokuva- ja televisioalaa vuodeksi. Sieltä matka jatkui vuonna 2009 Tampereen ammattikorkeakoulun penkille saman alan opintoihin. Opinnot jäivät kuitenkin kesken iloisen käänteen myötä. Afrikka kutsui jälleen. Tällä kertaa kotiinpaluu tapahtui kuitenkin pienellä mutkalla.</p><p>– Minulle ja vaimolle tarjottiin molemmille töitä Tansaniasta Suomen kehitysyhteistyöhankkeesta, jossa työskentelin IT- ja viestintäasiantuntijana. Siellä asuimme kaksi vuotta, minkä jälkeen vaimo sai töitä Roomasta WFP:n, eli YK:n alaisen maailman ruokaohjelman parista, Tommi kertoo.</p><p>Roomassa kului kolme vuotta, jonka jälkeen Rajalat palasivat Suomeen, tällä kertaa Puolangalle. Vaimo odotti perheen toista lasta, ja Suomi tuntui varteenotettavimmalta paikalta pienestä lapsesta huolehtimiseen. Perässä tuli moni muukin, sillä elettiin vuotta 2015 ja Eurooppa koki ennennäkemättömän pakolaisaallon.</p><p>Tommi sai töitä joksikin aikaa Hyrynsalmen vastaanottokeskuksesta. Mieli paloi jo isommille kylille, mutta kohtalo oli päättänyt toisin. Pariskunta nimittäin jo suunnitteli muuttoa pois Puolangalta, kun vuoden 2017 alussa Tommille tarjottiin töitä Puolangan kunnalta. Kaksivuotisen ePuolanka-hankkeen alkuperäinen työntekijä oli lähtenyt muihin hommiin saatuaan lähes kaiken hankkeeseen liittyvän työn tehtyä. Rahoitusta hankkeen vetäjän palkkaan oli jäljellä vielä vuodeksi.</p><p>– Näin pessimismi vähän kuin vahingossa kaatui minun syliini. Hankkeessa ei oikeastaan ollut enää muuta tehtävää, kuin pessimismiteeman kehittäminen, Tommi muistelee.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Uuteen nousuun kulttuurituotannoilla</h3><p>Jo kymmenen vuoden ajan pessimismiä ajanut Puolangan kulttuuriyhdistys Kultsu ry oli jo edellisenä vuonna päättänyt jättää pessimismin sikseen. Tommi tarttui toimeen ja ryhtyi puhaltamaan hiillosta uudelleen tulille.</p><p>– Kutsuin Kultsun aktiiviset toimijat koolle ja kysyin, mitä toimintaa heillä on, jota voisi lähteä kehittämään. Todettiin, että kirjakaupan takahuoneessa olisi muutama t-paita myynnissä. Se oli kaikki pessimistitoiminta, mitä vuoden 2017 alussa oli olemassa. Siinä vaiheessa yhdistyksen liikevaihto oli ollut noin 4 000 euroa vuodessa, eli aivan villasukkameininkiä siihen verrattuna, että nykyinen budjetti on satoja tuhansia, Tommi kertoo.</p><p>Yhdistyksen nimi vaihtui Puolangan pessimistit ry:ksi. Tommi ryhtyi toimimaan niillä välineillä, jotka hän hyvin osasi, eli tekemään videoita.</p><p>– Aloitin sillä, että tein videon, jossa osoittelen puolankalaisia patsaita ja paikkoja, että "Puolanka on Suomen keskipiste. Tässä. Puolangalla on myös patsas. Tässä". Videon tarkoitus oli olla lähinnä demo joka osoittaa, että tällaisten tekeminen ei ole hirveän vaikeaa. Aikaa sen tekemiseen meni yksi työpäivä. Sitä ei ollut tarkoitus koskaan julkaista, mutta kun kukaan ei oikein ruvennut innostumaan asiasta, julkaisin videon Facebook-sivuille. Se sai ensimmäisellä viikolla 200 000 katselukertaa. Seuraavalla viikolla tehtiin moottorikelkkavideo, joka sai jo puoli miljoonaa katselua. Siinä vaiheessa ymmärrettiin, että tähän kannattaa oikeasti panostaa, Tommi kertoo.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Korona sulatti mediapiikin</h3><p>Uudet toimintalinjaukset toivat yhdistyksen toimintaan mukaan uutta innostunutta porukkaa. Videoiden teko jatkui ja uutena toimintana mukaan tuli pessimistien oma grilli.</p><p>– Pyöritimme grilliä puolitoista vuotta ja teimme paljon tappiota. Siinä oli kuitenkin se hyvä puoli, että ensimmäistä kertaa pessimisteillä oli päämaja. Ihmiset tunsivat jo pessimistibrändin ja nyt oli konkreettinen kohde, jossa pystyi käymään, Tommi kertoo.</p><p>Grilli ei hyötysuhteeltaan ollut optimaalisin toimintamuoto pessimisteille. Tommi pohdiskeli, mikä olisi sopiva kiinteistö tarkoitukseen ja keksi Puolangan Ryhdin omistaman perinteikkään suojeluskuntatalon, jossa oli viimeiset 30 vuotta toiminut sekatavarakauppa.</p><p>– Ryhtiä pehmiteltiin kolme vuotta, että suostuivat myymään kiinteistön. 2019-2020-vuosien vaihteessa saimme talon ostetuksi itsellemme, Tommi sanoo.</p><p>Hyvää suosiota saavuttaneet pessimismimusikaalit saivat alkusysäyksensä Tommin ideoinnista heti ensimmäisenä työvuonna.</p><p>– Totesimme kyseessä olevan sen verran isotöisen tuotannon, että päätimme tähdätä suosiolla kahden vuoden päähän, kesään 2019. Tuotantoprosessi oli hyvin kaoottinen, eikä pahimmilla hetkillä monikaan uskonut, että mitään musikaalia koskaan tulee, Tommi muistelee.</p><p>Musikaali kuitenkin tuli. Se esitettiin Askanmäen kesäteatterissa ja paikalla olivat TV-kameroineen niin MTV3 kuin Ylekin uutisjuttua tekemässä. Vuosikymmenen taitteessa yhdistys sai muutenkin paljon hyvää medianäkyvyyttä. Esimerkiksi Brittien yleisradioyhtiö BBC teki jutun, Hesarin kuukausiliitteessä kerrottiin yhdentoista sivun verran ja Ylen Egenland-ohjelma ruoti ilmiötä.</p><p>– Tuli hieno mediapiikki juuri kaksi viikkoa ennen kuin korona sulki kaiken. Meidän mediapiikkimme suli sen myötä aika hyvin. Koronasta oli kuitenkin hyötyä talon kanssa, kun kotimaanmatkailu lisääntyi. Vuoden 2020 musikaali jouduttiin perumaan, mutta tuotemyynti räjähti käsiin. Talo on erittäin hyvällä paikalla. Sinä kesänä taloutemme kääntyi omavaraiseksi ja toimintaa pystyttiin pyörittämään ilman mitään tukia. Se on suomalaiselle kulttuuriyhdistykselle harvinaista, Tommi toteaa.</p><p>Musikaalit nähtiin Pessimistitalon ulkonäyttämöllä myös kesinä 2021 ja 2022.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Ulkopuolisena kaikkialla</h3><p>Tommi kertoo kokeneensa itsensä suurimman osan elämästään ulkopuoliseksi riippumatta siitä, missä asuinpaikka on sattunut milloinkin sijaitsemaan.</p><p>– Lapsenakin Puolangalla olin aina se muualta tullut virkamiehen poika, jolla ei ollut sukua paikkakunnalla. Afrikassa viihdyin erittäin hyvin varmasti juuri siksi, että siellä saan oletusarvoisesti olla ulkopuolinen. Kukaan ei oletakaan, että olisin jotain muuta. Kun on ollut ulkopuolinen jopa Puolangalla, on Afrikkaan lähteminen helppoa siinä mielessä. Afrikkalaisessa pikkukylässä ei ole yhtään hetkeä, jolloin ei tiedostaisi kuuluvansa vähemmistöön, mutta siellä voi olla ulkopuolinen ilman mitään olemisen paineita, Tommi aprikoi.</p><p>Ulkopuolisuuden kokemus on tietyillä tavoin läsnä edelleenkin. Monet pessimistien hallituksen nuoremmista jäsenistä asuvat nykyisellään Oulussa, joten joillain tahoilla esiintyvän ajattelutavan mukaan kyse ei ole oikeasti puolankalaisesta yhdistyksestä. Tommin mukaan monet matkailuyrittäjät eivät perusta hankkeesta, vaan markkinoisivat mieluummin kauniilla luonnolla.</p><p>– Sano yksikin Suomen kunta, jossa ei ole kaunista luontoa. Helsingin pinta-alastakin puolet on metsää, Tommi toteaa.</p><p>Myöskään mittaamatonta imagohyötyä ja näkyvyyttä yhdistyksen ansiosta nauttiva Puolangan kunta ei ole Tommin mielestä intoutunut asioista liikaa hurraata huutamaan. Tänä vuonna yhdistys haki kunnalta tuhatta euroa ja sai 200.</p><p>– Kunta tosin pyysi meiltä Lankafestiä varten 500 euroa, mikä maksettiin. Me siis tuemme kuntaa enemmän kuin kunta meitä, mikä on absurdi tilanne, Tommi ihmettelee.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Pessimismi ei tarkoita lannistumista</h3><p>Yksi nimenomainen seikka, minkä ansiosta Tommi katsoo pystyneensä tehtäväänsä onnistuneesti hoitamaan, on juuri aiemmin mainittu ulkopuolisuus. Ulkopuolisena objektiivisten havaintojen tekeminen on helpompaa, kun asioita ei suodata juuriensa kautta. Havainto kertoo, että loppujen lopuksi ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla.</p><p>– Kainuulaiseen ja puolankalaiseen kansanluonteeseen voidaan liittää negatiivisena ominaisuutena tietynlainen nurkkakuntaisuus, mikä taas positiiviselta puoleltaan on yhteisöllisyyttä. Sama asia pätee kaikissa pienemmissä paikoissa ympäri maailman. Olitpa sitten Suomessa, Afrikassa tai Italiassa, ovat ihmiset pohjimmiltaan aivan samanlaisia. Merkittävin ero on siinä, että länsimaissa ihmiset kitisevät ja haikailevat menneisyyden vanhoja hyviä aikoja. Afrikassa haikaillaan sen sijaan tulevaisuuteen. Siellä on moni asia perseellään, mutta kehitystä tapahtuu jatkuvasti. Ihmiset siellä tietävät, että ensi vuonna asiat ovat paremmin kuin nyt. Tähän ilmiöön myös pessimistien huumori perustuu. Me vain sidomme sen paikallisesti Puolangalle, ja suuressa osassa tapauksia ihmiset osaavat nauraa myös itselleen, Tommi tiivistää.</p><p>Äkkinäinen voisi ajatella, ettei kovin pessimistisesti elämään suhtautuva kulttuuriyhdistys pystyisi toimintaansa tällaiseen mittakaavaan kasvattamaan. Tommi kuitenkin muistuttaa, ettei pessimismin tarvitse olla synkkää, eikä se suinkaan tarkoita periksiantamista.</p><p>– Onhan oikeasti pessimistinen ihminen aika raskasta seuraa. Kainuulaiseen pessimismiin kuitenkin liittyy myös suomalaisen sisun käsite; vaikka asennoidutaan siihen, että kaikki menee lopulta päin seiniä, jaksetaan silti puskea päätä siihen seinään niin kauan, että mennään läpi. Pessimistille ei tule pettymyksiä.</p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-72432147104194045702022-10-26T13:50:00.001-07:002023-01-22T13:53:25.292-08:00Jaakko Keränen (1883 - 1979) - Koko kansan sääprofessori Paltamon Mieslahdesta<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVE-4BOfNrQAOo05axZISHZZAog58lj6-0P5wajFBGth0IHyxPyGJETeqF8wQpHEvurr6YxrI-qb1EM-X9Sy5rH3zC7hP6gm8LtM6DnpCWigE7ATvj0ui8mEKi_tnDyWP1Ypu8kjCEAZwQy98j_1jiGKfWfC7H7zJ3YqZwl1vwe9A1674vMml8jfHN-A/s1000/Jaakko%20Ker%C3%A4nen.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="910" data-original-width="1000" height="291" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVE-4BOfNrQAOo05axZISHZZAog58lj6-0P5wajFBGth0IHyxPyGJETeqF8wQpHEvurr6YxrI-qb1EM-X9Sy5rH3zC7hP6gm8LtM6DnpCWigE7ATvj0ui8mEKi_tnDyWP1Ypu8kjCEAZwQy98j_1jiGKfWfC7H7zJ3YqZwl1vwe9A1674vMml8jfHN-A/s320/Jaakko%20Ker%C3%A4nen.jpg" width="320" /></a></b></div><b>Ilmatieteen laitoksen</b> entinen tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna julkaisi joulukuussa 2014 ”Jaakko Keränen - Suomen Sääprofessori”-nimisen teoksen. Kirja on katsaus Ilmatieteen laitoksen johtajana vuosina 1933-1953 toimineen paltamolaissyntyisen Jaakko Keräsen elämänvaiheisiin opiskelijasta tiedemieheksi, Sodankylän magneettisen observatorion ensimmäiseksi johtajaksi ja Ilmatieteellisen keskuslaitoksen johtajaksi. Keräsen syntymästä tulee ensi kesänä kuluneeksi 140 vuotta.<p></p><p>– Syitä kirjan kirjoittamiseen oli monia. Yksi oli se, että Sodankylän observatorio, jonka ensimmäinen johtaja Keränen oli, täytti toissa vuonna sata vuotta. Toisaalta Keränen on ollut merkittävä henkilö Ilmatieteen laitoksessa, joka täytti toissa vuonna 175 vuotta. Näistä tasavuotisjuhlista tuli ajatus historiallisen materiaalin toimittamisesta yleisön käyttöön, Nevanlinna kertoo.</p><p>Arkistomateriaalin puutteesta ei Nevanlinna ehtinyt kärsimään vuoden verran kestäneen urakkansa aikana.</p><p>– Keräsestä on paljon materiaalia, kuten hänen julkaisujaan ja lehtikirjoituksiaan. Hänen kuolemastaan on kohta 40 vuotta, mutta dokumentaatiota on olemassa paljon, esimerkiksi kirjeitä, joita Keränen on kirjoittanut esimiehelleen Gustaf Melanderille Sodankylästä Helsinkiin, Nevanlinna kertoo.</p><p>– Se antoi hyvän ajankuvan, miten sata vuotta sitten on konkreettisesti toimittu. Se oli hyvin mielenkiintoinen porautuminen menneisiin aikoihin ja henkilöön, joka aikanaan oli hyvinkin huomattava, ja on edelleenkin tärkeä henkilö. 1900-luvun alun Sodankylässä ei ollut juuri nykyajan mukavuuksia. Puhelin löytyi juuri ja juuri. Kyllähän se oli ihan toista maailmaa.</p><p>Arkistomateriaaliakin tärkeämpänä lähteenä toimi Jaakko Keräsen tytär Elsa Kenttämaa. Häneltä saatu aineisto käsitti suuren määrän Keräseen liittyviä sanomalehtileikkeitä, valokuvia, suullista tarinaa ja muuta aikalaismateriaalia.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Keräs-Jaska, säiden ylipäällikkö</h3><p>Jaakko Keränen syntyi 1.6.1883 Paltamon Mieslahdessa laajaan kainuulaiseen talonpoikaissukuun. Hänellä oli viisi vanhempaa veljeä ja viisi nuorempaa sisarta. Jaakko Keräsen isä oli maanviljelijä Aadolf Taavetinpoika Keränen (1841–1915) ja äiti Anna Erkintytär Leinonen (1842–1920). Keränen aloitti koulunkäyntinsä Paltaniemen kansakoulussa vuonna 1891 ja suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1904 Oulun lyseosta. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa matemaattis-fysikaalisia aineita ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1910 pääaineenaan fysiikka. Keränen nimitettiin Meteorologisen keskuslaitoksen (nyk. Ilmatieteen laitos) magneetikoksi vuonna 1911. Hänet valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian Sodankylään perustaman magneettisen observatorion ensimmäiseksi johtajaksi vuonna 1913, missä toimessa hän oli yhteensä yli neljä vuotta. Sodankylästä Keränen siirtyi Geodeettisen laitoksen palvelukseen 1918– 1921. Hän osallistui geodeettiseen mittausretkikuntaan, joka määritti vuonna 1921 Suomen ja Neuvostoliiton välisen Tarton rauhan mukaisen rajalinjan Petsamosta Savukosken Korvatunturille. Keräsen johdolla toteutettiin koko Suomen alueen magneettinen kartoitus, joka käsitti noin 1000 mittapistettä. Kartoitustyö kesti melkein 20 vuotta. Maamme magneettiset kartat valmistuivat vuonna 1933. Vuonna 1921 Keränen nimitettiin Meteorologisen Päälaitoksen ensimmäisen osaston, eli sääosaston johtajaksi, ja vuonna 1933 koko Ilmatieteellisen keskuslaitoksen johtajaksi, missä tehtävässä hän oli vuoteen 1953 saakka. Keränen oli Ilmatieteen laitoksen vuonna 1838 alkaneen historian kuudes johtaja.</p><p>Keränen tunnettiin kansanomaisena ”sääprofessorina”, kuten lehtikirjoituksissa kunnioittavasti ja jopa ihaillen mainitaan. Kerästä kutsuttiin myös nimillä ”Sää-Keränen”, ”Sääprofeetta”, ”Sääkenraali”, säiden ”Ylipäällikkö”, ”PoutaKeränen” tai ”Sade-Keränen” päiväkohtaisesta säätilanteesta riippuen. Lähipiirissä hänet tunnettiin ”Keräs-Jaskana” tai vain ”Jaskana”. Hänestä tuli 1930- ja 1940-luvuilla mediajulkisuuden legendaarinen hahmo, johon lähes kaikki säähän liittyvä tieto henkilöityi. Hänen lukuisat säätä ja sään ennustamista koskevat kirjoituksensa sanoma- ja aikakauslehdissä sekä radiossa tekivät ilmatieteet tunnetuksi suurelle yleisölle. Lehtileikkeitä, joissa Kerästä on haastateltu sääasioissa on kertynyt ainakin satakunta.</p><p>Jaakko Keräsen yli 20 vuotta kestäneen johtajakauden aikana Ilmatieteellisen keskuslaitoksen tehtäväalue laajeni merkittävästi ja henkilökunnan määrä kasvoi noin kymmenkertaiseksi. Keräsen aikaansaannoksiin kuuluivat muun muassa Sodankylän ilmatieteellisen ja aerologisen observatorion perustaminen vuonna 1949, Sodankylän magneettisen observatorion uudelleen rakentamisen järjestely sodan tuhoista sekä Nurmijärven geofysiikan observatorion toimintojen käynnistäminen vuonna 1953.</p><p>Keräsen puoliso oli vuodesta 1914 lähtien filosofian maisteri Siiri Pajari (1887–1968). Siiri Keränen työskenteli assistenttina Sodankylän magneettisessa observatoriossa ja sittemmin Ilmatieteellisessä keskuslaitoksessa. Hän teki valtaosan Jaakko Keräsen tutkimusaineistojen vaativista muokkaus- ja laskutyöstä ennen niiden lopullista julkaisua. Siiri ja Jaakko Keräsellä oli viisi lasta. Heistä kaksi vanhinta poikaa kaatui Talvisodassa. Jaakko Keränen itse kuoli Helsingissä vuonna 1979 96 vuoden iässä.</p><p>Heikki Nevanlinna on kirjoittanut noin 270 tieteellistä julkaisua ja populaarikirjoitusta geomagnetismin, revontulitutkimuksen, avaruussään, ilmastonmuutoksen ja geofysiikan historian aloilta. Hän sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2009. Ilmatieteen laitoksen palveluksesta hän jäi eläkkeelle vuonna 2012.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>Heikki Nevanlinnan kirjoittaman
teoksen kannessa on osa Jaakko Keräsen muotokuvasta vuodelta 1952
Ilmatieteen laitoksen johtajien muotokuvakokoelmasta. Jaakko Keränen
jäi eläkkeelle Ilmatieteellisen keskuslaitoksen johtajan virasta
vuonna 1953 johdettuaan laitosta yli 20 vuotta. Muotokuvan on tehnyt
taiteilija Erkki Tilvis. </i>
</p><p><b>Petri Möttönen</b></p><div><br /></div>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-62605472762811755042022-09-28T13:37:00.001-07:002023-01-22T13:42:16.855-08:00Ossi Laine - ”Maanpuolustustahto tekee ihmeitä”<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBkCUiWyhTHeakQCF238a3evyKcW9KusVm2Sb1RsqQixsxQN-C1s9RDmiXPKOUPcncWNcgl4_Zj1Fr8eS6pGR1XZHSMEb-aHTknBfmynlZBAiNLDdGU9F84G_Fye1dR2XicNX_2x1jrYoJmf8ghLNHg3gtLXUchvYesSURZAtS9PyX4K_IWygbV6SAlw/s1783/P1310980.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1566" data-original-width="1783" height="281" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBkCUiWyhTHeakQCF238a3evyKcW9KusVm2Sb1RsqQixsxQN-C1s9RDmiXPKOUPcncWNcgl4_Zj1Fr8eS6pGR1XZHSMEb-aHTknBfmynlZBAiNLDdGU9F84G_Fye1dR2XicNX_2x1jrYoJmf8ghLNHg3gtLXUchvYesSURZAtS9PyX4K_IWygbV6SAlw/s320/P1310980.JPG" width="320" /></a></div><b>Ei liene liioittelua,</b> jos sanoo paltamolaisen Ossi Laineen olevan reserviläistoiminnassa pitkän linjan aktiivinen tekijämies.<p></p><p>– Kiinnostus ja arvostus maanpuolustustyötä kohtaan on tullut kodin perintönä. Liityin jäseneksi Kainuun Reserviläispiirin Paltamon yhdistykseen 2000-luvun alussa. Tietenkään silloin en arvannut, mihin kaikkeen tämä johtaa, Laine kertoo.</p><p>Parinkymmenen vuoden aikana luottamustehtäviä yhditystoiminnan parissa on ehtinyt kertyä useammalla eri tasolla. Tällä hetkellä Laine toimii paikallistasolla Paltamon Reserviläiset ry:n puheenjohtajana, maakunnallisella tasolla Kainuun Reserviläispiiri ry:n puheenjohtajana sekä valtakunnallisella tasolla Reserviläisliiton hallituksessa.</p><p>Reserviläistoiminnan lisäksi Laine on mukana muussakin yhdistystoiminnassa. Kaikki kuitenkin liittyy tavalla tai toisella maanpuolustukseen sekä veteraani- ja perinnetyöhön.</p><p>– Paltamon sotaveteraaneissa olen ollut lähes 20 vuotta sihteerinä. Olen myös hallituksen jäsen Rukajärven suunnan historiayhdistyksessä, Laine luettelee.</p><p>Kiinteistö- ja rakennusalan yritystä siskonpoikansa kanssa pyörittävällä Laineella ei siis ole tarvetta keksiä vapaa-ajalle uusia harrastuksia.</p><p>– Ei ole. Näissä on enemmän kuin tarpeeksi. Radioamatööritunnukset ovat vielä voimassa, mutta kun aika ei mitenkään riitä kaikkeen, hän toteaa.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;"><b>Yhdistystoiminta pitää reservin iskussa</b></h3><p>Varusmiespalveluksensa Laine suoritti pioneerina Pohjan prikaatissa Oulun Hiukkavaarassa 80-luvun puolivälissä. Nykyiseltä reservin sotilasarvoltaan hän on korpraali. Reserviläistoimintaa Laine pitää maanpuolustuksen kannalta tähdellisenä.</p><p>– Reserviläisyhdistykset tukevat puolustusvoimien toimintaa monella tavalla. Ampumaharjoitukset, liikunnallinen toiminta sekä maastoharjoitukset edistävät valmiuden ylläpitoa maassamme. Yhdistysten ydintehtävä on ollut alusta lähtien maanpuolustustahdon ylläpitäminen ja sen kohottaminen. Ukrainassa olemme nyt nähneet, kuten myös oman maamme historiassa, korkea maanpuolustustahto tekee ihmeitä, Laine arvelee.</p><p>Maanpuolustustahdon ja kenttätoimintakyvyn taso on suomalaisessa reservissä Laineen mukaan korkealla. Venäjän aloittama sota Ukrainassa on lisännyt suomalaisten kiinnostusta vapaaehtoista maanpuolustustyötä kohtaan, mikä näkyy myös Kainuun reserviläisyhdistysten aktiivisuuden virkistymisenä.</p><p>– Sota on saanut monet kansalaiset ajattelemaan kokonaisturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja kiinnostus maanpuolustusta kohtaan on kasvanut hyvinkin voimakkaasti. Tietenkin Reserviläisliiton tekemä työ paikallisyhdistysten kautta on ollut hyvin merkityksellistä, eritoten ampumaharjoittelun ja liikunnan kautta, Lainee tuumii.</p><p>Kainuun yhdistysten toimintaan on viime vuosina vaikuttanut negatiivisesti nuorten muuttoliike kasvukeskuksiin. Jotain kertoo sekin, että mitä lähemmäksi itärajaa mennään, sitä aktiivisempaa on reserviläisyhdistysten toiminta Kainuussa.</p><p>– Esimerkiksi Kuhmossa toiminta on ollut todella mallikelpoista koko ajan. Monissa yhdistyksissä näkyy vuosien saatossa aaltoliikettä toiminnan tasossa. Vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa vaivaavat hieman samat ongelmat, kuin muutakin yhdistystoimintaa, eli jäsenistö ikääntyy. Tosin tänä vuonna nuorten ja naisten osuus uusissa jäsenissä on kasvanut, Laine kertoo.</p><p>Laine näkisi mielellään lisääkin uusia reserviläisnaamoja. Hän muistuttaa, ettei jäseneksi liittymällä sitoudu mihinkään ja tarjolla on paljon muutakin kuin sotilaallista toimintaa. Reserviläisyhdistysten järjestämä ampumakoulutus on kuitenkin helppo ja kätevä tapa aloittaa ampumaharrastus, jos sellainen kiinnostaa.</p><p>– Reserviläisliitto on koko kansan maanpuolustusjärjestö. Jo pelkkä jäseneksi liittyminen on kannanotto tiettyjen arvojen puolesta. Toiminnan monipuolisuuden näkee kokonaan vasta sitten, kun liittyy jäseneksi ja lähtee toimintaan mukaan. Meillä on tilaa kaikille kiinnostuneille, miehille ja naisille, vanhoille ja nuorille. Jäseninä on niin miehistöä, upseereita kuin aliupseereitakin, Laine tiivistää.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;"><b>Kainuulainen luonne ei ole vilkkaimmasta päästä</b></h3><p>Perin juurin paltamolainen Laine on kulkenut pitkin valtakuntaa sen verran, että on ehtinyt laittaa merkille heimojen eroavaisuuksia sekä niiden suhtautumista toisiinsa.</p><p>– Identiteetiltäni olen paltamolainen, mutta kainuulaisuus tulee heti seuraavana. Sillä on oma tietty merkityksensä ilman muuta. Muualla asuvat ihmiset liittävät kainuulaisiin erilaisia ominaisuuksia, kuten vähäpuheisuus, eikä meitä pidetä kovin vilkkaina muualla Suomessa. Tälle varmasti on myös jonkinlainen pohja todellisuudessa. Toisaalta kainuulaisia pidetään hyvinä, ahkerina ja tunnollisina työntekijöinä.</p><p>Reserviläistoimintaan mukaan haluaville tai siitä muuten kiinnostuneille järjestyy lisätietoja ja opastusta esimerkiksi sähköpostitse osoitteessa: oj.laine@gmail.com</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-72625679568703526552022-08-31T02:00:00.000-07:002022-08-31T08:04:34.831-07:00Hannu Leinonen - Parkinsonin kanssa on mahdollista elää täysipainoista elämää<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhopQK8La0Vpeyt8vQMhQWPFgqOQPKZKky2oSxdG71ufK-yMze7yV_76BG7o6ME4BPbH3JoFws2DuTCK-_KtOfv2p0KcDI0ti2zR2UM2CJO_gse_eYBtP42zTeIFPKuM3H9u5BKgFnAEuWDw32s4kQS7gy63Kv9jX8TLwmS2oN9uz9RqoWTlTqE6rPXKA/s1783/P1310650.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1338" data-original-width="1783" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhopQK8La0Vpeyt8vQMhQWPFgqOQPKZKky2oSxdG71ufK-yMze7yV_76BG7o6ME4BPbH3JoFws2DuTCK-_KtOfv2p0KcDI0ti2zR2UM2CJO_gse_eYBtP42zTeIFPKuM3H9u5BKgFnAEuWDw32s4kQS7gy63Kv9jX8TLwmS2oN9uz9RqoWTlTqE6rPXKA/s320/P1310650.JPG" width="320" /></a></b></div><b>Parkinsonliitto ry:n</b> palveluksessa toimii useita kymmeniä puhelinvertaistukihenkilöitä. Vertaistukihenkilö on liiton kouluttama auttaja potilaille, heidän omaisilleen tai ylipäänsä ihmisille joilla on hätä Parkinsonin kanssa. Yksi näistä puhelinauttajista on ristijärveläinen Hannu Leinonen. Pitkän työrupeaman vapaaehtoisena tehnyt Hannu on päättänyt ryhtyä vähin erin keventämään työtaakkaansa. Hän jättäytyy pois valtakunnallisesta puhelinpalveusta vuoden vaihteessa, mutta jatkaa edelleen paikallisyhdistyksen tukihenkilönä.<p></p><p>– Alkaa ikä olla jo aika korkea ja sitten on näitä vaivoja. Molemmat polvet on leikattu vuoden sisään ja istun pyörätuolissa, niin ei aina huvita aloittaa pitkää keskustelua. Monta puhelua tuli käydyksi ja olen iloinen siitä, että tiedän monen saaneen niistä apua, Hannu kertoo.</p><p>Työtaakan keventämiseen on jo syytäkin. Hannun vastuualueena on ollut pääasiassa Pohjois-Suomen alue, mutta viitisen vuotta sitten kävi niin, että puheluiden määrä kasvoi yhtäkkiä tuplaten. Soittoja tuli pitkin maata eteläistä Suomea myöten. Kävi ilmi, että Parkinsonliiton lehteen oli lipsahtanut painovirhe, jonka johdosta Hannun numero näkyi paitsi hänen oman nimensä kohdalla, myös turkulaisen tukihenkilön kohdalla.</p><p>– Puheluita tuli niin paljon, että tuntui, ettei tästä tule mitään. Asia selvisi minulle juhannuksena, kun joku soitti Turusta ja kysyin, että mikset soittanut Turun tukihenkilön numeroon. Hän sanoi, että niinhän minä soitin, Hannu kertoo</p><p>Vertaistukihenkilö on vaitiolovelvollinen, eikä omaa henkilöllisyyttään tarvitse soittaessa paljastaa. Hannu ei kysy soittajan nimeä, eikä soittajan tarvitse kertoa mitään mitä ei halua. Kun puhelu päättyy, poistetaan soittajan numero puhelimen muistista. Monet soittajat kaipaavat henkistä tukea, mutta vieläkin useammat tiedustelevat käytännön neuvoja asioiden hoitoon sekä itse sairauteen.</p><p>– Monet kysyvät, miten pääsee Kelan tuetulle lomalle ja yleensäkin mihin etuuksiin on oikeutettu ja miten niitä haetaan. Paljon myös tulee kysymyksiä siitä, miten Parkinson etenee. Joillain on ollut kauhea kuolemanpelko. Heille olen sanonut, että ei Parkinson tapa, se on joku muu tauti jos tappaa, Hannu kertoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Diagnoosin saaminen voi olla hankalaa</span></b></p><p>Parkinsonin diagnoosi tulee neurologin arviosta, eikä sitä voida mitata tai testata. Siksi diagnoosin löytyminen on joskus vaikean taipaleen takana. Hannun oma taistelu diagnoosin selvittämisessä kesti pari vuotta.</p><p>– Vuonna 2004 menin omalääkärin juttusille ja kysyin, että mikähän on tullut kun ei voi kahvia enää juoda kun kuppi tärisee. Lääkäri sanoi hyvin yksitotisesti, että ikä tuo mukanaan vaikka mitä. Vuosi tästä eteenpäin vuosikontrollissa vasen käteni roikkui kuin lehmän häntä eikä noussut mihinkään. Kysyin taas, että mitäs nyt. Sain piikin olkapäähäni ja kuminauhan voimistelua varten. Tulee vuosi 2006. En saa enää käsiä tahtiin kävellessä ollenkaan ja askel alkoi olla töpöttävä. Sanoin lääkärille, että pirskatti jos tähän köpelöintiin ei löydy muuta syytä kuin vanhuus, niin tämä ei jää tähän. Niin se sitten innostui laittamaan minut KAKS:n neurologille. Vastaanotolle sisään kävellessäni neurologi sanoi heti, että taisipa tulla uusi Parkinson-potilas. Voi kauhea. Semmoinen sairaus joka ei parane koskaan. Ei tartu eikä ole perinnöllinen, mutta on ikuisesti mukana. Ovella lähtiessä sanoin lääkärille, että minä se tipautan tämän herra Parkinsonin hartioiltani pois. Lääkäri sanoi, että teepä se. Puolenkymmentä vuotta myöhemmin sama lääkäri tuli käytävällä vastaan ja kysyi, että hei Hannu, missäpä Parkinson. Minä siihen, että tuollahan se mukana persauksissa roikkuu, ei siitä mihinkään pääse. Sen jälkeen aloitimme lääkehoidon, Hannu kertoo.</p><p>Parkinsonin taudin lääkehoito on kehittynyt valtavasti noin 25 vuoden aikana. Lääketutkimuksia ja lääkekehittelyä tehdään jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Paraikaa kehitetään useita uusia parkinsonlääkkeitä, jotka toistaiseksi ovat tutkimuskäytössä. Onkin todennäköistä, että hoitomahdollisuudet tulevat jatkuvasti paranemaan. Kuitenkin vielä tässä vaiheessa Parkinson on suhteellisen huonosti tunnettu ja tunnistettu sairaus lääkärien keskuudessa.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg59Zc3m9ueLifCIkdhAflGTvfEv5qHKswDudF-HkhYAToTVKgu9LTM23kLyYqyqla7Na2pXCNcvKmwJZfNwECIITcfKHxlA00970WMayfUGn48dhXNkiWhuG-kk8kAibSKNcCAQpDu6UxJvOryGNW1K0W2PZejCwZWfJN7nSUG1uZyjaNANEtzPhIIXQ/s1179/Kainuulainen_08_2022.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1017" data-original-width="1179" height="345" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg59Zc3m9ueLifCIkdhAflGTvfEv5qHKswDudF-HkhYAToTVKgu9LTM23kLyYqyqla7Na2pXCNcvKmwJZfNwECIITcfKHxlA00970WMayfUGn48dhXNkiWhuG-kk8kAibSKNcCAQpDu6UxJvOryGNW1K0W2PZejCwZWfJN7nSUG1uZyjaNANEtzPhIIXQ/w400-h345/Kainuulainen_08_2022.png" width="400" /></a></div><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Aiheuttajaa ei tiedetä</span></b></p><p>Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jonka oireet saadaan nykylääkityksen avulla kuitenkin yleensä varsin hyvin hallintaan. Taudin pääpiirteitä ovat lepovapina, lihasjäykkyys, liikkeiden hitaus ja tasapainon heikkeneminen. Jokaisen Parkinsonin tautiin sairastuneen oireisto on erilainen. Kaikilla ei esimerkiksi ole vapinaa lainkaan, tai hitaus voi olla jollakin keskeisin oire ja toisella sitä tuskin havaitsee. Tauti johtuu siitä, että aivojen tietyt liikesäätelyyn osallistuvat hermosolut alkavat tuhoutua. Tuhoutumista ei toistaiseksi pystytä millään hoidolla pysäyttämään. Samanlaista solujen vähittäistä tuhoutumista tapahtuu normaalissakin vanhenemisessa, Parkinsonin taudissa prosessi vain alkaa aikaisemmin ja on nopeampaa.</p><p>Koko väestöstä 1–2 ihmistä tuhannesta sairastaa Parkinsonin tautia. Yli 70-vuotiaista tauti on jo 1–2 ihmisellä sadasta. Kyseessä on siis kohtalaisen yleinen sairaus. Suomessa sairastuu vuosittain ainakin 750 ihmistä Parkinsonin tautiin ja kaikkiaan Suomessa arvioidaan olevan 10 000–12 000 parkinsonpotilasta. Keskimääräinen alkamisikä on 65 vuotta. Useimmille tauti kehittyy 50–70. ikävuoden välillä. Alle 30-vuotiaana sairastuminen on harvinaista, joskin mahdollista. Miehillä tautia on jonkin verran enemmän kuin naisilla.</p><p>Parkinsonin tauti on parantumaton, yleensä hitaasti etenevä sairaus. Eri potilaiden taudin kulku voi olla hyvin erilainen. Jonkun toimintakyky saattaa huonontua muutamassa vuodessa olennaisesti, ja joku säilyy vähäoireisena useita vuosikymmeniä. Suurin osa sijoittuu näiden ääripäiden väliin. Parkinsonin taudissa hermosoluja tuhoutuu pääasiallisesti aivojen tyviosassa sijaitsevien hermosolukertymien eli tumakkeiden alueelta. Mustatumake on Parkinsonin taudissa vahingoittuvista tumakkeista tärkein. Se kuuluu liikkeiden, asennon ja tasapainon säätelyjärjestelmään. Mustatumakkeen soluissa toimii tiedonkulkua solusta toiseen välittävänä aineena dopamiini. Mitä enemmän soluja tuhoutuu, sitä alhaisemmaksi käy dopamiinin pitoisuus ja sitä enemmän tulee esille Parkinsonin taudin oireita. Muilla aivoalueilla dopamiini osallistuu myös tunne-elämän ja eräiden tiedollisten toimintojen säätelyyn. Solut eivät tuhoudu äkillisesti, vaan kyseessä on hidas tapahtuma. Näkyvien oireiden ilmaantumista edeltääkin useiden vuosien mittainen piilevä vaihe. Tautia ei voida todeta etukäteen, eikä sen puhkeamista voida toistaiseksi millään keinoin estää.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Yksin ei kannata jäädä</span></b></p><p>Kahdeksankymppinen Hannu on kulkenut Parkinsonin seuralaisena kohta parin vuosikymmenen ajan. Tänä aikana hän on oppinut ja kehitellyt monia hyviä konsteja ja pärjäämisstrategioita arjesta selviämiseen. Hannu toteaa, ettei hän ole lääkäri, mutta on itsensä kanssa sinut, mikä on Parkinson-potilaalle erittäin tärkeää. Tietoa on kerääntynyt paljon yhdistyksen Hermolla-jäsenlehteä lukemalla ja luentoja kuuntelemalla. Kuntoutusreissuilta on tarttunut mukaan paljon tietoa ja hyviä ystäviä.</p><p>Elämänmuutoksen edessä oleva ihminen kokee usein tunteiden sekavuutta, kun tulevaisuus ei olekaan sitä mitä on olettanut. Hannulla on Parkinson-diagnoosin saaneelle muutama perushyvä neuvo. Säännölliset ja kohtuulliset elämäntavat ovat tärkeät, mutta pääasia on, ettei asiaa tarvitse hävetä eikä yksin kannata jäädä.</p><p>– En kertonut Parkinsonista pariin vuoteen kenellekään. Se oli niin kova isku, että pidin sen pahkassani. Se oli virhe, yksin jääminen ei ole hyvä keino alkuunkaan. Olen kehoittanut kaikkia, että älkää sairastuessanne piilotelko yhtään päivää, vaan puhukaa siitä. Kannattaa hakeutua yhdistyksiin ja kaveriksi muiden parkinsonilaisten kanssa, Hannu toteaa.</p><p>– Useampikin mieshenkilö on kotona korvessa yksin, eikä jäseneksi voi liittyä, kun naapuri näkee lehden postilaatikossa.</p><p>Säännölliset elämäntavat ja kohtuus kaikessa on oiva ohjenuora kenelle tahansa, mutta erityisesti Parkinson-potilaan elämänlaadun kannalta niillä on merkitystä. Lääkkeiden ottaminen ajallaan on tärkeää, sillä lääkehoito voi olla monimutkaista ja vaikutuksiltaan henkilöittäin vaihtelevaa.</p><p>– Jos on muita lääkkeitä, toinen voi syödä toista. Voi olla yhteisvaikutuksia, kuten pahoinvointia. Myös käytös voi muuttua. Joillakin tulee pelihimoa tai ostohysteriaa, joku syö karkkia ja joillain seksielämä voi mennä ylikierroksille. Ylivilkkautta voi esiintyä, esimerkiksi naiset saattavat kutoa paljon, Hannu luettelee.</p><p>Lisää tietoa yhdistyksen toiminnasta ja sairaudesta löytyy liiton kotisivulta osoitteessa: <a href="http://www.parkinson.fi">www.parkinson.f</a>i</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Petri Möttönen</span></b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-73176064066222911962022-07-27T04:09:00.001-07:002022-07-27T04:09:39.860-07:00Elina Mikkonen - Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kainuulaiselle lotalle<blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p><b></b></p></blockquote><p style="text-align: left;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSkBk32NL5DhC3ONGRqmJtsEvqPaaUkrNbQexljpFCQeAI_NRLK-lAOFGXMa6UjbLleMizm1hB_WBkV-tYxiZtuCtWVzwCrNV5_ScRrobM0pF-3eRgvwcTevNtO5ViIXd2PWN9mNGOPO_wDPfVLHfDLdPp8-dbn9y7_otNzO___MzjnHMn4E4ERkjAUA/s1276/IMG-20220715-WA0000.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="957" data-original-width="1276" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSkBk32NL5DhC3ONGRqmJtsEvqPaaUkrNbQexljpFCQeAI_NRLK-lAOFGXMa6UjbLleMizm1hB_WBkV-tYxiZtuCtWVzwCrNV5_ScRrobM0pF-3eRgvwcTevNtO5ViIXd2PWN9mNGOPO_wDPfVLHfDLdPp8-dbn9y7_otNzO___MzjnHMn4E4ERkjAUA/s320/IMG-20220715-WA0000.jpg" width="320" /></a></div><b>Lotta Svärd Säätiön</b> 100 vuotisjuhlavuoden kunniaksi myönnettiin lotille, pikkulotille ja kotirintamanaisille Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan kunniamerkkejä. Hakijoina toimivat Suomen Lottaperinneliitto ja paikalliset yhdistykset ympäri Suomea. Merkkien hakeminen jatkui vielä kuluneena vuonna ja Kainuun Lottaperinneyhdistys ry. hoiti hakemisen pikkulotille ja Suomen Lottaperinneliitto ry. lotille sekä kotirintamanaisille. Kesäkuun 4. eli Puolustusvoimain lippupäivän aikaan julkaistiin näiden vanhempien naisten kunniamerkit. Kainuuseen saatiin vain yksi kunniamerkki tässä vaiheessa, useimmat, joista lähetettiin hakemus, olivat saaneet kunniamerkin jo aikaisemmin. Ministeriössä ei ehditty valmistella pikkulottien hakemuksia, koska niitä oli tullut niin paljon koko maasta. Todennäköisesti myönnettyjä pikkulottien merkkejä päästään jakamaan itsenäisyyspäivän aikana.<p></p><p>Elina Mikkonen täyttää elokuussa 99 vuotta ja hän on hyvin reipas ja iloinen vanhus. Hän asuu Emma-kodissa, mutta lapset toivat hänet juhlahetkeen kotiin. Juteltiin ja muisteltiin kiitollisina paljon, tunnelma oli ihanan kesäpäivän mukainen. Hänellä on viisi lasta ja heidän perheensä sekä monessa sukupolvessa heidän jälkeläisiään. Puoliso Yrjö Mikkonen on kuollut jo muutamia vuosia sitten. </p><p>Elina kertoi sodanaikaisista tapahtumista. Hän on syntyisin Sotkamon silloisen Kajaanin maalaiskunnan Lehtovaaralta, o.s. Juntunen ja hän meni kesällä 1943 kihloihin Yrjön kanssa. Heidät vihittiin avioliittoon samana vuonna 1943 Aleksis Kiven päivänä 10. päivä lokakuuta. Puoliso haavoittui pian mentyään rintamalle kranaatin sirpaleisiin, joita meni kolme kappaletta selkään Ihantalassa. Haavoittuminen oli vaikea ja vei aikansa, kunnes Yrjö kotiutettiin Käkisaaren Mikkolaan, jossa nuori vaimo odotti puolisoa kotiin. Yrjö ei kyennyt mihinkään maatilan töihin, kun sodassa saadut vammat vaivasivat selässä. Hän joutui köllöttämään penkillä ja Elina teki kaikki työt yksin niin maatilan työt, kuin muutkin kotityöt. Näin venyivät jaksamisen rajoilla lukemattomat muutkin naiset sotien aikana, sekä pitkään sota-ajan jälkeen. Monet jäivät sotaleskiksi huolehtimaan perheestä, karjasta ja maatilasta. He ovat antaneet kaikkensa Isänmaan puolesta. Yrjö parani vammoistaan ja yhteinen elämä sai jatkua, perhe kasvoi ja työtä tehtiin yhdessä. He olivat myös ahkeria marjastajia ja poimivat myös myyntiin mustikoita ja puolukoita. Elämän tärkein asia lienee kuitenkin ollut usko Jumalaan ja tiivis seurakuntayhteys, josta saatiin paljon voimaa arjen askareisiin.</p><p>Elina on tehnyt työtä koko ikänsä maatilalla lehmiä hoitaen ja ollen mukana miehensä Yrjön kanssa kaikissa töissä. Hän hoiti kesäaikana taukoamatta kasvimaita ja kukkapenkkejä sekä neuloi lukemattomat määrät lapasia ja sukkia sekä muita käsitöitä. Hänen kätensä eivät levänneet milloinkaan, autossakin hän neuloi Yrjön ajaessa autoa. Myös leipominen oli hänen intohimonsa ei ainoastaan kotiväelle vaan myös myyntiin leetapullaa ja rieskoja sekä kuivia kakkuja. Myyjäisissä he olivat yhdessä Yrjön kanssa. Koti oli aina kunnossa ja nimipäivillä löytyi ainakin seitsemää sorttia pöytään! Koko laaja lähisuku rakastaa Elina-mummua, joka on kaikille todella rakas. </p><p>Kahvikupin ääressä muisteltiin sota-ajan asioita, sekä nykyistä Ukrainan sotaa, joka on mieletön asia. Kaikki eivät tiedä Venäjällä asian oikeata laitaa. Toivottavasti Luoja varjelee Suomea, ettei jouduta samanlaiseen kurjuuteen ja kärsimyksiin. Elina lausui välillä myös runoja ja jutteli kaikkien kanssa iloisella mielellä. Olimme kaikki erittäin tyytyväisiä valtiovallan tahdosta muistaa näitä vanhoja naisia ponnisteluistaan Isänmaan hyväksi. On suuri asia, että Elina elää keskuudessamme. Voimme näin ihailla hänen elämäntyötään.</p><p>Kunniamerkkiä olivat kiinnittämässä Kainuun Lottaperinneyhdistys ry:n puolesta hallituksen jäsen Helka Karvonen Otanmäestä ja puheenjohtaja Aila Alasalmi. </p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Aila Alasalmi</span></b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-13617193340581873302022-06-29T03:55:00.001-07:002022-07-27T04:00:42.648-07:00Birit Oksman - Järjestötekijä niin työssä kuin vapaa-ajallakin<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV3TxlBUrVHJu28OtGaiv3PuXys7lK8pXbcbLerjLqDcOS7tIJVDozyrfygRmEGVoR23El0Tq9eL3AXWXjQCsRZa5WjYOD_KSggTdIvteei4SOt38UYefVFIdrK8paAbOAiMspTgluq4a7Q6MwfXURnz9Vu8r8GU2gXdDecYsmBQ_7QUM0jTy7fkFoVA/s911/Birit.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="674" data-original-width="911" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV3TxlBUrVHJu28OtGaiv3PuXys7lK8pXbcbLerjLqDcOS7tIJVDozyrfygRmEGVoR23El0Tq9eL3AXWXjQCsRZa5WjYOD_KSggTdIvteei4SOt38UYefVFIdrK8paAbOAiMspTgluq4a7Q6MwfXURnz9Vu8r8GU2gXdDecYsmBQ_7QUM0jTy7fkFoVA/s320/Birit.jpg" width="320" /></a></b></div><b>Kajaanilainen Birit Oksman</b> on ollut koko pienen ikänsä aktiivinen toimija järjestökentällä. Koko työelämän ajan on työnantaja löytynyt lähes poikkeuksetta yhdistys- ja järjestöpuolelta, ja samoihin maisemiin sijoittuvat myös vapaa-ajan harrastukset. Nykyisessä leipätyössään Kainuun Yrittäjät ry:n palveluksessa Birit on viihtynyt hyvin projektitehtävien parissa viime elokuusta lähtien.<p></p><p>– Olen viihtynyt tosi hyvin. On ollut kiva tehdä, kun on päässyt ottamaan hyötykäyttöön vuosien varrella koottuja verkostoja ja osaamista, hän kertoo.</p><p><br /></p><p><span style="font-size: medium;"><b>Hommissa mukana pienestä pitäen</b></span></p><p>Kipinä yhteiseen tekemiseen on syttynyt jo lapsuusvuosina Paltamon Kontiomäessä. Osittain kyse voi olla myös perinnöllisistä taipumuksista.</p><p>– Olin jo pienenä mukana partiossa. Kajaaniin muutettuamme olin nuorena tyttönä yhden vuoden Kajaanin Korvenpoikien lippukunnan apulaisjohtajana. Isäni ja äidin isä olivat mukana poliittisessa järjestötoiminnassa ja molemmat olivat myös kunnallisissa luottamustoimissa Paltamossa. Olen luonteeltani sellainen, että tykkään ottaa vetovastuuta, tehdä ja touhuta. Silloin kun mukaan pyydetään ja toiminta on lähellä omaa sydäntä, niin hankala on tehtävistä kieltäytyäkään, Birit arvelee.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Kainuu kutsui takaisin kotiin</span></b></p><p>90-luvun loppupuolella Birit muutti Helsinkiin opiskeltuaan ensin Kajaanissa matkailualaa. Koulutukseen sisältyi myös kesän ajan paikan päällä oppimista Floridassa. Kajaanin maisemiin ja tapoihin tottuneelle nuorelle muutos oli huikaiseva kulttuurishokki.</p><p>– Olihan se aikamoinen kokemus. Ensimmäistä kertaa elämässä pelotti, kun siellä oli sellaista rikollisuutta, mitä kotona ei ollut. Ovet oli lukittava tarkoin ja kaupat olivat auki ympäri vuorokauden, mikä herätti minussa suurta hämmennystä. Kaikki oli ihan kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa, Birit muistelee.</p><p>Nykyajan työelämä kehittyy jatkuvasti suuntaan, jossa mahdollisimman monen asian hallitseminen antaa hyvän etulyöntiaseman. Birit on hankkinut koulutuspohjan, joka mahdollistaa varsin laajan tehtäväkentän hallinnan. Kaikki kokemus on tullut käyttöön.</p><p>– Olen ensimmäiseltä ammatiltani ATK-merkonomi. Matkailualalta minulla on ammattikoulupohjainen tutkinto sekä restonomi AMK-tutkinto. Nuorempana niitä kerkesi tehdä. Kaikki vuosien aikana tehdyt valinnat ovat johtaneet juuri tähän pisteeseen. Matkan varrella olen päässyt asumaan vähän ulkomailla ja pääkaupunkiseudulla ja saanut olla töissä esimerkiksi lentokentällä ja Hartwall-areenalla, Birit summailee.</p><p>Ensimmäisen tyttären ilmestyessä maailmaan tuli paluumuutto Kajaaniin ajankohtaiseksi. Tuolloin oltiin Kajaaniin juuri perustamassa Kainuun yksin- ja yhteishuoltajat ry:tä ja kukapa muu olisi hallituksen riveissä istunut, kuin juuri Kajaaniin muuttanut Birit Oksman. Sittemmin hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana useamman vuoden ajan. Lisäksi Birit oli monen vuoden ajan mukana MLL:n Kajaanin paikallisyhdistyksen toiminnassa varapuheenjohtajan ja puheenjohtajan tehtäviä vuorotellen.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Voimistelu hurjassa nosteessa</span></b></p><p>Kuluneen puolen vuosikymmenen ajan pääosan vapaa-ajasta on vienyt Kainuun suurimman urheiluseuran, Kajaani Gymnastics ry:n johtokunnan puheenjohtajuus, jonka johdossa on menossa jo viides vuosi. Vaikka Biritillä ei koululiikuntaa kummoisempaa kokemusta voimistelusta ollut, vei nuoremman tyttären innostus mukaan toimintaan. Ensimmäisen vuoden hän toimi seuran tiedottajana, kunnes luonto veti jälleen päällikön pallille. Voimisteluseuran hallintotyö onkin ollut sellainen kaninkolo, johon sukeltaminen on vienyt aivan uusien jännien äärelle. Esimerkiksi Biritin jo suorittamat sekä työn alla olevat tuomarikoulutukset vaativat lajin suvereenia ja syvällistä ymmärtämistä; kaikki mahdolliset liikkeet variaatioineen eri telineillä on tunnettava, nopeasti tunnistettava ja niiden puhtaus arvioitava simultaanisesti.</p><p>Telinevoimistelu ja kilpa-aerobic ovat tänä päivänä merkittävimpiä kainuulaisten nuorten tyttöjen liikuntaharrastuksia. Kajaani Gymnasticsilla jäseniä on jo yli 600. Ohjaajia ja valmentajia on viitisenkymmentä ja lisää koulutetaan koko ajan. Ryhmät toimivat Kajaanissa, Vuokatissa ja Paltamossa. Harrastajia tulee myös naapurikunnista.</p><p>– Voimistelu ja telinevoimistelu kiinnostavat valtavasti ja ovat valtakunnallisestikin uudessa nousussa. Tytöt ovat erittäin kiinnostuneita lajista ja harrastajamäärät ovat nousseet kaikkialla, myös meidän seurassamme. Haasteena ovat harjoitteluolosuhteet. Laji kehittyy ja sääntöjä uudistetaan neljän vuoden välein. Telineiden turvallisuutta parannetaan. Harjoitteluolosuhteet eivät ole täällä pysyneet ajan tasalla, vaikka harrastajamäärät nousevatkin jatkuvasti, Birit harmittelee.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Ihmiset tekevät asuinpaikan</span></b></p><p>Kainuussa pysyminen ei ollut Biritille aivan itsestään selvä ratkaisu, vaan isomman maailman vaihtoehdot pyörivät mielessä pitkään. Kuitenkin kotikulmilla vietetty äitiysloma vanhojen ystävien tapaamisineen pikkuhiljaa sinetöi päätöksen asuinpaikan vakiinnuttamisesta Kajaaniin.</p><p>– Alkoi tuntua, että täällä on kotona. Onneksi täältä pääsee tarvittaessa käymään reissussa muualla, niin se riittää. Täällä on niin paljon ihania ystäviä ympärillä. Lapsilla on hyvä olla, kun on turvallista ja välimatkat ovat lyhyitä. Arkeen ja kulkemiseen menee vähän aikaa ja joka paikkaan pääsee kävellen. Luonto ja vesistöt ovat lähellä, erilaisia tapahtumia ja kulttuuria on paljon. Tämä on pieni maakuntakaupunki, mutta täällä on monia elementtejä mitä isommillakin paikkakunnilla. Ihmiset ovat sitten se, mistä saadaan pöhinä. Kainuulaisesta ihmisestä voi alkuun saada jotenkin melankolisen ja etäisen vaikutelman, mutta häneen tutustuu kuitenkin helposti ja nopeasti. Kun pikkuisen saa avattua suutaan niin löytyy valtavasti vieraanvaraisuutta, toisten huomioimista ja iloa. Kainuulainen vaatimattomuus näyttäytyy ehkä siten, että osataan arvostaa kaikkea mitä meillä on, Birit päättää.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Petri Möttönen</span></b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-16793871906192015522022-05-25T07:07:00.002-07:002022-05-25T07:15:01.850-07:00Risto Brunou - Kainuulaisen kouluhallinnon voimamies rentoutuu eläkepäivillään mökkijärven rannassa<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSr3ZMqd_vLt9VNqBqa1pERFiHF6QAPzIksoZBRmBR_blVDnLPE-AkGUx2BaHAnLZ653PmL_6Oq2L_JLJdcNNZ0r6ygiQm-B7blZ_Ztz72VLRu-BWavXclxybNokbKsDoVo6PrZSFOESrPOeifsmpvgZxKrVlOmhXZYLKxiYv-TlaDvrOPuzxFt6HLWA/s1783/P1300337.JPG" style="clear: left; display: block; float: left; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="1742" data-original-width="1783" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSr3ZMqd_vLt9VNqBqa1pERFiHF6QAPzIksoZBRmBR_blVDnLPE-AkGUx2BaHAnLZ653PmL_6Oq2L_JLJdcNNZ0r6ygiQm-B7blZ_Ztz72VLRu-BWavXclxybNokbKsDoVo6PrZSFOESrPOeifsmpvgZxKrVlOmhXZYLKxiYv-TlaDvrOPuzxFt6HLWA/s320/P1300337.JPG" width="320" /></a></div>
<p><br /><b>Risto Brunouta</b> voidaan nätistikin sanoen kuvailla ahkeraksi tekijäksi kainuulaisen koulumaailman monissa käänteissä. Hänen toimikausiensa vaihteet sattuivat monta kertaa käänteentekevien uudistusten kanssa samoille laitamille. Lähtöjään hän on etelä-savolainen, syntynyt Rantasalmella vuonna 1946. </p><p>– Siellä kävin kouluni ja olinpa vuoden opettajanakin ylioppilaaksi valmistuttuani, sillä matikanopettajista oli puutetta. Siitä sitten Jyväskylän ja Joensuun kautta luonnontieteellisiä aineita opiskellen, kunnes päätin vaihtaa kouluhallintoon ja valmistuin lopulta kasvatustieteen maisteriksi. Luonnontieteiden kandi oli siinä pohjalla, Risto muistelee. </p><p>Kainuuseen Brunou päätyi elokuussa 1976. Paikkakunta oli Ristijärvi ja uusi tehtävä koulutoimenjohtaja. Kouluja Ristijärvellä oli tuolloin seitsemän, eikä pienen paikkakunnan koulutoimenjohtaja voinut delegoida tehtäväkenttänsä operatiivista laitaa muille virkamiehille, kuten isommilla paikkakunnilla tapana oli. Työtä siis riitti paljon ja monipuolisesti, mutta näin myös kehittyi hyvin kokonaisvaltainen ymmärrys ja käytännön osaaminen kaikissa koulumaailman asioissa. Myös asuinpaikkana Ristijärvi vetosi Brunoun sieluun. </p><p>– Muuton taustalla oli ehkä jonkinlainen kyllästyminen silloiseen elinympäristöön ja pohjoinen on aina kiehtonut. Elämässäni olen oppinut myös sen, ettei ole sen kiintoisampaa elämänvaihetta kuin uudelle paikkakunnalle muuttaminen, joten koin muutoksen positiivisena. Ristijärvi oli pieni ja viehättävä kunta, jossa asui kivoja ihmisiä. Kouluhallinnon opettelupaikkana se oli aivan erinomainen. Erittäin kokenut yläasteen rehtori Eero Oikarinen ja kunnansihteeri Raimo Kemppainen antoivat korvaamatonta apua ja koulutusta kunnallishallintoon, Risto kertoo.</p><p><br /></p><p><span style="font-size: medium;"><b>Uudistusten pyörteissä</b></span></p><p>Peruskoulu-uudistus oli tuossa vaiheessa vielä kohtalaisen tuore asia ja osa käytännöistä haki vielä suuntaviivojaan. Byrokratian määrä oli paisunut nopeasti ja paljon toimivaltoja omaavan lääninhallituksen kanssa joutui asioimaan ahkerasti sellaisissakin asioissa, jotka olisi voitu aivan hyvin hoitaa paikallisesti. Uudistus alkoi Lapista vuonna 1972 ja kulki etelää kohti siten, että viimeisenä peruskoulujärjestelmään siirtyivät Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen vuonna 1977. Vasta silloin toimintoja ymmärrettiin ryhtyä järkevöittämään.</p><p>– Opettajien viransijaisuudetkin piti lähettää lääninhallituksen vahvistettavaksi. Siellä porukka oli yleensä ikääntynyttä, eivätkä he käyneet mailla eikä halmeilla. Sitten kun uudistus saavutti Helsingin, sitä pykälää muutettiin heti. Nehän olisivat tukehtuneet hommiinsa muuten, Risto hymähtää.</p><p>Ristijärven etappi tuli päätökseensä vuonna 1978, jolloin Brunou valittiin koulutoimenjohtajaksi Paltamoon elokuun alusta lähtien. Vaimo Sini-Sirkka oli saanut töitä Paltamosta yläasteen ja lukion englannin-ranskan opettajana jo vuotta aiemmin, joten vaihdos tuntui luontevalta. Paltamossa perheen väkimäärä lisääntyi vuosien saatossa kolmella. Paltamossa Risto tuli useimmille kuntalaisille tutuksi esiintyjänä kulttuuriharrastusten parista.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbVOE9M8JPpX9CYPBFOLA4Z4l7CerUL2HJBLffvHxyYNMEPDGx6NApLlEQCo5MpIb7iEJozIH2bSvCbD3YlUfYtk0w9Oc4DVu9purTyMXKBQ4NPpNLIW2maCWcaa5RQl23qjq4-RXavoiYeaeOaFjQV0_yu89F7-FTs0tbwutqk0U3ixVbtQaBZP8VbQ/s1715/003.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1715" data-original-width="1169" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbVOE9M8JPpX9CYPBFOLA4Z4l7CerUL2HJBLffvHxyYNMEPDGx6NApLlEQCo5MpIb7iEJozIH2bSvCbD3YlUfYtk0w9Oc4DVu9purTyMXKBQ4NPpNLIW2maCWcaa5RQl23qjq4-RXavoiYeaeOaFjQV0_yu89F7-FTs0tbwutqk0U3ixVbtQaBZP8VbQ/w273-h400/003.jpg" width="273" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paltamon kesäteatterissa nähtiin kesällä 1995 Maiju Lassilan näytelmä Tulitikkuja lainaamassa. Jussi Vatasta näyttelevä Risto Brunou antaa koivunoksaa oikein isän kädestä pitkin Antti Ihalaisen (Kalevi Pylvänäinen) selkäpiitä.</td></tr></tbody></table><br /><p></p><p>– Myös Paltamo oli kiva vaihe. Siellä oli paljon mukavia harrastuksia ja haastavia tehtäviä. Kesäteatteri oli niistä yksi keskeisimpiä. Kesäteatteriharrastus oli sinällään hauska, mutta sitoi kovasti kesän viettämistä. Työkiireitäkin oli niin, että oli lopulta pakko luopua siitä. Samoin kävi lauluharrastukselle. Lauloin Kajaanin Mieslaulajissa kymmenen vuotta ykkösbassoa, mutta en enää jaksanut kulkea. Joku tolkku on oltava. Käyn edelleenkin kuuntelemassa konsertteja ja musiikki on minulle erityisen läheistä, Risto kertoo.</p><p>Paltamon vuosinaan Risto oli mukana myös Starikat-kokoonpanossa, joka herätti usein hilpeyttä, usein myös närkästystä kuulijasta riippuen. Kyseessä oli paltamolaisen kirjoittajan Antero Möttösen kynäilemä Tiernapojat-parodia, joka käsitteli ajankohtaisia aiheita hienotunteisuudesta piittaamatta. Starikoiden lopetettua toimintansa sen raunioille perustettiin Musiikki Kaparee, joka jatkoi ajankohtaisten asioiden käsittelyä sarkasmin ja ironian keinoin. Kaparee toimii edelleenkin yhteistyössä Paltamon kesäteatterin kanssa.</p><p><br /></p><p><span style="font-size: medium;"><b>Kohti uusia haasteita</b></span></p><p>Paltamon koulutoimenjohtajana Brunou toimi vuoden 1989 helmikuun loppuun asti. Työ oli muutoin samanlaista kuin Ristijärvellä, paitsi että toimenkuvaan oli sidottu erinäisiä henkilöstöhallinnon tehtäviä. Paltamosta työmaa siirtyi Kajaaniin vastaaviin tehtäviin. Tämänkin toimikauden alkuun sattui alaa mullistanut hallintouudistus. 56 kuntaa käsittänyt vapaakuntakokeilu pyrki purkamaan hallintohimmeleitä ja sujuvoittamaan tekemisiä siirtämällä valtaa alaspäin.</p><p>– Monista lakisääteisistä tehtävistä voitiin vapaakuntakokeilun myötä tehdä kuntakohtaisia sovelluksia, mikä helpotti byrokratiaa varsin paljon. Lainsäädännön uudistus seurasi aika pitkälti vapaakuntien esityksiä. Kun siirryin Paltamosta Kajaaniin, tuntui alkuun kuin olisi harpannut vuosia taaksepäin. Meno oli hyvinkin byrokraattista ja vanhakantaista. Onneksi sielläkin uudistukset etenivät reippaasti, Risto toteaa.</p><p>Kajaani tarjosi työmaana muutenkin isompia haasteita, sillä laajempi koululaitos luonnollisestikin tarkoittaa enemmän naruja käsissä pideltäväksi. Tilasta oli huutava pula, ja Brunoun ensimmäinen tehtävä olikin järjestellä yläasteen oppilaille yhden koulun verran lisää tilaa.</p><p>– Uutta ei haluttu rakentaa, mutta Keskuskoululle ryhdyttiin järjestämään yläastetta vuosiluokka kerrallaan. Se oli hyvä menestys ja siitä tuli ihan ensimmäisiä yhtenäiskouluja Suomessa. Kainuussa ei silloin vastaavaa ollut, ja sitä käytiin ihmettelemässä kauempaakin. Nythän niitä on paljon, kun oppilasmäärien vähentyessä toimintoja yhdistetään. Näin olisi ehkä kannattanut menetellä paljon aikaisemmin, Risto arvelee.</p><p>Vuosikymmenen taitteesta titteli vaihtui sivistysjohtajaksi. Tehtäväkenttä laajeni yliopistoyhteistyöhön ja erilaisten työryhmien vetämiseen. Näissä tehtävissä pedattiin paljon sitä työtä, joka Kajaania tänäkin päivänä kantaa maailmalla.</p><p>– Oli haastavaa pitää sen puolta, että saataisiin uusia koulutusaloja. Kaikkein merkittävin asia oli ammattikorkeakoulun perustaminen. Olin silloin valmistelevan johtoryhmän puheenjohtaja ja paineet olivat todella kovat, sillä ei ollut mitään tietoa, tuleeko uusia hakukierroksia. Ensimmäisellä kierroksella kuitenkin saatiin, ja korkeakoulu aloitti 1996. Vaikea kuvitella, mitä Kajaani olisi tänä päivänä ilman ammattikorkeakoulua. Se on tuonut paljon varsinkin IT-alan pienyrittäjyyttä Kainuuseen, ja oppilaita tulee ympäri maata. Kajaanin ammattikorkeakoulu on hyvässä maineessa ja valittu ainakin kerran Suomen tehokkaimmaksi ammattikorkeakouluksi. Huonoa rehtoria ei tässä koulussa ole ollut koskaan, Risto kiittelee.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Tulevaisuus vähän semmoinen ja tämmöinen</span></b></p><p>Ammattikorkeakoulun sijoittuminen Kajaaniin on pelastanut paljon maakunnan sivistystoiminnasta. Opettajankoulutuksen lakkauttaminen Kajaanista kirpaisi paljon, mutta Brunou arvelee ammattikorkeakoulun vaikutusten olevan aluevaikutuksiltaan paljon laajempia. Myös yliopistokeskuksen saaminen Kajaaniin oli iso voitto.</p><p>– Oli vaikeaa puolustaa näin pienessä maakunnassa tiedekorkeakoulun ja ammattikorkeakoulun olemista yhtä aikaa. Aika toivoton yhtälö. Kaikki kunnia OKL:n pitkälle historialle, se oppilaitos tuotti hyviä opettajia. Yliopistokeskus ei järjestä pysyvää koulutusta, mutta paljon muuntokoulutusta ja tutkimustoimintaa. Se on edelleenkin hyvissä voimissa, ja palvelee hyvin elinkeino- ja julkistalouden sektoria koulutus- ja tutkimustoiminnassa. Kainuussa myös Sotkamo on hyötynyt valtavasti yliopistokeskuksen liikuntatieteellisestä tutkimuksesta. Todella kovan tason huippuvalmentajat ovat saaneet osaamista Vuokatista, Risto toteaa.</p><p>Kainuun tulevaisuus vaikuttaa Brunoun mielestä olevan ”vähän semmoinen ja tämmöinen”. Väestökato on kova ja syntyvyys on romahtanut. Kolmen koulun kiinnipano Kajaanissa on vireillä tälläkin hetkellä, Soidinsuolla, Teppanassa ja Jormuassa. Brunoun perheen muuttaessa Kainuuseen, olivat ikäluokat pitkälti yli viidensadan, nyt ne ovat yli puolta pienempiä.</p><p>– Koko Kainuun elinvoima nojaa tällä hetkellä Kajaani-Sotkamo-akseliin. Kun muutimme Kainuuseen, olivat niin Kuhmo kuin Suomussalmikin yli 14 000 asukkaan kuntia, ja niissä oli molemmissa kymmeniä kyläkouluja. Nyt on molemmissa yksi tai kaksi. Sotkamossa oli pyöreästi 10 000 asukasta, suunnilleen saman verran kuin nykyäänkin. Kaikki korkeamman asteen koulutuspaikat ovat Kajaani-Sotkamo-akselilla. Myös Sotkamon lukio menestyy hyvin ja ammatillinen koulutus on sataprosenttisesti Kajaanissa. Pienet lukiot ovat ahtaalla. Nämä ovat kunnallisia haasteita, Risto arvelee.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Sote on suurin haaste</span></b></p><p>– Suurin huolenaihe mielestäni on sote, joka lenkaa kaiken. Kunnille ei juurikaan jää varaa kehittää jäljelle jääviä palveluitaan ollenkaan. Minua hämmästyttää tämmöinen, että vuonna 1976 Kainuun väkiluku oli 115 tuhannen paikkeilla. Nyt se on suurinpiirtein 70 tuhatta, mutta soten kustannukset eivät ole laskeneet penniäkään. Voisi kuvitella, että vähän olisivat, mutta ilmeisesti eläkeläisten kasvava osuus vaikuttaa asiaan. Väestörakenteen vinouma käy raskaaksi pienelle maakunnalle. Inhimillisesti katsoen on tietysti välttämätöntä, että ihmiset täytyy hoitaa kunnolla. Luulisin kuitenkin, että olisi tuuletuksen paikka. Organisaatiorakenteet olisi rikottava atomeiksi ja rakennettava uudestaan ylöspäin, Risto linjaa.</p><p>Kunnallisella tasolla Risto toteaa olevan yhden hyvän mahdollisuuden, joka ei kuitenkaan kaikkien mielestä ole hyvä. Puhtaasti talouden kannalta tarkastellen se kuitenkin tarjoaisi suunnatonta helpostusta kuntien talousvaikeuksiin, vaikka siinä kiistanalaisia seikkoja monet näkevätkin.</p><p>– Etelä-Suomessa on pieniä kuntia, jotka saavat puolet entisestä kuntaveron kertymästä tuulivoimalla. Tilanne on parantunut merkittävästi. Kiinteistöveroa tulee runsaasti, kuten myös vuokratuloa maanomistajille. Välillisiä työpaikkoja tulee paljon ja pysyviä työpaikkoja jonkin verran. Tämä herättää myös vastustusta, kun siitä kaiketi syntyy jonkin verran meteliä. Itse en ole käynyt koskaan ihan lähellä kuuntelemassa. En kuitenkaan keksi muutakaan tulonlähdettä, joka olisi kunnalle ja maanomistajille yhtä tuottoisa. Tämä olisi myös puhdasta energiaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Toivottavasti ajat muuttuisivat niin, ettei oltaisi niin tiukkapipoisia tällaisen merkittävän mahdollisuuden edessä, Risto toivoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Kainuun kieli ilahduttaa myös savolaista</span></b></p><p>Kajaanissakin töissä kulkiessaan Brunout säilyttivät kotipaikkansa Paltamon Törmällä. Vuonna 2016 terveyssyyt pakottivat vaihtamaan maisemaa kaupungin kerrostaloasuntoon.</p><p>– Asuminen Törmällä oli aika työlästä. 32 vuoden ajan hankin polttopuut hartiapankilla, sillä pidän kovasti metsätöistä. Ensiharvennuksen jälkeen metsässä riittää paljon kerättävää risukkoa, ja sen homman osasin hyvin. Sähkölaskut meillä olivat varsin pieniä. Muutakin pihahommaa oli paljon, ja on aivan selvä, että minun osaltani ryskätyöt ovat ohitse. Ei ollut helppoa luopua pitkäaikaisesta kodista, Risto sanoo.</p><p>Eläkepäivät Brunoun kattilakunnassa sujuvat nykyisellään leppoisaan tahtiin. Niin isäntä kuin emäntä molemmat nauttivat kovasti lukemisesta, varsinkin elämänkerroista ja historiasta. Parin viime kuukauden tapahtumat ovat antaneet aihetta seurata maailman menoa huolestunein ilmein. Hyvää vastapainoa kaupunkiarjelle tulee tekoselkosten kesämökistä.</p><p>– Rantasalmella on pieni kesämökki vierastuvalla. Sinne olemme tällä viikolla lähdössä ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Se on tehty sillä ajatuksella, ettei ole paljoa hoitamista. Esimerkiksi nurmikkoa on vähän ja järvi on niin puhdasvetinen, että voi vaikka suoraan rannasta juoda. Siellä on myös kiva seurata vesilintujen poikueita. Luonto on käsinkosketeltavissa ja lapsuudentuttuja on mukava tavata, Risto toteaa.</p><p>Savolaisista juuristaan Risto ei siis ole irti päästänyt, mutta kokee silti itsensä kovasti kainuulaiseksi. Hänen mielestään kainuulaisuutta parhaiten leimaa maakunnan omaleimainen puhetapa. Se on myös asia, joka yhdistää savolaista ja kainuulaista.</p><p>– Minulla meni aika pitkään ymmärtäessä, että mitä tarkoittaa koppeutuminen. Samoin ihmettelin, että mitenkä helkutin huonoilla autoilla täällä ajetaan, kun aina laitetaan auto. Kainuussa se tarkoittaa hankkimista, Savossa korjaamista. Nämä ovat kuitenkin kivoja piirteitä. Myös savolaiset ovat kieleltään retvakoita. Kainuulainen on rehellinen ja jämpti. Savolaisilla on joitain samoja piirteitä, mutta savolaisen kanssa keskustellessa vastuu siirtyy kuulijalle, Risto hekottelee.</p><p>Vaikka Risto onkin kasvanut savolaisjuurista ja kasku tarvittaessa lohkeaa, on yksi tilanne, jossa vastuu ei ole pelkästään kuulijalla.</p><p>– Silloin kun olen työpöydän ääressä, olen aina vakavissani. Silloin ei pelleillä. </p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Petri Möttönen</span></b></p>
<p></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-15925903442288070922022-04-26T14:16:00.000-07:002022-04-26T14:16:13.187-07:00Milla Veteläinen - Politiikka kuuluu myös nuorille<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCK6nygQwtl26FxnLajBjsuISQvjc7hWquzXoX8zzT7EXU7g0iXi820ivASrJJrGaskb_GczVGCoZ4oq8BCJ5-A5tlrWgsD6_8zAMhCAH2PEEv6fReJKCs-nWWURuaMjGNSizoglCcr2bt-bJ3IWzoVaKW3r6CHWBlJqjrFGPd5eNmovDvx6EMzrEzHQ/s2230/millankuvia-6.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2230" data-original-width="1783" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCK6nygQwtl26FxnLajBjsuISQvjc7hWquzXoX8zzT7EXU7g0iXi820ivASrJJrGaskb_GczVGCoZ4oq8BCJ5-A5tlrWgsD6_8zAMhCAH2PEEv6fReJKCs-nWWURuaMjGNSizoglCcr2bt-bJ3IWzoVaKW3r6CHWBlJqjrFGPd5eNmovDvx6EMzrEzHQ/s320/millankuvia-6.jpg" width="256" /></a></div><p><b>Suomussalmen</b> kunnanvaltuustoa viime kuntavaaleista lähtien johtanut Milla Veteläinen on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt olla mukana yhteisten asioiden hoitamisessa jo jonkin aikaa. Poliittinen ura ei alkanut kertarykäisyllä, vaan on enemmänkin luonteenpiirteiden sanelema asia.</p><p>– Ympärillään huomaa asioita, joihin huomaa haluavansa vaikuttaa ja tehdä töitä. On suoraan arkipäivässä huomattavia asioita, mutta myös suurempia kokonaisuuksia. Peruskoulussa olin mukana oppilaskunnassa ja lukiossa taas opiskelijakunnassa. Niissä näki runsaasti suoraan arkeen kohdistuvia vaikutuksia. En silloin ajatellut noita vaikutuskanavia kovin poliittisena areenana, mutta kyllä aktiivinen osallisuus kouluissa kasvatti minua argumentoimaan, mutta myös muun muassa sivistyksen puolestapuhujaksi, Veteläinen kertoo.</p><p>Kuntapolitiikkaan Veteläinen ajautui nuorisovaltuuston kautta, jota hän oli myös perustamassa. Nuorisovaltuustossa hän toimi eri tehtävissä useamman vuoden ajan, jonka myötä kunnallisten asioiden hoito tuli tutuksi. Äänestäjät osoittivat luottamustaan paitsi kunta- myös aluevaaleissa.</p><p>– On tärkeää, että myös nuorilla on suora vaikutuskanava kunnan asioihin. Se on demokratiakasvatusta parhaimmillaan, ja voi parhaimmillaan kasvattaa myös uusia päätöksentekijöitä. Kunta- ja aluepolitiikkaan lähtemiseen sysäyksenä oli se, että mielestäni merkittäville asioille tarvittiin puolestapuhujaa ja ajattelin, että voisin olla vaihtoehto, Veteläinen pohtii, Veteläinen pohtii.</p><p>Seuraava tähtäin Veteläisellä on eduskuntavaaleissa. Kainuun keskustan piiri asettaa ensi kevään eduskuntavaaleihin kolme ehdokasta, jotka valitaan tämän kevään aikana jäsenvaalissa kuuden ehdokkaan joukosta.</p><p>Keskustalaisuus on osittain kotikasvatuksen tulosta, mutta alkiolaisuuden perusperiaatteet vaikuttivat ratkaisevammin Veteläisen puoluevalintaan.</p><p>– Ei perhetaustaakaan voi vähätellä, mutta luin monen puolueen ohjelmia ja vaihtoehtoja oli useita. Kuitenkin keskustalaisuuden tärkeimmät ja rakkaimmat teemat ponnistavat syvältä. Oikeudenmukaisuus, kestävä kehitys, köyhän asia ja sivistys yhdistävät minut vahvasti keskustaan. Valinta oli näistä lähtökohdista luonnollinen, Veteläinen kertoo.</p><p><br /></p><p><span style="font-size: medium;"><b>Vaikutuskanavat muutoksessa</b></span></p><p>Äänestysaktiivisuus vaaleissa kuin vaaleissa on jatkuvasti laskusuuntainen. Erityisesti tämä näkyy nuorten kohdalla. Veteläinen ei usko asian johtuvan siitä, etteivät nuoret olisi kiinnostuneita yhteisten asioiden hoitamisesta. Vaikutusmenetelmät ovat vain olleet kovassa murroksessa.</p><p>– Äänestysaktiivisuden laskun myötä on nähtävissä uudenlaisen aktiivisuuden syntyä esimerkiksi erilaistan kansalaisliikkeiden myötä. Vaikka puolueissa käy kato, en usko nuorten laiskistuneen ajattelemaan, ettei asioiden eteen kannata tehdä töitä. Vaikutuskanavat ovat nykyään erilaisia median monipuolistumisen myötä. Ei politiikka ole mihinkään kuolemassa, vaan se on läsnä kaikkien arkielämässä, Veteläinen arvelee.</p><p>Kunnallispolitiikan kenttä on seniorivaltainen alue. Kaksikymppinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja ei ole aivan yleinen ilmiö, ja monien konkareiden voisi kuvitella suhtautuvan siihen jonkinlaisella varauksella. Veteläinen ei ole itse kohdannut kohtuuttomasti tarpeettomia ennakkoluuloja.</p><p>– Jonkin verranhan sitä aina tulee, mutta enemmän koen saaneeni kannustusta ja rohkaisua. Luonteeni on sellainen, että haluan tehdä kovasti töitä ja vaikuttaa monikanavaisesti erilaisten ihmisten seurassa ja erilaisilla areenoilla. Vaikka väheksyntää ja kommentointia tuleekin, ajattelen perinpohjaisesti niin, että jos kritiikkiä ei tulisi, ei ole mitään muutostakaan saanut aikaiseksi. Tällainen kuuluu politiikkaan. Toki asiattomalle käytökselle vedetään raja, Veteläinen sanoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Periksiantamaton kainuulainen</span></b></p><p>Veteläinen työskentelee tällä hetkellä Elävä Kainuu Leaderilla, tehden töitä erityisesti nuorten osallisuustyön parissa. Toukokuun loppuun saakka kestävässä hankkeessa tehdään yhteistyötä nuorisovaltuustojen ja yhdistysten kanssa.</p><p>– Pohdimme, miten nuoret voisivat paremmin juurtua Kainuuseen ja mitkä olisivat niitä edellytyksiä, että kotiseudulla asuminen olisi mahdollista. Isoja ja kokonaisvaltaisia kysymyksiä, mutta kevään mittaan on saatu hyvää tilastotietoa ja mielenkiintoista pohdintaa, Veteläinen toteaa.</p><p>Leipätöiltä ja luottamustehtäviltä liikenevän vapaa-ajan hän käyttää lukemiseen ja kuntoiluun. Luottamustehtävien hoito on enemmän elämäntapa kuin harrastus.</p><p>– Tykkään lukea ja perehtyä. Luen kokouspapereita ja myös asioita niiden ulkopuolelta ja koetan syventää ymmärrystäni. Lukemisen ohessa liikun luonnossa ja käyn kuntosalilla. Kokousmateriaaleihin perehtyminen ei ole minulle millään tavalla vastenmielistä. Se on osa minulle osoitettua luottamusta, Veteläinen kertoo.</p><p>Veteläinen mainitsee yhdeksi määrittäväksi luonteenpiirteekseen periksiantamattomuuden. Hänelle on tärkeää päästä vaikuttamaan tärkeiksi kokemiinsa asioihin, mutta pitää myös yhteistyökykyä tärkeänä ja haluaa ymmärtää erilaisia näkökantoja.</p><p>– Vaikka ajattelenkin olevani periksiantamaton, haluaisin kuitenkin sanoa olevani mukava tyyppi. Elämä ei kuitenkaan aina niin hirveän totista ole, hän toteaa.</p><p>Periksiantamattomuuden ja toisaalta kyvyn asettua toisen saappaisiin Veteläinen näkee vahvasti kainuulaisina luonteenpiirteinä. Kainuulaisuus on muutakin kuin asuinpaikka.</p><p>– On mielenkiintoinen tosiasia, että kainuulaiset kokevat oman maakuntaidentiteettinsä yleisesti todella vahvana ja kokevat kuuluvansa näihin maisemiin. Kuulun siihen prosentuaaliseen enemmistöön, joka kokee ympäröivät ihmiset, maisemat ja toimintatavat tärkeiksi. Kyllähän se iso identiteettikysymys on. Kotiseutu jättää ihmiseen jäljen. Sen puolustamisesta on tullut itselleni kohtalonkysymys. Maakunta on merkittävä ja tärkeä, senhän takia päätöksentekoon on lähtenyt mukaan.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-6787777222346057432022-03-29T23:49:00.002-07:002022-03-29T23:49:35.189-07:00Nuutti Tervo - 6G-tohtori haaveilee asettumisesta Kainuuseen<p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCCZ3_hkXd30cpaGkHrj_Rx6-RoM_No2wS42E8KL6vuXV8MuBITfd9frj6v_FvHVZtOxCG0IbZtDs3ZizgEiePc4nrLNYIi6FmbqKvBkapqIUy_-XjqzF0BZ-jG8p4At8jkZ27XpGP-FmykKEUbk09SHtXes8vVS456ERQNXzXJCtVeP9smTjnQKEjVQ/s2398/Nuutti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1889" data-original-width="2398" height="504" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCCZ3_hkXd30cpaGkHrj_Rx6-RoM_No2wS42E8KL6vuXV8MuBITfd9frj6v_FvHVZtOxCG0IbZtDs3ZizgEiePc4nrLNYIi6FmbqKvBkapqIUy_-XjqzF0BZ-jG8p4At8jkZ27XpGP-FmykKEUbk09SHtXes8vVS456ERQNXzXJCtVeP9smTjnQKEjVQ/w640-h504/Nuutti.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Ville Wittenberg</td></tr></tbody></table><br /> Kasvavassa määrin tietotekniset laitteet ja niiden välillä liikkuva data on osa meitä ja arkeamme. Pian elämme jo 6G-aikaa, jolloin laitemäärät ovat nykyistä suuremmat mutta niiden koot pienemmät. Tarvitaan korkeampia taajuuksia ja suurempia siirtonopeuksia tietoliikenteen käyttöön. Kaiken täytyy tapahtua pienellä viiveellä ja luotettavasti. Tämä vaatii paljon uutta kehitystyötä signaalien lähettimien ja vastaanottimien ympärillä. Data on aina jossain syntyvää, ja jonnekin se pitää siirtää.</p><p>Paltamon Kiehimänvaaralla syntynyt ja kasvanut Nuutti Tervo väitteli Oulun yliopistossa maaliskuun alussa. Väitöstyössään hän tarkasteli menetelmiä korkean taajuuden moniantennijärjestelmän epälineaarisen vääristymän tilatason käyttäytymisen ymmärtämiseksi ja hyödyntämiseksi. Lisäksi hän käsittelee myös muita radiolaitteiden epäideaalisuuksia ja sitä, miten ne voisi ottaa paremmin huomioon monikeilajärjestelmän suunnittelussa. Myös vastaanottimen epälineaarisuutta käsitellään mutta pääpaino on lähettimessä. Valtaosa väitöstutkimuksesta keskittyy tarkastelemaan tehovahvistimista aiheutuvaa epälineaarista häiriötä vaiheistetuissa keilanmuodostusjärjestelmissä, sekä löytämään menetelmiä ryhmän lineaarisuuden parantamiseksi. 6G-tutkijalta on hyvä kysyä analoginen vertaus sille, mitä tämä oikein tarkoittaa.</p><p>– Jokainen on varmasti kokenut tilanteen, että kun stereoiden äänen kääntää täysille, ääni alkaa säröillä eli signaali ei ole enää puhdas. Radiolähettimissäkin käy niin, että jos tehot halutaan repiä irti maksimaalisesti, signaali alkaa käyttäytyä epälineaarisesti eli se ikään kuin vääristyy eikä mene täysimääräisesti haluttuun vastaanottimeen. Korkeilla taajuuksilla tämä korostuu, kun pienestä komponentista pitää saada mahdollisimman paljon lähtötehoa hyvällä hyötysuhteella, Tervo havainnollistaa ja jatkaa.</p><p>– Radiojärjestelmissä ongelmana on lisäksi se, että epälineaarisuus levittää signaalia viereisille taajuuksille, mikä ei lähtökohtaisesti ole sallittua koska eri taajuusalueet ovat eri tahojen omistuksessa. Lisäksi jo toisen vaiheen 5G-järjestelmissä sekä erityisesti 6G-järjestelmissä laitteet toimivat entistä korkeammilla taajuuksilla, jolloin tarvittavien antennien ja niitä ajavien tehovahvistimien lukumäärä kasvaa suureksi. Tällöin lineaarisuutta täytyy tarkastella yhden tehovahvistimen sijaan koko lähettimen ominaisuutena, joka säteilee antennien avulla ympäristöön.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Sisarussarjan neljäs tohtori</span></b></p><p>Nuutti kuuluu 8-henkisen sisarussarjan loppupään puolelle. Hän on porukan neljäs väittelijä. Yksi veljeksistä, Valtteri, ei tyytynyt tavanomaiseen, vaan suoritti kaksi tutkintoa samalla kertaa. Ensimmäisen kosketuksen viestintäteknologiaan Nuutti sai isoveli-Kalevin radioamatööriharrastuksen kautta. Lapsuudenkodissa riitti hulinaa, joskin vanhimmat sisarukset olivat ehtineet lentää pesästä.</p><p>– Olen sisarussarjan nuorempaa päätä, joten pahin ruuhka ehti hieman harveta, kun porukka muutti pikkuhiljaa maailmalle. Olihan meillä siellä vaaralla kuitenkin paljon tilaa elää. Metsät ympärillä ja paljon kavereita naapureissa. Pyöräilymatka kalapaikoille. Tykkäsin jo pienenä rakennella kaikenlaista. Meillä oli antenneja, radiomasto ja kaikenlaista kiinnostavaa radioamatööritavaraa. Itse en niillä ehtinyt juurikaan mitään järkevää tehdä, kun Kalevi lopetti harrastuksensa jossain vaiheessa. Paltamon lukiossa olisi ollut hyvät mahdollisuudet harrastaa, mutta jostain syystä silloinkaan ei tullut lähdetyksi mukaan. Sitten armeijassa menin jääkärikomppaniaan ihan rivimieheksi, mutta ajauduin tulenjohtotehtäviin. Siellä oltiin paljon tekemisissä radioiden kanssa. Viestiyhteydet eivät sinänsä erikseen kuuluneet varsinaisiin tehtäviini, mutta kun laitteet kiinnostivat ja jotain niistä ymmärsinkin, hoitelin paljon näitä asioita maastoharjoituksissa, Nuutti kertoo.</p><p>Jo ennen sotaväkeä syksyllä 2009 Nuutti oli aloittanut sähkötekniikan opinnot Oulun yliopistossa, koska kesäkuun saapumiserään ei Paltamosta ollut mahtunut. Armeijan jälkeen opinnot jatkuivat siten, että Nuutti kahta vuosikurssia yhtä aikaa seuraavat vuodet. Tässä vaiheessa kiinnostus viestintäteknologiaan ei yltänyt urakaavailuihin asti.</p><p>– Opiskelin ensin sähkötekniikkaa, kuten täällä aluksi tapana on, jonka jälkeen erikoistuin tietoliikennetekniikkaan kolmannen vuoden jälkeen. Sekään ei ollut mitenkään automaattinen valinta, enkä ollut päättänyt erikoistua juuri siihen suuntaan. Kuitenkin jostain syystä sille alalle päädyin. Velipojat ovat keskittyneet enemmänkin teoreettiseen ja matemaattiseen puoleen asiassa, kun taas itse ajattelin, että voisi jotain käsilläänkin tehdä. Siksi päädyin radiotekniikan puolelle, Nuutti arvelee. Diplomityöni aikaan yliopistolle kasattiin uutta tiimiä radiotekniikan osaamiseen, tuli uusi professori Helsingistä mutta homma oli vielä alussa. Jostain syystä ajattelin, että uusi tiimi antaa mahdollisuuden rakentaa tutkimusosaamistamme alusta asti. Siksi jatkoin väitöskirjaan, vaikka muitakin tarjouksia oli. Olin lopulta RF-tiimin ensimmäisiä tohtorikoulutettavia. Parasta radiotekniikassa onkin, että meillä tehdään asiat sieltä ensimmäisestä teoreettisesta ideasta aina käytännön prototyypiksi asti. Tutkimus on parhaimmillaan sekä teoreettista että kokeellista yhtä aikaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Kainuussa on paremmin tilaa</span></b></p><p>Kaikki Tervon pojat ovat olleet aina käsistään käteviä. Useimpien kohdalla tämä ilmenee myös musiikillisena erityisosaamisena. Nuutti aloitti soittohommat rumpalina, mutta on sittemmin pitäytynyt pianossa, kitarassa ja lauleskelussa. Piano soi Oulun kodissa, mutta hiljattain Kivesjärveltä vuokratussa omakotitalossa saa kitara toistaiseksi riittää.</p><p>Nuutin haaveissa on asettua perheineen asumaan Paltamoon pysyvästi, jos se vain tulevaisuudessa on mahdollista. Hiljaisuus ja rauhallisempi elämänrytmi on houkuttava ajatus maalla kasvaneelle kaupunkiasukkaalle, varsinkin kun perheeseen kuuluu pieniä lapsia.</p><p>– Oulussa kun katsoo ikkunasta ulos, näkyy autoja ja rivissä naapuritaloja. Vaikka sinänsä tilaa on riittävästi, tuntuvat neliöt käyvän pienemmiksi. Ei ole samanlaista tilan tuntua kuin Kainuussa. Kalastus ja metsästys ovat sydäntä lähellä. Oulussakin voi kalastella, mutta on kovin eri asia mennä Merikoskelle rivissä nakkelemaan tai omalla vuorollaan soutelemaan. Toisaalta haluan, että lapset saisivat kokea rauhallisempaa elämänrytmiä, eikä olisi joka puolella koko ajan ärsykkeitä. Kainuussa tekeminen löytyy ennemmin lähimetsästä kuin leikkipuistosta. Siksi juuri Kivesjärvi.</p><p>– Noh, onhan Paltamon kirkonkylälläkin autoja, mutta elämä ei silti ole niin kellontarkkaa. Olen monesti miettinyt, mikä niinkin pienessä kaupungissa kuin Oulussa sen ahtauden tunteen saa aikaan. Kuitenkin on tarpeeksi neliöitä ja vähän pihaakin, pystyy naapureiden kanssa olemaan, Nuutti toteaa.</p><p><br /></p><p><span style="font-size: medium;"><b>Oikeanlaista nöyryyttä ja yhdessä tekemistä</b></span></p><p>Nuutti sanoo kainuulaisen maakuntaidentiteetin olevan osa minäkuvaansa. Toisin sanoen hän tuntee olonsa kainuulaiseksi.</p><p>– En tiedä, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa, mutta itse olen käsittänyt sen aina tietynlaisena nöyryytenä. En oikein tiedä miksi, mutta eihän täällä ole koskaan ollut tapana rehvastella. Siinä voi olla huonojakin puolia, kun joskus pitäisi pystyä tuomaan itseään esille paremmin. Yleensä kainuulainen myös arvostaa tällaisia ominaisuuksia toisissa; kaikkea ei välttämättä aina tarvitse ääneen sanoa. Ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi olla leuka rinnassa ja tympäistä jatkuvasti, hän arvelee.</p><p>Nälkämaavuosina kainuulaiset joutuivat luottamaan hyvin pitkälle naapurien apuun ja vastavuoroisesti naapuria myös autettiin aina kun pystyttiin. Myös Nuutin havaintojen mukaan talkoohenki on vahva osa kainuulaisuutta.</p><p>– Toisten auttaminen ja porukassa tekeminen oli osa kotikasvatusta, mutta kyllähän täällä myös järjestetään paljon kaikenlaisia talkoita. Olin paljon mukana ukin kanssa naapurien talkoissa sekä metsästys- ja urheiluseurojen talkoissa. Pyyteetöntä yhdessä tekemistä, mistä ei ole tarkoitus itse hyötyä, Nuutti tuumailee.</p><p>Vaikka välimatkat ovatkin Kainuun maaseudulla pitkiä, on eläminen silti monella tavalla sujuvampaa ja joustavampaa. Nuutti kertoo jo saaneensa maistaa kainuulaista käytännönläheisyyttä uudessa talossa.</p><p>– Kivesjärvellä oli putki vähän tippassut vessassa. Soitin Keski-Suomessa asuvalle vuokranantajalle, että ehtisikö sitä joku katsomaan vai alanko itse aukoa, vaikka en putkimies olekaan. Meni noin tunti, kun putkimies soitti ovikelloa, vaikka olimme keskellä korpea. Oulussa olisi kestänyt useamman viikon kaikkine päivystysmaksuineen ja säätämisineen.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-63950829893390174312022-02-22T14:01:00.000-08:002022-02-22T14:03:10.208-08:00Pentti Kettunen - Kokenut politiikan moniottelija täyttää 80 vuotta<p><i><b>Kajaanilainen konkaripoliliitikko Pentti Kettunen täyttää ensi perjantaina 80 vuotta. Virallisempia vastaanottoja hän ei aio järjestää, mutta juhlistaa tasavuosiaan lauantaina 26.2. Kajaanin Kauppatorilla, missä hän jakaa kansalaisille kotimaista hunajaa purkkitolkulla. Annettavaksi on varattu 80 purkkia kiuruvetistä Piipon hunajaa, yksi jokaista elettyä vuotta kohden.</b></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh4WVSWpsjiMmnm2Y9RxQ31nFGQzxytp3CH_bQ95ZaLFI0btJQbtxmuue4VTxixayL98fY0Q9tY6lC4FHpttF_U5woqljo9VJBCrMd23XX_nauMMd9lV94NZ0ziUDTBWVWaoRJyJMOliMO17T0WgJAbKbB4cEgpHW8DJtlY1Vh6a8z2Ntcz4NSoYdF5Lw=s4000" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh4WVSWpsjiMmnm2Y9RxQ31nFGQzxytp3CH_bQ95ZaLFI0btJQbtxmuue4VTxixayL98fY0Q9tY6lC4FHpttF_U5woqljo9VJBCrMd23XX_nauMMd9lV94NZ0ziUDTBWVWaoRJyJMOliMO17T0WgJAbKbB4cEgpHW8DJtlY1Vh6a8z2Ntcz4NSoYdF5Lw=w320-h246" width="320" /></a></div><p><b>Pentti Kettunen syntyi 25.2.1942</b> Iisalmen kaupungissa jatkosodan melskeissä. Perhe muutti Vieremän kunnan Salahmin kylään järven rannalle pieneen mökkiin pakoon Neuvostoliiton pommituksia.</p><p>– En muista niitä tapahtumia, mutta venäläiset ovat pommittaneet Iisalmea voimakkaasti, sillä se on rautateiden risteysasema. Lisäksi nykyisessä kauppahallissa toimi Suomen armeijan ammuslataamo talvisodan aikana, mistä syystä Iisalmi oli myös pommitusten kohteena, Kettunen kertoo. Perhe sai asutustilan keväällä 1949.</p><p>– Sinne lähdettiin kannokon keskelle. Muistan sen, kun pitkospuita pitkin mentiin. Valtio oli rakentanut tulevien peltojen keskelle valmiiksi asuntosaunan, jossa aloitettiin asuminen. Kaksi Pellonraivaus Oy:n puskukonetta oli työntämässä kantoja kasoihin siellä aukealla, Kettunen muistelee.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Kainuulaistuminen tapaturman seurauksena</span></b></p><p>Kansakoulun Kettunen kävi aikoinaan Amerikassa. Ei siis Amerikan Yhdysvalloissa, vaan Vieremällä sijaitsevassa Amerikan kylässä.</p><p>– Saman kansakoulun kävi myös nykyisen pääministerin isävainaa, Kettunen paljastaa.</p><p>Työelämänsä Kettunen aloitti perinteisillä sen ajan töillä. Muutto Kainuuseen tuli ajankohtaiseksi uusien opintojen myötä.</p><p>– Kesät kuokittiin peltoa ja talvet oltiin metsätöissä. Tukinteossa minulla särkyi selkä, joten oli pakko ruveta kahtelemaan toisenlaisia hommia. Keväällä -61 panin hakemukset kolmeen eri kauppaoppilaitokseen, Kajaaniin, Kuopioon ja Iisalmeen. Syksyllä tuli kutsu Kajaaniin. Muutin elokuun viimeisenä päivänä. Päästötodistuksen sain keväällä -63. Sain stipendin, joka muistaakseni oli 200 markkaa, Kettunen kertoo.</p><p>Stipendin oli rahastoon lahjoittanut Kainuun Rauta Oy. Raha tuli vastavalmistuneelle tarpeeseen, mutta tärkeämpi Kettuselle oli stipendin yhteyteen liitetty viesti.</p><p>– Siinä luki, että tämän stipendin saajan toivotaan jäävän Kainuuseen ja työskentelevän kainuulaisten ja Kainuun elinkeinoelämän hyväksi. Minähän tartuin siihen ja siitä lähtien on tullut oltua täällä. Olen pyrkinyt touhuamaan kainuulaisten ja Kainuun elinkeinoelämän hyväksi.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Ei koskaan ole tarvinnut miettiä tekemistä</span></b></p><p>Kettusella ei koskaan elämänsä aikana ole syntynyt tilannetta, että olisi joutunut harmittelemaan töiden puutetta. </p><p>– Nyt olen miettinyt, että laittaisiko lehteen ilmoituksen, että haetaan työtä, jossa on hyvä palkka eikä tarvi mitään tehdä, Kettunen nauraa.</p><p>Kauppakoulun jälkeen edessä oli asepalvelus. Kettunen kuului toiseen ikäluokkaan, joka palveli uudessa Kainuun prikaatissa, joka tuolloin vielä tunnettiin nimellä Pohjois-Savon prikaati. Alokasajan jälkeen kauppakoulun opit tulivat hyötykäyttöön viestikomppanian kirjurina.</p><p>– Tuohon aikaan työtilanne oli sellainen, että jo viimeisten armeijakuukausien aikana yritykset alkoivat ottaa yhteyttä varusmiehiin ja kysellä töihin armeijan jälkeen. Valitsin Kajaanin Autokeskus Oy:n. Liikkeen edustukset olivat Mercedes-Benz, DKW ja Austin. Mainos pyöri, että "Austin Mini, päivän nimi". Tehtäviini kuului osamaksukaupan ja perintäasioiden hoitaminen, Kettunen muistelee.</p><p>Autokeskuksella Kettunen viihtyi puolisen vuotta, jonka jälkeen työmaa vaihtui elintarvikepuolelle. Kajaanissa toimiva kuopiolainen tukkuliike H. Saastamoinen & Pojat Oy palkkasi Kettusen elintarviketukkumieheksi. Saastamoisella oli Kuopiossa muun muassa oma saha ja mylly. Saastamoinen mainosti omia Hermannin Herkku -ruisjauhojaan: "Jos Hermannista leipä paranoo, se ei oo ennee leipee, se on hunajoo!"</p><p>– En siinäkään hommassa ehtinyt olla kuin puolisen vuotta, kun Kesko alkoi minua kysellä tukkumieheksi. Kesko oli tehnyt päätöksen palkata jokaiseen konttoriin kautta maan niin sanotun kodinkonemiehen. Koko maassa oli käynnissä kylien sähköistäminen, joten K-ryhmä halusi rynniä kodinkonemarkkinoille. Tarvittiin jääkaappeja, pesukoneita, pakastimia ja niin edelleen. Näin siirryin Keskon palvelukseen osoitteeseen Asemakatu 4, nykyiseen Kainuun museon taloon.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Vennamon vanavedessä kansakunnan kaapin päälle</span></b></p><p>Keskon palveluksessa lipsahti 14 ja puoli vuotta, kunnes marraskuussa 1979 eräänä perjantaina tuli kohtalokas puhelu Helsingistä.</p><p>– Sieltä soitti mies, joka sanoi, että sinun pitäisi olla huomenaamuna yhdeksältä Rovaniemen lentokentällä. Kysyin, että mitä varten. Vastaus oli, että sinne tulee Veikko Vennamo ja se haluaa keskustella sinun kanssa, Kettunen muistelee.</p><p>Lauantai oli vapaapäivä, joten Kettunen heräsi varhain ja hyppäsi auton sompaan suunnaten kohti Rovaniemen lentokenttää. Helsingin koneesta nousi itse Vennamo.</p><p>– Tervehdittiin, noustiin autoon ja lähdettiin kohti Rovaniemeä. Ensimmäinen Vennamon esittämä kysymys oli, että eihän tämä auto vaan säry? Alla oli muutaman viikon vanha diesel-Golf, joten uskalsin luvata, että jospa tämä ei ihan heti särkyisi. Veikko sanoi, että hyvä. Maanantaina sanot itsesi irti Keskolta ja tulet minulle hommiin. Kysyin, että mikä se semmoinen homma on. Veikko sanoi, että ryhdymme valmistautumaan vuoden -83 eduskuntavaaleihin ja näyttää siltä, että SMP saa vaalivoiton jos asiat hoidetaan oikein. Maa jaetaan kolmeen alueeseen, joista jokaiseen palkataan järjestösihteeri. Sinä alat hoitaa Pohjois-Suomen aluetta, eli Oulun ja Lapin vaalipiirejä. Pyysin miettimisaikaa seuraavaan keskiiviikkoon. Veikko sanoi, että asia selvä, miettimisaika myönnetty. Tiistaina soitin Vennamolle, että otan tarjouksen vastaan, ja sillä reissulla tässä ollaan, Kettunen kertoo.</p><p>Vaaleissa SMP sai Oulun vaalipiiristä kaksi edustajaa, J. Juhani Kortesalmen ja Pentti Kettusen. Kaikkiaan puolue sai eduskuntaan 17 kansanedustajaa. Sorsan neljänteen hallitukseen mentiin kahdella ministerillä; valtiovarainministerinä Pekka Vennamo ja työministerinä Urpo Leppänen.</p><p>– Sehän oli virheliike. Siihen hallitukseen ei olisi pitänyt lähteä. SMP:lle kävi hupsusti. Vuoden 1987 vaaleissa meni läpi enää yhdeksän edustajaa. Se tappio yhdessä muiden tekijöiden kanssa aiheutti lopulta SMP:n konkurssin, Kettunen sanoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Poliittisten tehtävien valtava kirjo</span></b></p><p>Kettunen toimi SMP:n kansanedustajana vuosina 1983–1987 ja 1989–1991 sekä perussuomalaisten kansanedustajana vuosina 2011–2015. Eduskuntavuosiensa aikana hän toimi liikennevaliokunnassa, maa- ja metsätalousvaliokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa ja perustulakivaliokunnassa Veikko Vennamon varamiehenä. Lisäksi hän toimi Suomen pankin ja Enso-Gutzeitin tilintarkastajana sekä Kelan valtuuston puheenjohtajana. Kajaanin kaupunginvaltuutettuna hän toimi yhteensä 28 vuoden ajan.</p><p>Vuosina 1987-1989 Kettunen toimi liikenneministeriössä Pekka Vennamon poliittisena sihteerinä valmistellen ministeriön alaan kuuluvia hommia valtioneuvoston istuntoihin. Vaaleista irronnut varasija yleni varsinaiseksi eduskuntapaikaksi vuonna 1989 J. Juhani Kortesalmen siirryttyä Mikkelin läänin maaherraksi kesäkuun alusta lähtien. Seuraavissa vaaleissa vuonna 1991 päättyi Kettusen ura SMP:n kansanedustajana. </p><p>– Niissä vaaleissa tuli turpaan oikein kunnolla ja voidaan sanoa, että siihen päättyi SMP:n tarina, Kettunen toteaa.</p><p>SMP:n raunioille perustettiin Perussuomalaiset vuonna 1995. Perussuomalaisten leiriin asettuminen ei ollut Kettuselle mikään suora valinta, vaan välillä oli palattava vanhoihin hommiin kauppamiehenä. Kajaanin valtuustossa Kettunen siirtyi keskustan ryhmään ja tuli vielä yksissä kuntavaaleissa valituksi kepun listalta.</p><p>– Ryhdyin tekemään Venäjä-kauppaa tuontipuolella. Minulla oli toiminimi P. Kettunen PHK-trading ja tuotemerkki oli Karkelo. Venäjän poikien kanssa kehitettiin systeemi ja alettiin valmistaa Kostamuksessa kelohongasta hirsikehikoita, joita minä myin Suomeen. Siinä meni 18 vuotta. Sitten Timo Soini sai minut houkuteltua vielä mukaan. Sen seurauksena laitoin firman kiinni ja tulin valituksi jälleen eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa, Kettunen kertoo.</p><p>Ennen järjestösihteerin ja kansanedustajan toimia Kettusen käytännön poliittinen kokemus oli varsin vähäistä. Kajaanin SMP oli pyytänyt kuntavaalien jälkeen Kettusta Kajaanin kaupungin urheilulautakunnan jäseneksi.</p><p>– Niinhän ne pisti minut urheilulautakuntaan. Puheenjohtajana toimi Pentti Mustonen, entinen jalkapallisti, joka pelasi aikoinaan KaPassa mestaruussarjaa. Lähdimme käymään seuraavassa puoluekokouksessa, ja todennäköisesti siellä Vennamo on minut huomannut, Kettunen arvelee.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Huoltovarmuus uhattuna, hätä kädessä</span></b></p><p>Kettunen pitää Perussuomalaisten ja SMP:n arvopohjia merkittävimmiltä osin samoina. Pohjoismainen vapaa yhteiskuntajärjestys sekä pienyrittäjyyden ja yksityisomistuksen puolustaminen ovat Kettuselle tähdellisiä asioita. Pienyrittäjyyden piiriin kuuluu myös pienviljelijöiden edun edistäminen.</p><p>– Ajat ovat tietysti muuttuneet siten, että pienviljelijäväestöä on hieman hankala puolustaa siitä syystä, että kaikki pienviljelijät on jo tapettu. Tässä onkin kohta, jossa pitäisi ruveta avaamaan silmiä ja miettiä, mitä tehdään, jos kriisiaikoina tulee elintarvikepula ja hätä. Jos ulkomailta ei voi tuoda ruokaa ja kauppojen hyllyt tyhjenevät, mitenkäs sitten suu pannaan? Pien- ja perheviljelmät on lähes hävitetty, ja satojen lehmien suurtiloillakin on kannattavuusongelmia. Pitäisi miettiä tosiasioita, eikä vain hurottaa ja juhlia Kesärannassa. Pikkuisen moitin myös MTK:ta, joka on ollut viime vuosina kovin hampaaton. Ei ole paljon kiinnitetty tähän asiaan huomiota, Kettunen jyrähtää.</p><p>Perussuomalaiset nousi jyrkällä suosiolla eduskuntaan niin sanotun ”Jytkyn” saattelemana keväällä 2011. Tuolloin keskustelussa oli tapetila runsaasti maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä, joihin Perussuomalaiset ainoana puolueena otti voimakkaasti kantaa. Siitä lähtien on esillä ollut runsaasti kritiikkiä liittyen rasismin hyväksymiseen. Kettunen viittaa syytöksille kinttaalla.</p><p>– Kaikenlaisia valitettavia lieveilmiöitä on ollut, Torssosia ja Turtiaisia. Perussuomalaiset ovat mielestäni ottaneet oikean linjan siinä, että jos tälläisiä alkaa ilmenemään, annetaan potkut persuksiin. Fasisteja ja rasisteja ei pidä hyväksyä. Maahanmuuttokritiikki ei missään tapauksessa saa perustua ihonväriin. Jos joku haluaa tänne muuttaa ja pystyy itsensä työllä elättämään, niin lämpimästi tervetuloa. Elätettäviä ja rikollisia ei ole varaa ottaa, Kettunen linjaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Valtio muisti ritarimerkillä</span></b></p><p>Eduskunnan silloinen puhemies Eero Heinäluoma luovutti Kettuselle Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkin itsenäisyyspäivänä 2013. Kettunen epäilee tietävänsä, miksi kunniamerkki hänelle annettiin.</p><p>– Kun 18 vuotta tehtiin Venäjän poikien kanssa kelomökkejä, opin sinä aikana venäjän kielen. Vuoden 2011 vaalien jälkeen olin sen takia usein eduskunnan puhemiehen mukana, kun vieraaksi saapui venäläisiä delegaatioita. Kerran jututin puhemiehen kahvitarjoilussa Etelä-Venäjältä tullutta delegaatiota. Silloin oli kovasti pinnalla mahdollinen viisumivapaus Venäjän kansalaisille EU-alueella. Kysyin venäläisiltä, mitä mieltä he asiasta ovat. Vähän aikaa keskustelivat keskenään ja sanoivat sitten, että älkää missään nimessä tehkö sellaista virheratkaisua. Jos viisumivapaus tulee, hyökkäävät ensimmäisenä kaikki rikolliset Suomeen ja EU-alueelle, ja sitten olette pulassa niiden kanssa. Kerroin terveiset Heinäluomalle, eikä viisumivapaudesta ole sen jälkeen paljoa puhuttu.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-8971548710545721322022-01-19T03:19:00.001-08:002022-01-31T03:22:07.749-08:00Jarmo Korhonen - 30 vuotta fysioterapiaa samalla paikalla<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjlIn2Vs5rwneCgQXPxq1DvHw6ARDrajnx5qYquDyRhXdVS2A-OmZavvOs6E4lA1-YJBxWnwDzMlHYUxnnd0sgxKHoGLaJz8wrWjitBjZ0GQKUY_jt-53PHsF1Fx7xbbGxyHrKFOMnV6pbgtYSJqajKi6AMnyX1aHW20vH5BDu0O4GPR-dw-gP5fH0mkQ=s1362" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1362" data-original-width="1169" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjlIn2Vs5rwneCgQXPxq1DvHw6ARDrajnx5qYquDyRhXdVS2A-OmZavvOs6E4lA1-YJBxWnwDzMlHYUxnnd0sgxKHoGLaJz8wrWjitBjZ0GQKUY_jt-53PHsF1Fx7xbbGxyHrKFOMnV6pbgtYSJqajKi6AMnyX1aHW20vH5BDu0O4GPR-dw-gP5fH0mkQ=s320" width="275" /></a></b></div><b>Paltamon Fysioterapia Ky:n</b> yrittäjä Jarmo Korhonen vastaanotti viikko sitten keskiviikkona Paltamon Yrittäjien kunniakirjan, joka juhlistaa viime vuonna täyteen tullutta kolmekymppistä. Yritys aloitti toimintansa toukokuussa 1991 samalla sijainnilla, jolla se nykyäänkin seisoo. Monista muista yrittäjistä poiketen Jarmo omistaa itse liiketilansa. Puoliso Elina Korhonen tekee samoissa tiloissa jalkahoitoja omalla toiminimellään.<p></p><p>– Valmistuin 35 vuotta sitten fysioterapeutiksi. Olin ensin muutaman vuoden terveyskeskuksessa ja sen jälkeen olen ollut tässä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, ei Paltamossa ollut silloin liiketiloja vuokralle, joten jouduin ostamaan tämän, Jarmo muistelee.</p><p>Elettiin 90-luvun alkua ja pankkikriisi jyysti taloutta. Säästöpankille kävi kuten kävi, eikä postipankin uskallus riittänyt. Pelastus löytyi onneksi oman kylän osuuspankista.</p><p>– Toimitilojen hinta ei ollut aivan paikallisessa linjassa. Minulla oli valuuttaluottoa ja sen määrä kaksinkertaistui muutamassa päivässä. Onneksi kuitenkin Paltamon osuuspankin silloinen toimitusjohtaja Jorma Niemi uskoi tälläiseen riskilainanhakijaan ja lähti luotottamaan Fysioterapiaa. Silloin oli paljon lainaa, mutta nyt tämä alkaa olla oma. Minulle kuitenkin kävi paljon paremmin kuin monelle muulle silloin, Jarmo toteaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Korona ja lääkäripula kapulana rattaissa</span></b></p><p>Parin vuoden ajan yhteiskunnan liepeissä roikkunut koronavirus laittoi aluksi fysioterapiaelinkeinoharjoittajan pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä. Hyvin harva osasi vakavissaan kuvitella tapahtunutta skenaariota toteutuvaksi riskikartoituksissaan. Jarmon ja Elinan toimintaa pandemia kolautti aivan kunnolla.</p><p>– En ikinä olisi uskonut, että tällaista aikaa tulee. Riskejä arvioidessa aina miettii, että mitä jos itse sairastuu eikä pysty tekemään hommia, mutta että tulisi pandemia jonka takia joudutaan laittamaan kaikki kiinni, ei käynyt pienessä mielessäkään, Jarmo taivastelee. – Mihinkään hoitolaitoksiin tai terveyskeskuksiin ei päästy. Yli 70-vuotiaiden luokse ei saanut mennä, eivätkä he uskaltaneet tulla. Ei kyllä loputkaan uskaltaneet tulla. Asiakasmäärä putosi 80 prosenttia kahdessä päivässä. Ei tarvinnut muuta kuin vahdata puhelinta ja vedellä viivoja varauskirjaan.</p><p>Pikkuhiljaa viruksen kesyyntyessä tartunta- ja kuolleisuusluvut erkaantuvat yhä etäämmälle toisistaan, eikä sillä ole enää merkittävää vaikutusta Fysioterapian tai Jalkahoidon liiketoimintaan. Isompi tekijä tänä päivänä on Paltamon surkea lääkäritilanne.</p><p>– Suuri osa asiakkaista on tullut minulle lähetteellä. Yksityiseltä puolelta ja työterveydenhuollosta tulee jonkin verran, mutta kyllä sen töistä näkee, ettei Paltamossa ole lähetteen kirjoittajia. Toki teen hoitoja myös ilman lähetettä sekä tavallisia hierontoja, Jarmo kertoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Urheilutaustalta ponnistaen</span></b></p><p>Jarmolla on takanaan aktiivinen urheilutausta, leipälajinaan 400 metrin aidat. Nykyisin kilpaurheilu on rauhoittunut aktiiviseksi kuntoliikunnaksi, mutta urheilutausta tukee edelleenkin ammattia, jossa ihmiskehon tuntemus on valttia. Näin siitäkin huolimatta, että Jarmon asiakaskunnan ikärakenne noudattelee melko tarkalleen Paltamon ikärakennetta, eikä urheilufysioterapialle ole näin ollen tilausta.</p><p>– On edelleen muutamia tuttuja naamoja asiakkaina, jotka kävivät jo tk-aikoina 35 vuotta sitten. Urheilufysioterapiaa en sinänsä ole koskaan tehnytkään, vaikka joitain urheilijoita minulla onkin asiakkaana, Jarmo sanoo.</p><p>Syitä alalle hakeutumiseen on hankala eritellä. Jarmo toteaa asioiden lutviutuneen nykyisiin uomiinsa pitkälti sattuminen kantamana.</p><p>– Se on hyvä kysymys, moni muukin on kysellyt, että miksi olen valinnut ammatin. Voisi sanoa, että sattumien kautta. Hain liikunnanohjaajaksi, mutta en päässyt. Fysioterapiaan pääsin ensimmäisellä yrityksellä ja kävin koulut Oulussa. En ole valintaa katunut, vaikka en pikkupoikana muistakaan haaveilleeni fysioterapeutin urasta. En usko, että olisin tätä hommaa näin pitkään tehnyt, jos en olisi tykännyt, Jarmo tuumailee.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Tervehenkistä kilpailua</span></b></p><p>Jarmo kertoo työssäjaksamisen avaimeksi asiakaskontaktit. Ihmisten kanssa tekemisissä oleminen pitää työn mielenkiintoisena vuodesta toiseen. Sosiaalisuus on Jarmon mukaan se ominaisuus, jolla asiakapalvelutyössä menestyy.</p><p>– Ihmisten kanssa pitää tulla toimeen. Jos on kovin ujo tai ei tykkää olla ihmisten seurassa, tulee hankalaa. Vaikka olisi miten hyvä työssään, mutta tumpelo ihmisten kanssa, eivät asiakkaat tule takaisin vaikka olisivat avun vaivaansa saaneetkin, Jarmo sanoo.</p><p>Paltamossa toimii useita hierojia. Jarmon lisäksi toinen vanha tekijä on naapurissa toimiva Pertti Salmensalo ja aivan hiljattain ovat Laura Leinonen ja Maire Komulainen aloittaneet oman toimintansa. Jarmo toivottaa uudet tekijät lämpimästi tervetulleiksi.</p><p>– On hyvä, että alalle tulee uusia yrittäjiä. Pertti on ollut naapurissa pitkään ja Juha-Pekan kanssa tehtiin paljon yhteistyötä silloin kun hän vielä oli maisemissa. En usko verisiin kilpailuasetelmiin. Kaikille riittää hommia ja jokainen tekee omalla työllään oman asiakaspohjansa. Työ on tehtävä siten, että asiakkaat tulevat toisenkin kerran.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Vaatimaton kainuulainen</span></b></p><p>Vapaa-ajan kuntoliikunta tarkoittaa Jarmon kohdalla hiihtämistä niin tavallisilla kuin metsäsuksillakin sekä pyöräilyä. Lisäksi harrastuksiin lukeutuvat metsätyöt, joten vapaa-ajan voidaan todeta sujuvan hyvin luonnonläheisissä tunnelmissa.</p><p>– Olen aina tykännyt kalastaa ja metsästää ja onhan minulla tuo pieni puuhametsä, missä aina yritän ehtiä jotain tekemään, Jarmo toteaa.</p><p>Luonnossa viihtyminen on asia, mikä yhdistää useimpia kainuulaisia. Paljasjalkaisena kainuulaisena Jarmo ei tohdi vedellä liian selkeitä rajaviivoja alueiden välille, mutta toteaa kuitenkin jonkinlaista maakuntapiirrettä tunnistavansa. Esimerkiksi puolankalaisessa pessimismissä on jotain kainuulaisuuden ydintä.</p><p>– Suomen heimot ovat aikalailla sekoittuneet aikojen saatossa. Ihmiset ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia kaikkialla. Pienet erot tulevat siitä, millaisessa ympäristössä ja kulttuurissa kasvaa ja mihin tottuu. Ehkä sellainen tietynlainen vaatimattomuus yhdistää kainuulaisia, joskus vähän turhakin vaatimattomuus. Kainuulaisethan ovat aina olleet arvostettuja työntekijöitä joka puolella maata, mutta itsensä markkinoinnissa ovat esimerkiksi pohjalaiset meitä paljon edellä, Jarmo arvelee. – Olen Kainuussa syntynyt ja suurimman osan elämääni täällä asunut, joten olen hyvinkin vahvasti kainuulainen. Sitä en osaa sanoa, miten perinteiseen muottiin sopiva kainuulainen olen, mutta Paltamossa syntynyt kuitenkin.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-38335561169743924612021-12-29T03:15:00.001-08:002022-01-31T03:18:52.014-08:00Marko Moilanen - Media-alan monitoimikone taipuu vaikka taksin rattiin<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhFzQ69F8ggSAry4KbjJs-LNkdU0f9PldL3LPkJ2NJNroyMmKvICtIHZ96fowyu1NMUegZMTGZm5V7QoE5CvtSstsLVC79dCEc1E0gDEKR0bJCSMayYZYomfQoVqAKuqKUtZmdQ6EF_R9yt_OUHY07rvQssEOuj9iSPF1s33EqqKmzn3uZQSItXvlkT6Q=s1169" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1169" data-original-width="1169" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhFzQ69F8ggSAry4KbjJs-LNkdU0f9PldL3LPkJ2NJNroyMmKvICtIHZ96fowyu1NMUegZMTGZm5V7QoE5CvtSstsLVC79dCEc1E0gDEKR0bJCSMayYZYomfQoVqAKuqKUtZmdQ6EF_R9yt_OUHY07rvQssEOuj9iSPF1s33EqqKmzn3uZQSItXvlkT6Q=s320" width="320" /></a></b></div><b>Jos olet Suomussalmella päin kulkiessasi</b> käynyt katsomassa elokuvan Kino Retikassa ja nähnyt Suomen lipun liehuvan julkisella paikalla, olet todistanut työnjälkeä, jonka takana on yksi ja sama miekkonen. Marko Moilasella on monta rautaa tulessa. Hänen yrityksensä Korpi Events Oy vastaa Kino Retikan elokuvien näyttämisestä ja tarjoaa tapahtumapalveluja, kuten ääni- ja valotekniikkaa sekä ohjelmaa, kuten tulenpuhallusta. Lisäksi Marko vetää liputuspäivinä liput kunnan salkoihin ja ajaa taksia silloin kun ei muuta tekemistä ole. Monelle suomussalmelaiselle hän on tuttu myös kesäteatterin lavalta. Kainuulaisissa elokuvaprojekteissa hän on ollut mukana niin näyttelijänä kuin lavastushommissakin esimerkiksi Rukajärven tie-, Bunny the Killer Thing- sekä Rendel -elokuvissa. Muutama elokuvaprojekti on vielä tuloillaankin.<p></p><p>– Tapahtuma-alalla on ollut tuskallista. Ala työllistää säännöllisesti parisataatuhatta ja keikkatöissä on viitisensataatuhatta henkeä, ja korona-aika on kurittanut enemmän kuin pahasti. Kun on toiminut pitkään freelancerina, on oppinut työllistämään itsensä. Äiti opetti minut syömään kun olin lapsi, joten nykyään tulee hirveät vieroitusoireet jos jättää syömättä. Taksihomma oli siis koronan sanelema pakko. Elokuvateatteri pantiin kiinni ja jotain oli keksittävä henkensä pitimiksi. Satuin huomaamaan lehdestä ilmoituksen, että taksirenkiä tarvitaan, Marko kertoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Monialaista asiakaspalvelua</span></b></p><p>Tapahtumapalvelujen tuottaminen, elokuvien näyttäminen ja taksikyytien ajaminen vertautuvat toisiinsa Markon mukaan siinä mielessä, että molemmissa on pohjimmiltaan kyse asiakaspalvelusta.</p><p>– Aina kun olen opettanut uusia tekijöitä alalle, olen painottanut, että ääni- ja valotyöt konsertissa ovat nimenomaan asiakaspalvelua. Yleisöllehän sitä konserttia tehdään. Vieläkin tärkeämpää on se, että esiintyjän ja teknikon yhteistyö ja kommunikaatio toimii sujuvasti. Se vaikuttaa suoraan artistin fiilikseen lavalla ja sitä kautta yleisön kokemukseen, Marko kertoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Pohjoisen kautta takaisin kotiin</span></b></p><p>Suomussalmelle Marko päätyi asumaan erinäisten mutkien kautta. Hän on lähtöisin Paltamosta ja opiskellut medianomiksi Länsi-Lapin ammatti-instituutissa Torniossa. Välissä tuli kokeilluksi kaupallisen ja rakennusalan opintoja, mutta ääni- ja valotekniikka tuntui lopulta omimmalta alalta. Kiinnostus juontaa juurensa innostuksesta elokuviin, joille Marko on omistanut suuren osan vapaa-ajastaan jo pikkupojasta lähtien. Nykyisin vapaa-aikaa vie myös kamppailu-urheilu.</p><p>Elokuvainnostus johti näyttelijäharrastuksen pariin. Paltamon kesäteatterin lavalta Marko päätyi sattuman kautta hoitamaan esitystekniikkaa, mikä vahvisti näkemystä uravalinnasta. Kaskujen lohkomiseen taipuvaisena hän itse nimittää ammattiaan tilanteesta riippuen mediapelleksi tai mediavelhoksi ja oppilaitosta Tornion itsehillintäinstituutiksi. Tähän oppilaitokseen hän jäi valmistumisensa jälkeen töihin vastaamaan kalustosta ja tekniikasta tehden samalla freelancerina keikkaa ristiin rastiin.</p><p>– Torniosta sitten aikanaan vaihdoin kaupunkia Rovaniemelle ja menin töihin tapahtuma-alan yritykseen. Tein pitkään töitä renkinä eri festivaaleilla ja äänentoistoa muutamille vakioartisteille, kuten TikTakille ja Uniklubille, Marko muistelee.</p><p>Tapaturma pakotti järjestelemään työkuviot uusiksi, mistä seurasi muutto Suomussalmelle.</p><p>– Generaattorilla putosin tikapuilta metrin matkan, ja värttinäluu halkesi pituussuunnassa. Tuli pakollinen pitkä sairausloma. Suomussalmella oli edullisia asuntoja ja Teatteri Retikka haki toista ohjaajaa hallinnoimaansa JouSi, eli joutilaisuus sivuun -hankkeesseen, Marko kertoo.</p><p>Korpi Events Oy aloitti toimintansa osuuskuntana nimeltä Kulttuuriosuuskunta Vimma, jossa oli seitsemän jäsentä. Loppukesästä 2021 Marko oli ainoa osuuskunnan kautta itsensä pääasiallisesti työllistävä, joten yhtiömuoto muutettiin käytäntöjen helpottamiseksi osakeyhtiöön.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Tulista meininkiä</span></b></p><p>Erikoisuutena Markon ohjelmatarjonnassa on Turjantulet-tuliperformanssi. Paloaineena toimii rypsipohjainen sytytysneste. Kulmakarvat, ripset ja parta säilyvät hyvin tallella kun hieraisee niihin vähän käsirasvaa ennen esitystä. Tuliesityksessä kaikki tapahtuu turvallisuuden ehdoilla. Marko toimittaa ennen esitystä tilaajalle tarkan turvallisuussuunnitelman. Siihen sisältyy muun muassa kaksi kuuden kilon sammutinta, useita sammutuspeitteitä sekä riittävät turvaetäisyydet. Esitykseen on suunniteltu tietynlainen koreografia musiikkeineen, mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Silloin joutuu soveltamaan lennosta. Näin kävi viimeksi Paltamon kunnan ja yrittäjien joulunavauksessa marraskuussa.</p><p>– En hoksannut ollenkaan, että esiintymisalue oli vedetty puhtaaksi lumesta lingolla. Maa oli paikoitellen vaarallisen liukas. Tällaisissa tilanteissa joutuu improvisoimaan, miettimään joitain juttuja uusiksi ja rajoittamaan liikettä. Pahin riskitekijä on aina tuuli. Kova pyörivä tuuli estää tulenpuhalluksen kokonaan, Marko kertoo.</p><p>Tulenpuhalluksen pariin Marko päätyi alkujaan ilman pitkää harkintaa hetken huumassa tilaisuuden koitettua.</p><p>– Voi olla aika lähellä viittätoista vuotta, kun Retikka-teatterin järjestettäväksi tuli Suomussalmen venetsialaiset. Siellä kun mietittiin, mitä kaikkea voitaisiin tehdä, niin taisi olla Schroderuksen Ulla joka heitti, että kokeiltaisiinko varsikseen tulenpuhallusta, olisiko joku halukas kokeilemaan. Yllättäen siellä oli heti Moilanen ensimmäisenä käsi pystyssä. Sitten puhkuttiin tulta ja siitä jäi kipinä tähän hommaan, Marko muistelee harrastuksen syntyhetkiä. – Sitä on aina ollut vähän sellainen luova hullu, että kaikki erilainen kiehtoo. Hauska kokeilla uusia juttuja.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiuXZzq05Lzm7Fxv6YQfia7JsvJ_klH_38F2ESA-121losTsrrJQ3e4BzGgiSUZrtAdQge6CdwUxaRtwi7OPySTobwhN9i_coyTOijnG-rHsA-WEUL-c7wdGMNnu21Xto7T3e3qQxVPXbywlmQlCns5VxPCFF4VJ25SseQMSjdJ795gXZ1Vni4pjeDEDw=s1169" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1169" data-original-width="1169" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiuXZzq05Lzm7Fxv6YQfia7JsvJ_klH_38F2ESA-121losTsrrJQ3e4BzGgiSUZrtAdQge6CdwUxaRtwi7OPySTobwhN9i_coyTOijnG-rHsA-WEUL-c7wdGMNnu21Xto7T3e3qQxVPXbywlmQlCns5VxPCFF4VJ25SseQMSjdJ795gXZ1Vni4pjeDEDw=w640-h640" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Turjan Tulet. Kuva: Timo Sirkkala</td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Kulttuuria ja rikasta murretta</span></b></p><p>Vaikkakin koronan koettelema, on kulttuuriala Kainuussa hyvässä hapessa. Marko toteaa alan olevan väkilukuun nähden jopa yllättävän rikas.</p><p>– Monessa paikassa on kaikenlaista tapahtumaa. Suomussalmen kesäteatterissa käy vuosittain yli kymmenentuhatta katsojaa, Puolangalla on Lankafestit ja Kajaanissa tapahtuu vaikka mitä. Kuhmon kamarimusiikilla on pitkät perinteet ja jokaisella pienelläkin paikkakunnalla on jonkinlainen kesäteatteri, Marko luettelee.</p><p>Kotimaakunnan olemus ja kansanluonne näyttäytyy Markolle pääosin kielenkäyttönä. Omaa kainuulaisuuttaan hän kertoo tunnistavansa ja arvostavansa aina vain enemmän iän kertyessä.</p><p>– Nuorena maakuntaidentiteettiä ei osannut juurikaan arvostaa, mutta sitä mukaa kun tulee lisää ikää, alkavat omat juuret kiinnostaa enemmän ja enemmän. Kainuulaisuus istuu lujassa, murre ei ole hävinnyt mihinkään. Meillä on rikas murre, josta löytyy loistavia ilmaisuja tilanteeseen kuin tilanteeseen.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-62160936149133484832021-11-24T03:12:00.001-08:002022-01-31T03:14:33.165-08:00Mika Seppänen - Kajaanin Nuorkauppakamarin valmistautuva puheenjohtaja veisi kainuulaisuutta maailmalle johtamisen mallina<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjk29LIGh5TbQYxZrGi3BzRa0GPoYrwajMHc5uqsYhCyyFVFml4wOMHka-LqE1bSKAqD0wR8a-L66GwiFE0lloDvKgYp6ebGepv5S2FOoIvs0cEPb5ZQ638iaMc89gPUgVyiRnsuaPegi74UOTC7q7kyznITLfg-g0eZsO6ekv_R1L1FUHFM8MIFOyQiA=s1783" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1278" data-original-width="1783" height="229" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjk29LIGh5TbQYxZrGi3BzRa0GPoYrwajMHc5uqsYhCyyFVFml4wOMHka-LqE1bSKAqD0wR8a-L66GwiFE0lloDvKgYp6ebGepv5S2FOoIvs0cEPb5ZQ638iaMc89gPUgVyiRnsuaPegi74UOTC7q7kyznITLfg-g0eZsO6ekv_R1L1FUHFM8MIFOyQiA=s320" width="320" /></a></b></div><b>Paltamolainen Mika Seppänen</b> aloittaa vuoden vaihtuessa puheenjohtajakautensa Kajaanin Nuorkauppakamari ry:ssä.<p></p><p>Nuorkauppakamari on nuorten aikuisten kansainvälinen kouluttautumisjärjestö. Toiminnan aloittanut Junior Chamber International perustettiin Yhdysvalloissa syksyllä 1905. Sittemmin toiminta on levinnyt 124 eri maahan. Suomalaisen nuorkauppakamaritoiminnan kansallisena kattojärjestönä toimiva Suomen Nuorkauppakamarit ry on perustettu vuonna 1957. Paikallisyhdistyksiä on eri puolilla maata yhteensä 71, joissa jäseniä noin 2200. Kun mukaan lasketaan kunnia- ja ainaisjäsenet, on väkimäärä 4500.</p><p>Järjestö ei nimestään huolimatta liity kauppakamarilain perusteella toimivaan kauppakamarijärjestelmään. Tarkoitus on vaikuttaa yhteiskuntaan kehittämällä jäsenten johtamistaitoa, sosiaalista vastuuta, yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä.</p><p>– Jäsenet pyrkivät kehittämään itsestään huomisen johtajia samalla kun vaikuttavat positiivisesti yhteiskuntaan oman alueensa ympäristössä. Siinä on koko homman idea hyvin tiivistetyssä muodossa. Pitää olla täysi-ikäinen alle 40-vuotias, innokas, valmis osallistumaan ja halukas vaikuttamaan yhteiskuntaan. Ne ovat tärkeimmät vaatimukset. Vaikka koulutammekin huomisen johtajia, ei tarvitse ajatella olevansa valmiiksi johtaja-ainesta työelämässä. Jokainen voi olla oman itsensä johtaja. Jäsenistössä on kaikenlaisia ihmisiä perusduunarista ja yrittäjästä johtoportaaseen, Seppänen tiivistää.</p><p>Nuorkauppakamarin käytännön toiminta on koulutusten ja tilaisuuksien järjestämistä sekä erilaisten projektien toteuttamista yhteistyökumppaneiden kanssa.</p><p>– Näihin osallistumalla jäsenistö saa tietoa, taitoa ja kokemusta erilaisista asioista. Pääsee kokeilemaan turvallisessa ympäristössä tarvitsematta pelätä työpaikan menettämistä. Epäonnistuminen on sallittua, eihän kaikkea uutta voi osatakaan heti aloittaessaan, Seppänen sanoo.</p><p>Tapahtumia on monessa eri kokoluokassa. Osa on jäsenille suunnattuja pienimuotoisia perhetapahtumia ja osa voi olla vaikkapa vuoden mittaisen projektin kulminoituminen teemaviikkoon.</p><p>– Esimerkiksi tänä vuonna oli Kestävä Kainuu -teemaviikko, jolla edistettiin kestävän kehityksen tunnettavuutta Kainuun alueella. Viikko sisälsi useita tapahtumia ja koulutuksia. Yhteistyökumppaneina toimineille kouluille valmistettiin muutaman kymmenen sivua sisältänyt oppimateriaalipaketti aiheeseen liittyen. Projektitiimillä on mahdollisuus osallistua projektin toteuttamiseksi tarvittaviin koulutuksiin, kuten markkinointia, tiedottamista, verkostoitumista, taloudesta tai vaikka oppimateriaalin taittamista. Omaa osaamistaan voi parantaa monella eri osa-alueella, Seppänen kertoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Ryhmähenki veti mukaan</span></b></p><p>Suomen Nuorkauppakamarit ry työllistää vain yhden palkatun ihmisen. Kaikki yhdistysten virat ja toimet hoidetaan muuten jäsenten voimin. Johtajuuteen kouluttaudutaan nuorkauppakamarissa ottamalla vastuita erilaisissa tehtävissä. Nuorkauppakamarin ideana on “One year to lead”, eli luottamustehtävät esimerkiksi kamarin hallituksessa tai projekteissa kestävät vain vuoden. Samaan tehtävään ei pääse kahdesti, joten pitkäaikaisia puheenjohtajia ei ole. Näin ollen 39-vuotias Seppänen saa päättää jäsenyytensä komeasti puheenjohtajuuteen.</p><p>Nuorkauppakamaritoimintaan Seppänen ajautui mukaan keväällä 2019. Tuolloin projektipäällikkönä toimiessaan hän ajatteli jäsenyyden olevan oivallinen tapa verkostoitua ja saada siten lisäpontta omalle hankkeelle Kainuun Opistolla. Verkostoituminen onnistui ja hanke hyötyi, mutta Seppänen sai todeta saaneensa enemmän mitä tuli tilatuksi.</p><p>– Loppujen lopuksi porukan lämmin henki veti mukaansa niin paljon, että huomasin tarjolla olevan paljon muutakin kuin verkostoitumista. Kantava voima tässä on ihmiset, kuten usein muussakin harrastus- ja järjestötoiminnassa. Kun siihen lisätään kaikki oppi ja kokemus mitä sieltä saa, on siinä aika huikea paketti, Seppänen toteaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Johtamisen mallia</span></b></p><p>Yksi haaste tulevalle puheenjohtajakaudelle on toiminnan näkyvyyden lisääminen. Monelle kainuulaiselle Nuorkauppakamari ei ole edes käsitteenä tuttu.</p><p>– Emme ole edelleenkään riittävän tunnettuja Kainuussa. Tunnettavuuden kasvaessa lisääntyvät luonnollisesti myös yhteistyökumppanit ja koejäsenyydet. Kajaanin nuorkauppakamari on varmasti ensi vuonna näkyvillä koko maakunnassa jollain tavalla. Kestävä Kainuu -teemaviikko järjestetään toista kertaa ja sitä tullaan tuomaan enemmän esille. Tavoitteena on saada lisää medianäkyvyyttä ja sitä kautta lisää kuulijakuntaa luennoille ja tapahtumiin. Myös uusia isompia kokonaisuuksia on suunnitteilla, mutta niistä kerrotaan lisää kunhan suunnitelmat etenevät. Jäsenhankintaa pyritään tehostamaan esimerkiksi yhteistyökumppaneiden kautta. Voisimme vaikka tarjota kumppaneille koejäsenyyspaketteja, joilla voidaan sitouttaa Kainuuseen muuttavia työntekijöitä alueeseen tarjoamalla valmiita yhteistyöverkostoja ja kaveripiirejä. Myös työnantaja hyötyy, kun työntekijän tietotaito kasvaa toiminnan myötä, Seppänen arvelee.</p><p>Seppäsen mielestä suomalainen sisu kulminoituu juuri kainuulaisuuteen. Usein esille nouseva kainuulainen vaatimattomuus käy hänen mielestään hyvin käsi kädessä johtajataitojen kanssa. Kainuulaisuutta olisikin hyvä viedä maailmalle johtamistyylinä.</p><p>– Kainuulaiset ovat vaatimattomia, mutta sitkeitä. Ei anneta periksi. Ei välttämättä kaunistella asioita, vaan tehdään työtä tavoitteiden saavuttamiseksi samalla läheisistä huolta pitäen viimeiseen asti. Johtajan ei tulisi olla autoritäärinen komentaja, vaan hänen pitäisi tukea, kuunnella, ohjata tarvittaessa ja auttaa päätöksenteossa. Vaikka johtaja viime kädessä vastaakin päätöksistä, on hän myös se henkilö, joka innostaa ja luo ryhmähenkeä. Vaatimattomuus näkyy siinä, ettei johtaja asetu henkilönä muiden yläpuolelle. Näin kaikki voivat saada itsestään irti parhaan mahdollisen suorituksen ajamatta kuitenkaan itseään loppuun. Olen ylpeä siitä, että olen syntynyt ja koko ikäni asunut Kainuussa. Uskon, että täällä tulen myös pysymään jatkossa. Juuri siksi haluankin kehittää aluetta niin nuorkauppakamaritoiminnan kuin päivätyönkin kautta.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-10389021763179813572021-10-27T03:09:00.003-07:002022-02-23T04:23:37.504-08:00Timo Surma-Aho - Kainuussa tuotetaan maailmalla menestyviä hittejä joista harva suomalainen tietää<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEid5rT3yq2YjRaU_fFIMtE5sIJ6Xt6taP9E4m0aNkNd9Almzddu9ZJsP_1gl20rY0bf0dKrDIOWSCmFEHCkwo7uC6zQTAd_VMk9GN1GyJGW2nLnDsneasrkGq0Wx0R-OvnDB-EGWnBP09T6Wv88aPDlwCXrJkUagXpt1YSM65jH9P-eo6iiSPoFrvoclw=s1783" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1003" data-original-width="1783" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEid5rT3yq2YjRaU_fFIMtE5sIJ6Xt6taP9E4m0aNkNd9Almzddu9ZJsP_1gl20rY0bf0dKrDIOWSCmFEHCkwo7uC6zQTAd_VMk9GN1GyJGW2nLnDsneasrkGq0Wx0R-OvnDB-EGWnBP09T6Wv88aPDlwCXrJkUagXpt1YSM65jH9P-eo6iiSPoFrvoclw=s320" width="320" /></a></b></div><b>Kajaanilainen monitoimimies</b> Timo Surma-Aho on tehnyt asioita moneen lähtöön. Rovaniemellä syntynyt mies vietti nuoruutensa Kajaanissa, jonne hän palasi vietettyään välillä 15 vuotta Helsingissä. Elantoaan hän on tehtaillut vuosien varrella yrittäjänä monella eri alalla.<p></p><p>– Elämäni aikana olen tehnyt kaikkea muuta, paitsi rikoksia en ole vielä kokeillut. Suurin juttu oli Suomen ensimmäisen nettiruokakaupan perustaminen. Ruoka.net lanseerattiin 1998 ja siinä meni iso osa elämää. Kauppa oli hyvä menestys, mutta 20 vuotta liian aikaisessa, Surma-Aho kertoo.</p><p>Muiden tekemistensä ohella hän on myös musiikkimies. Soittohommat hän aloitti kuusivuotiaana pianolla musiikkiopistossa ja siirtyi teinivuosina kitaraan. Sitten alkoi jazz kiinnostamaan. Viimeisin rupeama on nimeltään Pesukone, tuottajien ja muusikoiden vapaamuotoinen yhteenliittymä, joka tekee ja julkaisee digitaalisissa musiikkipalveluissa pesukoneista ja pyykin pesemisestä kertovia kappaleita portugalin ja englannin kielillä.</p><p>Jos tämä kuulostaa kummalliselta, ovat outoudet vasta alussa. Varsinaisesti merkillisen asiasta tekee se, että nämä kappaleet ovat keränneet Spotify-palvelussa enemmän kuuntelukertoja kuin monet kotimaiset huippuartistit.</p><p>– Aikaisempaa musiikkitaustaahan minulla on, mutta tämän mittakaavan juttuja en ole aikaisemmin tehnyt. Olen ollut enemmänkin sellainen keikkakoira nuorempana. Poikani Samuli esitteli viime syksynä minulle tekemiään biisejä joita hän oli ladannut Spotify-palveluun. Ihmettelin, kun niillä oli paljon kuuntelukertoja. Yleensähän tällaisilla projekteilla on kolme kuuntelua ja nekin perheenjäseniltä. Asia rupesi kiinnostamaan, joten aloimme tehdä lisää kappaleita Pesukone-nimellä. Uudenvuoden aattona julkaistiin ensimmäinen biisi ja siitä homma lähti rullaamaan siten, että nyt kappaleita on 72.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Algoritmit ratkaisevat menestyjän</span></b></p><p>Kaikkia kappaleita ei olla julkaistu Pesukoneen nimellä, mutta kaikkien taustalla on Surma-Ahon ja neljän poikansa perustama Badenstock-niminen levy-yhtiö. Artisteja ja tuottajia talliin on haalittu 23 kappaletta ympäri maailmaa. Jäseniä on vähintään yksi jokaiselta mantereelta. Uusimpia tulokkaita on kajaanilainen Daalia, jonka ensimmäinen julkaisu "Puoli vuotta jouluun" on juuri ilmestynyt.</p><p>Kuuntelukertoja Badenstockin artisteilla on tänä vuonna kaikkiaan noin kuusi miljoonaa, joista Pesukoneella lähemmäs kolme miljoonaa. Surma-Aho otaksuu kuuntelukertojen yltävän vuoden loppuun mennessä kymmenen miljoonan hujakoille. Se on sen verran hurja lukema, että jo nyt Badenstock kuuluu Suomen mittakaavassa kärkikastiin. Suomalaiset kuuntelijat ovat yleisössä häviävän pieni murto-osa.</p><p>– Sehän on aina vähän tuurista kiinni, sattuuko homma kohdalleen. Suurin osa kuuntelijoistamme on Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa. Portugalinkielinen Brasilia on iso maa, Surma-Aho toteaa.</p><p>Mikä sitten on se salaisuus, millä saadaan kerättyä miljoonapäinen yleisö ilman isojen levy-yhtiöiden markkinointikoneistoja?</p><p>– Jaa-a, heh heh, sitähän on moni kysellyt, Surma-Aho naurahtaa. – Olemme selvittäneet aika tarkkaan, miten isot levy-yhtiöt toimivat ja miten artistit nostetaan tähteyteen. Olemme käyttäneet samanlaisia keinoja ja tehneet asioita luovasti omalla tavallamme. Kyllähän se vaatii todella paljon työtä ja ovelia vetoja. Ei ole mitään yhtä salaisuutta, vaan kymmeniä erilaisia juttuja joita olemme testailleet ja parhaat jäävät käytäntöön. Tulee myös huonoja ideoita joista ei ole mitään hyötyä. Ehkä huonoin idea oli Pesuvisa, kilpailu Facebookissa. Osallistujia oli vain muutama, joten 5 kilon pesuainepaketin voitti äitini. </p><p>– Sen kummemmin emme lähde asiaa tarkentamaan, sillä ideat ovat eräänlaisia liikesalaisuuksia, Surma-Aho sanoo.</p><p>Digitaaliset musiikkipalvelut profiloivat kuuntelijaa toistettujen kappaleiden valossa ja siltä pohjalta asiakkaalle suositellaan uutta musiikkia, josta tämä saattaisi pitää. Profilointia suorittavat algoritmit, jotka kääntelevät tuhansia eri parametrejä selvittäessään kokonaiskuvaa kuuntelijan musiikkimausta. Näistä tuhansista parametreistä Badenstock on selvittänyt ainakin kymmeniä toimintatapoja.</p><p>– Emme taistele löytääksemme kuulijoita, vaan pyrimme vaikuttamaan algoritmeihin. Yksi on se, että mitä enemmän julkaisee, sitä enemmän suositellaan, hän paljastaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Musiikkityylejä laidasta laitaan</span></b></p><p>Yksi avaintekijä kuuntelukertojen keräämisessä on mahdollisimman laajaan kuuntelijajoukkoon vetoaminen. Pesukoneen ja Badenstockin kohdalla tämä toteutuu siten, että tekijät eivät ole sitoutuneet mihinkään yksittäiseen tyylisuuntaan tai esityskieleen. Kappaleiden tyyli ja tunnelma vaihtelee aivan laidasta laitaan ja yleisimmät kielet lyriikalle ovat englanti ja portugali. Suomen kieltä ei ennen Daalian uutta kappaletta ole ollut kuin nimessä, sillä suomalainen yleisö on lukumäärältään mitätön. Portugalia ja englantia ymmärtävät miljardit ihmiset.</p><p>– Maailmassa on 7 miljardia musiikkimakua. Täytyy löytää kohderyhmä, johon oma musiikki vetoaa. On täysin mahdotonta tehdä kappale, josta kaikki tykkäävät. Eihän kaikki jaksa Stairway to heaveniakaan kuunnella. On vain löydettävä oma yleisö ja kohdennettava markkinointitoimenpiteet niin, että ne tukevat algoritmin toimintaa, Surma-Aho kertoo.</p><p>Perinteinen musiikkialan toimintamalli kautta aikojen on ollut julkaista levyjä useamman kappaleen kokonaisuuksina. Tämä on pikkuhiljaa taakse jäänyttä elämää, ja tulevaisuudessa julkaisut tapahtuvat entistä enemmän yksi kappale kerrallaan. Tämä kuuluu myös Pesukoneen tapaan toimia.</p><p>– Viime vuoden puolella Spotifyn pääjohtaja kertoi tulevaisuuden trendeistä musiikkiteollisuudessa, jotka ovat jo nyt nähtävissä. Se puhe opiskeltiin tosi tarkkaan, eli koko idea oikeastaan pohjautuu siihen puheeseen. Yksi asia oli, että albumit jäävät jatkossa entistä enemmän taustalle.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Lauluja pyykin pesemisestä</span></b></p><p>Surma-Ahon valitsema tematiikka voi herättää monissa kymyksen ”miksi juuri pesukone?” Vastaus kuuluu vapaamuotoisesti lyhennettynä vastakysymyksenä: ”miksikäs ei?”. Kun ihmisessä herää ihmetystä, tarkoittaa se myös mielenkiinnon herättämistä. Toinen näkökulma on naljailla itsensä liian vakavasti ottaville taiteilijoille. </p><p>– Päätimme laittaa nimen, joka olisi ideana typerä. Suurin osa kappaleistamme kertoo pesukoneista ja pyykin pesemisestä, mikä on täysin absurdi ajatus. Musiikin tekijät tekevät kappaleita omista taiteellisista lähtökohdistaan ja ovat niistä tosi ylpeitä. Puhuvat kauniisti sanoituksistaan, että miten sain ideat vessassa istuessani ja miten on hyvä tarina kun orpopoika jäi sirkkeliin. Tämä kaikkihan on markkinointia, jolla houkutellaan ihmisiä kiinnostumaan musiikista. Me pilailemme tällä asialla. Vain idiootti tekee kappaleen käytetyn pyykkikoneen ostamisesta, Surma-Aho toteaa huvittuneena. – Kaikessa markkinoinnissahan huomio on tärkein voimavara. Meidän kannaltamme on aivan älyttömän hyvä asia, jos joku vetäisee porot sieraimeen tästä. Ihan loistava juttu, menestyisimme huikeasti.</p><p>Surma-Aho toteaa nimen olevan Suomessa kiva sisäpiirivitsi, mutta ulkomaiselle kuulijalle sillä ei ole merkitystä suuntaan tai toiseen.</p><p>– Jos ajatellaan nimeä ihan sanana, niin siinähän on joka toinen kirjain vokaali ja joka toinen konsonantti. On ollut hauska kuunnella, miten se lausutaan eri puolilla maailmaa. Vaikka kappaleita ei suomeksi esitetäkään, olemme kielestämme sen verran ylpeitä, että päätimme laittaa nimen suomeksi.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Aika kulkee, keinot muuttuvat</span></b></p><p>Surma-Ahon henkilökohtaiseen tuotantofilosofiaan kuuluu käytännönläheisyys sillä tavoin, että asioista ei tehdä tarpeettoman monimutkaisia vain siksi, että muusikkojen ikiaikaiset kirjoittamattomat säännöt sitä vaativat. Esimerkiksi oikeiden rumpujen äänittäminen akustisesti on kallista ja työlästä, kun nykyteknologia mahdollistaa rumpuraitojen luomisen koneen äärellä istuen.</p><p>– Rumpuja ei tarvi eikä kannata ruveta nykypäivänä soittamaan, mutta esimerkiksi bassolinjat soittelen itse. Koneet eivät musiikin tekemistä juurikaan helpota. Se on aivan harhaluulo, että biisejä tehdään nappia painamalla. Tuotantoaika on omalla kohdallani noin 30-40 tuntia kappaletta kohden. Siinä ehtii aika montaa tuhatta nappia painaa. Muusikot usein sanovat, että se on helppoa kun ei tarvi osata soittaa, mutta ihan vapaasti voi tulla kokeilemaan, Surma-Aho kehottaa.</p><p>Muutoin Pesukone-kappaleen syntyprosessi kulkee aika konventionaalista polkua.</p><p>– Tämän vuoden puolella olen tehnyt itse kolmetoista kappaletta. Sävellys on helpoin osa, siihen menee viisi minuuttia. Sanoittaminen on hieman vaikeampaa, siihen tarvitaan jokin ajatus. Kun biisiaihio on valmis, pallottelemme materiaalia laulajan kanssa muokaten rakenteellisia ideoita ja äänimaailmaa. Sitten kun kuulostaa hyvältä, kappale miksataan ja lähetetään Tampereelle masteroitavaksi. Sen jälkeen kappale lähtee pojalleni Samulille, joka huolehtii sen jakelijan kanssa eteenpäin. Santeri tekee kansitaiteen ja sitten alamme markkinoimaan, Surma-Aho tiivistää.</p><p>Surma-Aho mieltää tietynlaisen vaatimattomuuden osaksi kainuulaista identiteettiä. Nöyryyttä ei kuitenkaan tule sekoittaa nöyristelyyn, eikä vaatimattomuus ole sitä sorttia, että se estäisi miljoonayleisöjen saavuttamista.</p><p>– Tässä paistaa se, että ei pullistella kauheasti omilla saavutuksilla. Ihmisissä näkyy luonnonläheisyys ja maisemista ollaan salaa ylpeitä. Kainuulaisuutta leimaa rehti ja reilu meininki. Helekutin mukavia aitoja ihmisiä. Vaatimattomuus voi olla myös tehokeino, eli en näe asiassa ristiriitaa. Tietysti pitää oikeassa paikassa osata avata suunsa. Henkilökohtaisesti itselleni vaatimattomuus ei ole ongelma.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-86902572572404954862021-09-29T03:06:00.001-07:002022-01-31T03:08:32.638-08:00Raisa Mäkäräinen - ”Lääketieteen ei tarvitse olla ristiriidassa luontaishoitojen kanssa”<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgJlJ7rM6gLzP41rHjqs6AYdZOhl7QR0fBfhWDDmrTnT6ZjJsWXu2RJYfuTzfkSS4MEo-7Pyg_TTzwMuW0T6okqNdMn4JHrjHkLUxC-7ezRjZEcmA8r9oG0W4K9rcIts7W7NbZH6vNGvNR32CtpmKhuXbUlshfdz8q5QMt_najGCep_lc6JcXEEt_qZZg=s1754" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1754" data-original-width="1169" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgJlJ7rM6gLzP41rHjqs6AYdZOhl7QR0fBfhWDDmrTnT6ZjJsWXu2RJYfuTzfkSS4MEo-7Pyg_TTzwMuW0T6okqNdMn4JHrjHkLUxC-7ezRjZEcmA8r9oG0W4K9rcIts7W7NbZH6vNGvNR32CtpmKhuXbUlshfdz8q5QMt_najGCep_lc6JcXEEt_qZZg=s320" width="213" /></a></b></div><b>Kuhmolaisjuurista</b> kasvanut kajaanilainen Raisa Mäkäräinen on toiminut työterveyslääkärinä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Viime vuosina asiakkaat ovat enenevissä määrin kyselleet luonnontuotteista.<p></p><p>– Selvästi huomasi, että yleinen kiinnostus luonnontuotteita kohtaan oli lisääntymässä. Lääkiksessä niistä ei paljoa puhella, joten en osannut sen kummemmin neuvoa, Raisa kertoo.</p><p>Kiinnostus luonnontuotteiden lääkinnällisiin ominaisuuksiin jäi kuitenkin kytemään. Loukkaantumista seuranneen pitkän sairausloman aikana Raisa totesi, että nythän on hyvä mahdollisuus hyödyntää luppoaika.</p><p>– Oli paljon vapaa-aikaa, joten päätin ruveta opiskelemaan luonnontuotejalostajaksi. Kainuussa on hyvät mahdollisuudet opiskella luonnonvara-alaa. Oli tarkoitus tehdä muutamia kursseja, mutta niinhän siinä kävi, että kun alkaa jotain opiskella, siitä innostuu ja vähän höynähtää, Raisa toteaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Puna-apilan voimalla kuivuutta vastaan</span></b></p><p>Raisan ensimmäiset ideat ja kokeilut suuntautuivat marjojen hyödyntämiseen terveellisemmissä karkeissa. Jonkin verran niitä erinäisissä tilaisuuksissa myytiinkin, mutta lopulta ammatti ja henkilökohtaiset kokemukset ohjasivat tuotekehityksen oikeille urille.</p><p>– Valitsin kursseja tutkintooni siten, että ne tukisivat mahdollisimman hyvin lääkärin työtä. Hyvinvointituotekurssilla piti kehittää kurssityönä jokin oma tuote. Siinä oli sopivasti vaihdevuodet käsillä ja alkoi olla ongelmia limakalvojen kuivuusoireiden kanssa. Luonnontuotetta siihen ei löytynyt Suomesta, eikä maailmaltakaan kun lisää selvitteli. Ongelma kuitenkin koskettaa laajaa ihmisjoukkoa, joten rupesin kehittelemään sellaista. Ideoimme tuotetta opettajani Heli Pirisen kanssa ja haastattelin myös lääkäreitä ja gynekologeja, Raisa kertoo.</p><p>Tuotekehitteyn tuloksena oli Vaicute-voide, jonka raaka-aineet ovat 100-prosenttisesti luonnosta peräisin. Kainuun korpien antimista syntyi kosteuttava voide häpyalueen limakalvoille, joka auttaa häpyalueen kuivuusoireisiin, suojaa limakalvoja ja normalisoi niiden pH-tasapainoa. Voiteen pääraaka-aineita ovat kotimainen puna-apila, tyrnimarjaöljy, kasviperäinen maitohappo ja E-vitamiini. Tuote on kotimainen ja vegaaninen ja sitä valmistaa ja myy yritys nimeltä Raisan Terveyspirtti.</p><p>Kosteuttava ja suojaava Vaicute-voide poikkeaa markkinoilla olevista emätinvoiteista siten, että sitä levitetään pelkästään emätinaukolle ja häpyalueen limakalvoille ‒ Vaicute-voidetta ei siis tarvitse työntää sisään emättimeen. Suurin osa naisista kokee nimenomaan häpyalueen limakalvot kuiviksi eikä niinkään emättimen sisällä olevia limakalvoja.</p><p>Vaicute sopii kaikenikäisille naisille. Vaihdevuosien lisäksi häpyalueen limakalvojen kuivumista voivat aiheuttaa jotkin sairaudet ja lääkkeet, e-pillerit, raskaus ja myös esimerkiksi pikkuhousunsuojat jatkuvassa käytössä. Kestävyysurheilijat ja muut aktiiviliikkujat, kuten pyöräilijät, voivat tehokkaasti suojata häpyalueensa limakalvoja Vaicute-voiteen säännöllisellä käytöllä.</p><p>– Vaicute-voidetta on helppo levittää sormella, jolloin samalla kosketetaan ja kevyesti hierotaan häpyaluetta, mikä sekin hoitaa, kosteuttaa ja ehkäisee kuivumista, Raisa kertoo.</p><p>Vaicute-voiteen käytössä ei tarvita muovisia asettimia. Siksi se on ekologisempi ja huomattavasti riittoisampi kuin emättimen sisälle asettimella laitettavat voiteet, joita tarvitaan määrällisesti moninkertaisesti verrattuna pelkkään häpyalueeseen. Pullo (50 g) Vaicute-voidetta maksaa 48,40 euroa, ja se riittää noin 4 kuukaudeksi, vaikka sitä käyttäisi parikin kertaa päivässä.</p><p>Tuote on tullut juuri osaksi apteekkitukun valikoimaa, joten sitä on saatavilla oman verkkokaupan lisäksi hyvin varustelluista apteekeista. Kainuussa sitä on myytävänä ainakin Kajaanin Ykkösapteekissa, Ristijärven, Paltamon, Sotkamon ja Vuokatin apteekeissa sekä Kajaanin Prisman yhteydessä toimivassa Lifessa, hieroja Ulla Lehdolla ja Pohjankadun Fysioterapiassa Kajaanissa. Verkkokauppa löytyy osoitteesta www.vaicute.fi ja tuotetta voi tilata myös teksti- tai WhatsApp-viestillä numerosta 045 344 3436 tai sähköpostitse osoitteesta info@vaicute.fi.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Turhaa vastakkainasettelua</span></b></p><p>Luontaistuotteiden parissa puuhastelevana lääkärinä Raisa kohtasi nopeasti merkittävän harmintuottajan. Luontaishoitoja suosivat tahot suhtautuvat usein kovin negatiivisesti nykyiseen länsimaiseen lääketieteeseen voittoa tavoittelevana kemikaaliautomaattina. Toisella puolen monet lääkärit ovat sangen kärkkäitä tuomitsemaan kaiken luontaishoidon tehottomana puoskarointina. Raisan mielestä näin ei tarvisi eikä pitäisi olla.</p><p>– Minua on aina häirinnyt se, kun lääketieteen ja luontaistuotteiden välillä on hirveä vastakkainasettelu. Mielestäni tässä voitaisiin kulkea rinta rinnan toisiaan tukien. Tieteelliseen näyttöön perustuvat asiat ovat tärkeitä niin lääkärin töissä kuin myös luonnontuotealalla, mutta lääkärit voisivat oppia jotain ikiaikaisesta kansanperinteestä. Siellä on paljon asioita, joita lääketiede ei tunne ja joita voisi hyödyntää. Tietysti myös toisin päin ei mitään pidä lytätä sen takia, että se edustaa modernia lääketiedettä, Raisa sanoo.</p><p>Raisa arvelee ilmiön johtuvan lähinnä äänekkäistä ääripäistä. Varsinkin sosiaalisen median aikakaudella teräväkin kärjistäminen on helppoa ja äänensä saa kuuluviin helposti. Asiaan järkiperäisesti suhtautuva ei koe tarvetta julistaa otsasuoni pullistellen, eikä näin ollen kuulu eikä näy yleisölle niin selvästi. Raisa toteaakin, että suurin osa ihmisistä hakee mielellään apua molemmista ja Vaicute-voiteen tultua markkinoille palaute oli pääosin myönteistä.</p><p>– Vähän lokaakin on tullut, mutta ehdottomasti suurin osa kollegoilta saadusta palautteesta on ollut todella kannustavaa, Raisa kertoo.</p><p>Vaicuten ajatuksena olisi laajentua tuotesarjaksi voiteita ja öljysekoituksia. Tuotekehittelylle suuntaa antavat potilaskohtaamiset ja oma kokemukset siitä, millaisiin vaivoihin apua tarvitaan. Raisa painottaa, ettei luontaistuotteita tule markkinoida parantavina lääkkeinä, vaan hyvinvointia tukevina ja ongelmia ehkäisevinä tuotteina.</p><p>– Luonnontuotteita ei voida suunnata sairausryhmiin, sillä silloin mennään lääkinnälliselle puolelle. Ne sopivat oireiden lievittämiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä hyvinvointiin. Esimerkiksi Vaicute-voiteen rinnastaisin huulirasvan käyttöön, Raisa toteaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Positiivista porkkanaa lääkäripulan lääkkeeksi</span></b></p><p>Raisa toteaa olevansa niin kainuulainen kuin olla voi. Suku on asunut Kuhmossa vuosisatoja niin isän kuin äidinkin puolelta. Raisa itse on syntynyt Kajaanin maalaiskunnan alueella. Isä oli ammatiltaan mielisairaanhoitaja, joten perhe muutti ennen Raisan syntymää Salmijärven sairaala-alueelle missä molemmat vanhemmat työskentelivät.</p><p>Kainuuta Raisa kuvailee ihanaksi asuinpaikaksi, jossa on neljä vuodenaikaa ja ennen kaikkea kunnollinen talvi, jolloin pääsee hiihtämään. Hiihtämistä rakastavan Raisan mielestä Kainuuta tulisikin brändätä entistä enemmän hiihtomahdollisuuksien kantilta.</p><p>– Pohjois-Norjassa on kyliä ja kaupunkeja, joissa voi kulkea hiihtämällä kaikkialle. Ei olisi hirveän iso kokeilu, jos vaikka yhden talven ajan Kajaanissa pääsisi keskeisimpiin paikkoihin hiihtämällä. Varmasti monet turistit tykkäisivät, kun voisi käydä hotellilta kaupassa hiihtämällä. Itse hiihtäisin töihin joka päivä, jos se olisi mahdollista. Nykytalvista ei tosin aina tiedä, mutta onhan se tietty osa vuodesta aika lumivarmaa, Raisa visioi.</p><p>Kainuulaiset ihmiset ovat Raisan havaintojen mukaan hieman jäyhiä ja hankalasti tutustuttavia, joskin heistä saa ikuisen ystävän sitten kun ystävystyy.</p><p>– Sen huomaa myös lääkärin työssä; mitä pidempiaikainen potilas on, sen syvemmäksi hoitosuhde muuttuu. Tavallaan pienet piirit voi kokea myös rikkautena, kun tuntee kaikki ihmiset ympärillään, Raisa pohtii.</p><p>Lääkärin ja luonnontuotejalostajan töiden ohella Raisa touhuilee aktiivisesti kulttuurin parissa. Hän on ollut mukana järjestämässä Kainuun lääkäriyhdistys ry:n Sairaan hyviä filmifestivaaleja, toiminut aktiivisesti Runoviikolla, esimerkiksi ideoinut vieläkin voimassa olevan Runopolun sekä järjestänyt Kesäniemessä Kioskifestareita. Ensimmäistä kertaa vuonna 2008 järjestetty lääkäreiden oma filmifestivaali on osaltaan helpottanut Kainuussa vallitsevaa lääkäripulaa, joskaan se ei ole sitä ratkaissut.</p><p>– Järjestäjäporukalla tiedämme monen lääkärin päätyneen tänne töihin, kun he ovat kandina käyneet filmifestivaaleilla ja huomanneet miten hyvä meininki täällä on. En käsitä, miksi tänne ei ole tekijöitä jonoksi asti. Potilaita ei tarvitsisi odotella, niitä on listat täynnä. Meillä on myös uusi hieno sairaala ja loistava gynekologian yksikkö. Kaikkihan haluavat synnyttämisestä viimeisen päälle hyvän kokemuksen, ja Kajaanissa jos jossain on siihen edellytykset, Raisa toteaa.</p><p>Raisan mukaan yksi hyvä konsti voisi olla positiivisen porkkanan tarjoamisen lääkäreille.</p><p>– Miksi jokin yksityinen toimija ei hommaisi vaikkapa Vuokatista paria lomaosaketta, joihin lääkärit voisivat tuoda perheensä lomalle ja pitää samalla vastaanottoa kaupungissa. Ei olisi kovin kallis investointi. Lapin hiihtokeskuksissahan tätä on kokeiltu, ja siellä on jopa tungosta.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-18953118836301770722021-08-25T03:02:00.001-07:002022-01-31T03:05:22.574-08:00Helena Ahonen - Kansanopistotyöllä halutaan rakentaa parempaa maailmaa<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjWbpWhysV__KqkC4KNaTuHzG6qgWknjBFxWpHhyKxWhRW6q2pFOmRSg1dn-p6oNGUUCNpu4cEhbKqIlQW5i6CEDr8DlzSt5ZrhjGHC5UUqdFy6BZh8Vu5ZCoED8FiElhCxUPHsyUsfRMPT9fr483RUomT0KRUnunZw5N85l9b9V4V9AUmxyoc_eGIklQ=s1783" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1339" data-original-width="1783" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjWbpWhysV__KqkC4KNaTuHzG6qgWknjBFxWpHhyKxWhRW6q2pFOmRSg1dn-p6oNGUUCNpu4cEhbKqIlQW5i6CEDr8DlzSt5ZrhjGHC5UUqdFy6BZh8Vu5ZCoED8FiElhCxUPHsyUsfRMPT9fr483RUomT0KRUnunZw5N85l9b9V4V9AUmxyoc_eGIklQ=s320" width="320" /></a></b></div><b>Kainuun Opisto</b> on vaikuttanut ratkaisevalla tavalla Paltamon Mieslahden kylän elämään jo 112 vuoden ajan. Sen tarmokkaat ja edistysmieliset johtajat ovat tuoneet mukanaan uusia innovaatioita ja aatteita paitsi Mieslahteen, myös koko Kainuun maakuntaan.<p></p><p>Opiston perustamisajatus syntyi Kajaanin maalaisseurassa, joka järjesti jo vuonna 1896 arpajaiset kansanopiston pesämunan kokoamiseksi. Pian kansanopiston perustamista ryhtyivät maakunnassa ajamaan myös Pohjalainen ylioppilaskunta, Kajaanin kaupunginvaltuusto ja Kansanvalistusseuran Kajaanin haaraosasto. Kannatusyhdistys perustettiin joulukuun 4. päivänä 1908 Kajaanin raatihuoneella.</p><p>Opiston sijoituspaikasta käytiin lopulta kova vääntö Sotkamon Salmelan tilan Akkoniemen, Suomussalmen nuorisoseuran ja Paltamon Mieslahden välillä. Paltamo vei voiton, koska maanviljelijät Leonard Rusanen ja E. Moilanen lupasivat opistolle ilmaista tonttimaata ja muut kyläläiset rakennustarpeita ja päivätöitä niin paljon kuin rakentamiseen tarvittaisiin. Kannattajajäseniksi ilmoittautui 46 kyläläistä, jotka lupautuivat maksamaan vuosittain yhteensä 230 markkaa. Mieslahden sijainti maanteiden risteyksessä vaikutti samoin päätökseen. Kaksi ensimmäistä toimintavuottaan Kainuun kansanopisto toimi vuokralaisena Karhun pirtissä Kontiomäessä.</p><p>Nykyisin Kainuun Opisto toimii osakeyhtiönä, mutta sama kristillis-humanistinen arvopohja on edelleen toiminnan perustana. Opiston nykyinen rehtori ja toimitusjohtaja Helena Ahonen muutti Kainuuseen vuonna 2011 ja aloitti seuraavana vuonna Kainuun Opiston koulutussuunnittelijana. Hän toimi myös apulaisrehtorina ja otti komennon haltuunsa rehtori Heikki Törmälehdon jäätyä eläkkeelle.</p><p>– Kansanopistojen edustama vähemmän muodollinen koulutus, jossa ihminen otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon on minulle hyvin sopiva tapa toimia rehtorina. Ajattelen, että pitkäjännitteisellä lähiopetukseen perustuvalla aikuiskoulutuksella on paikkansa, Ahonen kertoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Itärajaa ylös Kainuuseen</span></b></p><p>Koulutukseltaan Ahonen on yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän on syntynyt Lappeenrannassa, käynyt koulunsa Kouvolassa ja sitten opiskellut lastentarhanopettajaksi Helsingissä.</p><p>– Olin viisi vuotta Helsingin kaupungilla lastentarhan- ja erityislastentarhanopettajana. Sitten olin neljä vuotta kotiäitinä, jona aikana opiskelin sosiologiaa Itä-Suomen yliopistossa. Vähän kuin sattumalta asetuimme asumaan Lieksan kristillisen opiston naapuriin. Siitä se kansanopisto jotenkin imaisi puoleensa, Ahonen muistelee.</p><p>Lieksan kristillinen opisto on myös pieni maakuntaopisto, jonka toiminta perustuu pitkälti aikuisten perusopetukseen ja maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen. Lieksassa vahvana erityispiirteenä on kädentaitojen opiskelu. Siellä Ahonen viihtyi opettajana, apulaisrehtorina ja rehtorina yhteensä noin 15 vuotta. Vuonna 2011 oli edessä muutto Kajaaniin perhesyiden vuoksi. Valtavaa kulttuurishokkia ei muutto saanut aikaan.</p><p>– Muutin tänne Kylänlahden kylästä, joka on noin neljänsadan asukkaan kylä. Kajaanihan on siihen verrattuna iso kaupunki. Ihmisiin tutustuminen on Kainuussa hitaampaa kuin Pohjois-Karjalassa, mutta mitään kovin mullistavia muutoksia ei tullut 200 kilometrin matkalla, Ahonen kertoo.</p><p>Kainuulaiseen heimoluonteeseen Ahonen sai hyvää tuntumaa myös luottamustehtävien parissa. Viime valtuustokauden hän toimi Kajaanin valtuustossa keskustan varavaltuutettuna sekä sotevaltuutettuna.</p><p>– Vaikka miten puhutaan Nälkämaasta, on täällä ihmisillä paljon omanarvontuntoa. Täällä arvostetaan omaa kainuulaisuutta, kotiseutua ja elämäntapaa. Viimeiset neljä vuotta toimin luottamustehtävissä, ja siitä huomasin, että täällä koetaan olevamme samassa veneessä. Isoa kärjistämistä eri puolueiden välillä ei täällä oikeastaan ole. Ihmisillä on tietämys siitä, että näiden samojen ihmisten kanssa on tultava toimeen jatkossakin.</p><p>Luottamustehtävien päätyttyä on Helena käyttänyt uutta vapaa-aikaansa liikkumiseen. Uutta elämänvaiheessa on myös isoäidiksi tuleminen.</p><p>– Tyttären poika on Herttoniemessä, joten matkaa on aika paljon. Pääkaupunkiseudulle tulee varmasti matkustettua useammin kun aikaisemmin mummoilun merkeissä.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Opintoja elämää varten</span></b></p><p>Kainuun Opisto tarjoaa kaikille avointa pohjakoulutuksesta riippumatonta perusopetusta sekä monenlaisia kursseja. Muutamat peruskoulunsa päättäneet käyvät Opistolla kymppiluokan, joka mahdollistaa peruskoulun päättötodistuksen parantelua sekä harkinta-aikaa jatko-opintoja ajatellen. </p><p>– Minua kiehtoo pohjoismainen kansanopistonäkemys siitä, että ihminen määrittelee itse mitä varten hän opiskelee ja mitä hän haluaa opiskella. Meillä on tuntikehyksissä tietynlainen väljyys, että voimme lähteä käsittelemään tärkeitä asioita silloin kun ne ovat ajankohtaisia, eikä tarvitse pitää tiukasti kiinni etukäteen kirjoitetusta suunnitelmasta, Ahonen kertoo.</p><p>Maahanmuuttajien perusopetus ja kotouttamistyö on ollut tärkeä osa toimintaa viime vuosina. Tänä syksynä Opistolla aloitti neljä uutta ryhmää, eli noin 60 oppilasta. Mukana on väkeä Suomesta, Syyriasta, Afganistanista ja Afrikan maista. Kotouttamistyön tarve on lisääntymään päin levottomuuksien levitessä maailmalla.</p><p>– Itse en ole elänyt sitä aikaa, kun kansanopistojen oppilaat olivat enimmäkseen lähikylistä täydentämässä koulutustaan. Kymppiluokkalaisia on ollut aikaisemmin enemmän. Saa nähdä, kuinka oppivelvollisuuden jatkaminen tähän vaikuttaa. Aloittaessani oli myös avoimen yliopiston koulutus ja pääsykokeisiin valmistautuminen osa kansanopistojen työtä, mutta nyt se kaikki on verkossa. Maahanmuuttajien osalta iso muutos tapahtui 90-luvun puolivälissä, kun Irakista, Afganistanista ja Somaliasta tuli Suomeen ihmisiä, joilla oli jo valmiiksi vahva koulutustausta. Ongelmana oli lähinnä kieli. Nyt kun nämä maat ovat olleet romuna kolmekymmentä vuotta, tulee sieltä yhä enemmän ihmisiä, joilla on jo lähtökohtaisesti merkittävä yleissivistyken vaje. Maahanmuuttajaopiskelijalla voi olla elämä levällään pitkin maailmaa. Ymmärrän kyllä, jos afganistanilaisella opiskelijalla on vaikeuksia keskittyä opintoihin tällä hetkellä, Ahonen toteaa.</p><p>Opisto osallistuu myös Kainuussa puolen vuoden välein järjestettävään epäviralliseen maahanmuuttofoorumiin, jossa paikalliset kotouttamistoimijat kerääntyvät pohtimaan ajankohtaisia asioita.</p><p>Kansanopistot kuuluvat vapaan sivistystyön lainsäädännön piiriin ja toteuttavat elinikäisen oppimisen periaatetta. Suomalainen lainsäädäntö asiassa on hieman naapureita jäljessä, mutta asiaan on tulossa parannusta.</p><p>– Ruotsissahan tilanne on sellainen, että kansanopistoissa tehdyistä opinnoista voi saada korvaavuuksia ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opinnoissa. Mekin olemme saamassa kansanopistojen vapaan sivistystyön koulutukset mukaan Koski-järjestelmään. Oppimiseen on olemassa monta eri reittiä ja tapaa. Joillekin sopii paremmin se, että saa opiskella omaan tahtiinsa kansanopistoympäristössä, Ahonen sanoo.</p><p>Ahosen työpäivä pitää sisällään niin oppilaitoksen todellisuutta kuin osakeyhtiön arkeakin. Kainuun Opisto on myös Kainuun herännäisyyden keskus, joten siihen liittyviä tehtäviä tulee joskus hoidettavaksi, ei kuitenkaan joka päivä. </p><p>– Kansanopistotyöllä halutaan rakentaa parempaa maailmaa, siitä tulee motivaatio. Liian paljon joutuu istumaan koneella. Mieluummin olisin enemmän opiskelijoiden parissa. Verkostoja täytyy rakentaa jatkuvasti kansanopistoverkoston ja paikallisten toimijoiden kanssa. Yksin ei tällainen pieni kansanopisto selviä eikä edes tiedä, missä mennään. Pyrin olemaan yhteistyökuvioissa aktiivinen, mutta toivottavasti olen myös helposti lähestyttävä paikallisille toimijoille.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-66955102532447388572021-07-28T02:59:00.001-07:002022-01-31T03:01:08.904-08:00Ville Kinnunen - Kiinnostus ääneen ajoi radioalalle<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg_r1bJNVHXgP0IX_aUl78IRcCTEnVg8_OtyAydnmVje4F5WvX5Zl3fwRwix7tsp5Y1Sb2RIo19ynMXJckEgp7eMFhalPbAnVtjWrHxvFO1jBUfD6SPwD_bau3NoZ57qnSUbzPhBB7d9ull2Ey7KRTMuzngmnKR3mOlorpti5ACvUFI8zgYSBaaKx4ORQ=s1783" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1292" data-original-width="1783" height="232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg_r1bJNVHXgP0IX_aUl78IRcCTEnVg8_OtyAydnmVje4F5WvX5Zl3fwRwix7tsp5Y1Sb2RIo19ynMXJckEgp7eMFhalPbAnVtjWrHxvFO1jBUfD6SPwD_bau3NoZ57qnSUbzPhBB7d9ull2Ey7KRTMuzngmnKR3mOlorpti5ACvUFI8zgYSBaaKx4ORQ=s320" width="320" /></a></b></div><b>Ristijärven Jokikylältä</b> lähtöisin olevan Ville Kinnusen ääni on monille radion kuuntelijoille tuttu jo vuosien takaa. Perheineen Kajaanissa asuva 41-vuotias Kinnunen kajautti äänensä eetteriin ensimmäistä kertaa Ylen taajuuksilla työharjoittelun merkeissä vuonna 2003. Vakituisen työsuhteen Yleisradion kanssa hän aloitti kaksi vuotta myöhemmin, jolloin myös valmistui koulusta. Kinnunen kertoo kokevansa itsensä ensisijaisesti toimittajaksi, vaikka tuottajan puhteita onkin takana jo neljättä vuotta. Nykyinen titteli on livetuottaja.<p></p><p>– Se tarkoittaa sitä, että alueellisten radiolähetysten lisäksi tuotan Yle Areenaan verkko edellä meneviä suoria lähetyksiä. Aivan samalla tavalla kuin normaalistikin mediatoimittaja tekee suoran reportaasin radiolähetykseen, mutta laitetaan kuva mukaan ja lähetetään sama suorana myöskin Yle Areenaan. Huolehdin, että tekijöillä on hommat kunnossa ja osaaminen ajan tasalla ja annan heille palautetta. Pidän silmät auki ja kuulostelen, mitä Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla tapahtuu, avaa Kinnunen tointaan.</p><p>Osaamisen ammattiinsa, tai paremminkin edellytykset ammattinsa oppimiselle Kinnunen hankki Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta, mistä hän valmistui vuonna 2005.</p><p>– Medianomi AMK on tutkinto, jolla tässä on keinoteltu. Joitain avoimen yliopiston kursseja on lisäksi käyty, mutta muuten koulutus on siinä. Silloisessa mallissaan ammattikorkeakoulun viestinnän tutkinto toimi erittäin hyvin. Oma suuntautumiseni oli audiovisuaalinen ilmaisu ja tuotanto. Kuten tarkoitettukin on, antoi ammattikorkeakoulu todella hyvät tekniset valmiudet oppia työ sitten kun siihen pääsee. Työ tekijäänsä opettaa. Omien kokemusteni pohjalta uskaltaisin suositella ammattikorkeakouluttautumista, Kinnunen toteaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Lämmittelemättä tulta päin kriisiviestinnässä</span></b></p><p>Radioalalla Kinnunen on paluumuuttaja. Vuonna 2012 hän jätti radiotyöt sikseen ja siirtyi ELY-keskukselle viestintäasiantuntijaksi helmikuun alusta alkaen.</p><p>– Se sattui hyvin kohdalle. Olin tehnyt Ylellä töitä seitsemän vuotta ja ajattelin, että voisi joko opiskella lisää työn ohessa tai tehdä jotain muuta, jos jotain mielenkiintoista avautuu. Sattumalta tuli eteen tuo ELY-keskuksen haku ja laitoin paperit sisään. Kävi tuuri ja sain paikan, Kinnunen muistelee.</p><p>ELY-keskuksen leipiin astuminen ei olisi voinut sattua juuri mielenkiintoisempaan saumaan. Kesä 2012 oli erittäin sateinen, joten silloisen Talvivaaran tehdasalueelle oli kerääntynyt runsaasti vettä. Tilanne kulminoitui marraskuun neljäntenä päivänä siihen, että kipsisakka-altaan yhden lohkon pohja puhkesi, mistä tietenkin seurasi hätätilanne.</p><p>– Kun Kainuun ELY-keskus on ympäristöluvan valvojana, niin totta kai siitä seurasi viestinnän tarve. Siinä uusi viestintäasiantuntija pääsi heti harjoittamaan käytännön kriisiviestintää. Ei siis harjoittelemaan, vaan harjoittamaan. Pidän tätä virkamiesaikaa erittäin arvokkaana työkokemuksena. Siellä pääsi valvonta-asioiden lisäksi tosi hyvin kiinni Kainuun elinkeinoelämään sekä myös valtakunnallisiin juttuihin, kuten esimerkiksi kehittämään valtionhallinnon virastoilleen antamaa viestintäsuositusta, Kinnunen kertoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Radio puolustaa paikkaansa</span></b></p><p>ELY-pesti tuli päätepisteeseensä vuonna 2015, jolloin veri veti miehen takaisin radioon. Kolmen vuoden ajan saivat aamuvirkeät radion kuuntelijat nauttia Kinnusen sointuvasta baritonista, kunnes käsky kävi tuottajan pallille. Satunnaisesti kuuluu hänen äänensä radiossa edelleenkin jotain asiaa selvittämässä tai juontotuurauksissa.</p><p>Sisällön tuottaminen Areenaan on Kinnusen mukaan ratkaisevan tärkeää, jopa edellytys Yleisradion toiminnalle. Perinteiset FM-lähetykset eivät riitele verkkosisällön kanssa, vaan ne tukevat toisiaan.</p><p>– Radiokanavat eivät ole lähdössä mihinkään. Ylen audiostrategiaan kuuluu kahden kärjen taktiikka, eli radiosisältöjä kehitetään edelleen ja ollaan läsnä myös verkko edellä, ennen kaikkea mobiilisti. FM-lähetysverkkoa tarvitaan tulevaisuudessakin jo ihan turvallisuussyistä. Esimerkiksi Norjassa ei FM-verkkoa ole ollut enää pariin vuoteen, joten siellä tarvitaan radion kuunteluun digitaalinen vastaanotin. Jos kriisitilanteessa netti katkeaa, lakkaa radio siellä kuulumasta kokonaan. Ylen puolesta en voi sanoa, mutta henkilökohtaisesti näkisin, että frekvenssimodulointi eli FM-lähettäminen Suomessa jatkuu hamaan tulevaisuuteen, vuosikymmeniä, Kinnunen arvelee.</p><p>Yle Areenan tulevaisuus oli keväällä tapetilla, kun mediayhtiö Sanoma teki valtiontukikantelun EU:n kilpailuviranomaiselle. Kantelun ytimessä olivat Yle Areena ja Ylen oppimisen sisällöt.</p><p>– En ota yhtiön puolesta kantaa kanteluun, mutta Ville Kinnusena totean, että Yle-verolla ihminen saa käyttöönsä sellaisen määrän sisältöä, ettei se ehdi sitä eläessään kaikkea kuluttaa. Olen sitä mieltä, että mitä enemmän, sen parempi. Ylellä on paljon sellaista sisältöä, mitä ei kaupallisesti edes tehtäisi. En siis näkisi Yleä markkinahäirikkönä, enkä ole tämänkään kantelun perusteella huolissani Ylen tulevaisuudesta. Pidän Areenaa erittäin tärkeänä senkin takia, että eihän nykynuorilla ole radioita eivätkä he altistu radiolähetyksille kuin mahdollisesti vasta ensimmäisessä työpaikassaan. Heidätkin on kuitenkin tavoitettava, sillä Ylen tehtävä on palvella kaikkia kansalaisia. Myös niitä, jotka eivät omista televisiota tai radiota. Käytännössä voidaan sanoa, että Areena on Ylelle olemassaolon edellytys, Kinnunen toteaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Umpikainuulainen ei ole umpimielinen</span></b></p><p>– Varmaan voi sanoa, että olen umpikainuulainen. Isän ja äidin suvut ovat Kainuusta niin pitkälle kun tietoa on. Olen syntynyt keskellä Kainuuta Ristijärvellä ja täälläpä sitä on tullut pyörittyä enimmäkseen, poislukien se yksi harharetki Tornioon, Kinnunen kertoo.</p><p>Mediaopintojen pariin Perämeren mutkaan Kinnunen hakeutui niillä toivein, että työura urkenisi musiikkituotantojen tai muiden ääneen liittyvien töiden merkeissä.</p><p>– Kaikenlainen äänen kanssa pellautuminen on ollut ihan pienestä lähtien mukavaa. Opintojen alettua kävi selväksi, että uravaihtoehdot ovat moninaiset. Yle tuntui erittäin luontevalta paikalta työharjoittelulle ja myöhemmin myös työllistymiselle, Kinnunen kertoo.</p><p>Nuoruusvuosina hyvinkin aktiivinen soittoharrastus on tupannut jäämään nykyisellään taka-alalle muiden asioiden viedessä aikaa.</p><p>– Olen niin sanotusti kuuntelupuolella. Soittimia on olemassa edelleen, mutta soittamiselle ei ole juurikaan aikaa. Harrastuksena on omakotitalon kunnossapito ja siihen liittyvä nikkarointi. Myös veneily ja veneen laittaminen vievät vapaa-aikaa. Liikunnalla tilkitään välit ja joka päivälle pitäisi saada jotain tehdyksi. Jos se ei hyötyliikunnalla täyty, on esimerkiksi kahvakuula, jota ohjaan Kajaanin Judokerholla. Judon aloitin aikuis-iällä. Vyön väri on vihreä, mutta sitä olisi saatava kohta tummennettua. Viimeisimpänä harrastuksena on tullut koira, eli portugalinvesikoiran kanssa touhuaminen, Kinnunen luettelee.</p><p>Kun koulusta valmistuminen aikanaan alkoi häämöttää, oli Kinnusilla valmius lähteä periaatteessa mihin tahansa päin maata töihin, mutta kun sattui molemmille löytymään töitä Kainuusta, oli valinta helppo ja mukava. Etelä-Karjalasta kotoisin oleva puolisokin lähti mielellään Kainuuseen ja onkin kainuulaistunut sen verran hyvin, että menee nykyisin ihan täysin kainuulaisesta. Myös Hanne Kinnusen ääni on tullut Yle Kainuun kuuntelijoille tutuksi.</p><p>Kinnuset pitävät Kajaanista asuinpaikkana, vaikka välillä näkymät olivatkin melko ankeat. Yliopisto lähti ja tuntui, että kaikki vain viedään ja katoaa. Nyttemmin teollisuuden hyvä vire ja uudet hankkeet ovat vahvistaneet tehtyä valintaa, että kannatti jäädä eikä haikailla muualle. Erittäinkin ilolla Kinnunen kertoo seuranneensa tilastojen mukaan viime vuodesta alkaen kääntynyttä muuttoliikettä, joka on suuntautunut erityisesti Kajaanin seudulle.</p><p>– Olen mielelläni esimerkki siitä, miten ihminen voi elämänsä perustaa Kainuuseen ja pärjäillä täällä aivan mielissään kokematta, että jotain puuttuisi. Pikemminkin niin, että arki on sujuvaa. Suurin maalaiskaupugissa asumisesta tuleva bonus on se, että matkanteko ei vie aikaa. Esimerkiksi lasten harrastusteen vienti ei vaadi puolta tuntia suuntaansa. Jos jotain parantamisen kohteita pitää mainita, niin olisi hyvä jos nuorilla olisi täällä enemmän vaihtoehtoja silloin, kun tulee kouluihin hakemisen aika. Todennäköisesti joutuu paikkakuntaa vaihtamaan, Kinnunen harmittelee.</p><p>Kinnunen kertoo laittaneensa merkille, että kainuulainen on ulkopuolisten havaintojen mukaan vilpitön, rehellinen ja nopeasti lämpenevä. Ei siis ollenkaan tarvitse ajatella, että olisimme jotenkin umpimielisiä.</p><p>– Varsinais-suomalaisilta on usein toistunut sellainen todistus, että kainuulaiset ovat hyvin avoimia ja heihin on helppo tutustua. Tämä on minua ihmetyttänyt kun olen luullut, että olisimme juroja ja jörriköitä. Tosiasia onkin niin, että kainuulainen lämpenee nopeasti jos niikseen. Täällä pystyy solmimaan ystävyyssuhteita varsin mutkattomasti. Maanläheisyyttä ja suoruutta arvostetaan.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-22307455693496098272021-06-30T02:55:00.001-07:002022-01-31T02:58:29.020-08:00Jaana Keränen - Matkailumarkkinat siirtyivät vauhdilla virtuaalimaailmaan<p><b><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjvza94eZ82RF0FWt3ULBzlZ6mfEG0Wy_qxYGeVzCz7yZkG0d0eTCQqy7u5ZND_bJfC83GI-Aeca1zybE2ouJPFW5NhdpXlA4LmCPaDRuvE-lDoqBu-z69KjUbbTBwnoNgcVbxIz5UXa48pZkLzNKDXvwM4O8AN3kA3ns5uB8OJgl5R5F34eipS6t6Utw=s2398" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1598" data-original-width="2398" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjvza94eZ82RF0FWt3ULBzlZ6mfEG0Wy_qxYGeVzCz7yZkG0d0eTCQqy7u5ZND_bJfC83GI-Aeca1zybE2ouJPFW5NhdpXlA4LmCPaDRuvE-lDoqBu-z69KjUbbTBwnoNgcVbxIz5UXa48pZkLzNKDXvwM4O8AN3kA3ns5uB8OJgl5R5F34eipS6t6Utw=s320" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Miina Lukkari</td></tr></tbody></table>Wild Taiga on tuotemerkki,</b> jota käyttää vuonna 2004 perustettu matkailuyhdistys Idän Taiga ry sekä siihen kuuluvat yritykset kotimaan ja ulkomaan yhteismarkkinoinnissa. Jäsenyrityksiä on kuutisenkymmentä, joista pääosa Kuhmosta ja Suomussalmelta. Yrityksiä on mukana myös muualta Kainuusta sekä lisäksi muutamia Pohjois-Karjalasta ja Taivalkoskelta.</p><p>Jaana Keränen toimi Idän Taiga ry:n palveluksessa viimeiset kahdeksan vuotta. Sitä ennen Idän Taiga ry oli Keräsen asiakkuutena Pohjolan Myllyssä ja Nordic Marketing GmbH:ssa työskennellyn seitsemän vuoden ajan. Sinä aikana hän on rakentanut yhdistyksen kansainvälistä markkinointia ja Wild Taigan tuoteperhekokonasuutta eteenpäin. Yhdistyksen toiminta rahoitetaan jäsenyritysten liikevaihdon mukaan määräytyvällä yhteismarkkinointimaksulla. Lisäksi kuntarahoittajina ovat mukana Kuhmon kaupunki ja Suomussalmen kunta. Resursseja saadaan myös hankkeiden kautta.</p><p>– Yhteismarkkinointi on toiminnan tärkein osa-alue, mutta siihen kuuluu myös tuotekehitystä ja koulutusta, joita tehdään pitkälti hankkeiden kautta. Yrittäjille on esimerkiksi järjestetty valmennuksia sähköisten varausjärjestelmien käyttöönottoon ja muutenkin avittamaan liiketoiminnan kehittämisessä. Tuotekehitys on matkailutuotteiden tekemistä, mutta myös verkostoitumista ja yritysten yhteistyötä. Esimerkiksi kiertomatkatuotteita, jotka kulkevat useamman Kainuun kunnan kautta, Keränen kertoo.</p><p>Markkinointi on onnistunut hyvin etenkin kansainvälisellä puolella. Wild Taiga on eurooppalaisilla matkailumarkkinoilla hyvin tunnettu tuotemerkki Pohjoismaita myyvien matkanjärjestäjien keskuudessa.</p><p>– Siitähän se on kiinni, että yrittäjät vetovoimaisine tuotteineen ovat pysyneet mukana ja olleet nohevia. Kaiken aa ja oo on yritysten aktiivisuudessa ja yhteistyössä. Tärkeää on myös se, että mukana on luontopuolen ja kulttuuripuolen toimijoita tekemässä yhteispaketteja ja markkinoimassa samassa rintamassa. Nämä alat usein kulkevat hyvin eri latuja, Keränen toteaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Lennokas digiloikka</span></b></p><p>Korona on vaikuttanut alan yrityksiin monin eri tavoin. Ravintolat ja tapahtumat ovat olleet syvässä liemessä rajoitusten kanssa ja etenkin ulkomaisiin turisteihin keskittyvät liiketoimet ovat pulassa. Toisille muutokset ovat tuoneet lisää rahaa kassaan ja yleensä ottaen pakon edessä uudistetut käytännöt ovat tehostaneet joitain toimintoja.</p><p>– Kainuu sinällään on pärjännyt koronan keskellä hyvin kotimaan asiakkaiden varassa. Joidenkin yritysten asiakaskunta on osittain tai jopa kokonaan ulkomaalaisten vieraiden varassa, mikä tarkoittaa sitä, että niissä on jouduttu etsimään kokonaan muita töitä. Osalla kotimaiset asiakkaat ovat korvanneet jotain, mutta liikevaihdot ovat kuitenkin tippuneet todella rajusti. Muutamilla yrityksillä liikevaihto on taas lisääntynyt kotimaan matkailun osuuden lisääntyessä. Matkailun myynti- ja markkinointitavat menivät kokonaan uusiksi, kun ei pystytty enää järjestämään tutustumiskäyntejä kansainvälisille matkanjärjestäjille ja lehdistölle. Emme myöskään pääse matkailualan myyntitapahtumiin ulkomaille, joissa matkanjärjestäjien kanssa sovitaan tulevista tuotteista, Keränen kertoo.</p><p>Myyntitapahtumat ovatkin siirtyneet verkossa tapahtuviksi. Kokoussovellusten avulla järjestetyissä myyntitapahtumissa tavataan matkanjärjestäjiä ympäri maailman. Tutustumismatkoja on tehty virtuaalisesti niin, että yrittäjät itse ovat kuvanneet palveluistaan persoonallisia videoita, joilla he esittelevät tuotetarjontaansa ostajille.</p><p>– Digitaalista loikkaa on otettu todella paljon. Tämän puolen kehittäminen onkin meillä ollut ohjelmassa jo aikaisemmin esimerkiksi sähköisten varausjärjestelmien ja somekanavien muodossa. Tätä puolta korona on jouduttanut. Se oli pakkorako, kun ei muutakaan pystynyt. Nämä tulevat osittain myös säilymään. Ennen ajettiin kokouksissa satoja kilometrejä pitkin Kainuuta tai matkustettiin Berliiniin, nyt istutaan Teamsissa. Kehitys on ollut lyhyessä ajassa huikeaa, Keränen ihmettelee.</p><p>Koronarajoitusten helpottaessa vähin erin alkavat turistit taas pian liikkumaan. Keränen pitää kehityssuuntaa hyvänä, mutta muistuttaa varovaisuudessa. Juuri nähty Venäjän jalkapalloreissu on hyvä esimerkki siitä, miten pian asiat voivat muuttua.</p><p>– Nyt kun alamme pikkuhiljaa saada taas ulkomaisia kävijöitä, toivoisin kaikkien muistavan, että eihän se tauti ole mihinkään vielä kadonnut. Kun kuljetaan ja matkaillaan, niin tehdään se vastuullisesti, jotta vapaus liikkumiseen säilyisi, Keränen toivoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Yhdessä tehokkaammin</span></b></p><p>Kainuun matkailun kansainvälinen kehittäminen kulkee käsi kädessä lentoyhteyksien kanssa. Kotimaan matkailijat saapuvat lähes poikkeuksetta omilla autoillaan, sillä maakuntamme keskeinen sijainti on päivämatkan päässä kaikkialta Suomesta. Laajemmassa näkökulmassa Keränen pitää leveän rintaman yhteistyötä tärkeimpänä asiana.</p><p>– Yksittäisen kunnan, alueen tai yrityksen yksin tekemä markkinointi ulkomaille on kuin pisara meressä, eikä siinä riitä resurssitkaan. Markkinointi ei ole halpaa, mutta laajalla rintamalla yhteistyötä tekemällä varojen käyttöä voidaan entisestään tehostaa. Haasteena on se, että meillä on viisi matkailualuetta, joissa tuotteet kohderyhmineen ovat keskenään hyvin erilaisia. Alueiden yritysten kv-osaamisen taso pitäisi saada samalle tasolle ja joillain alueilla olisi tehtävä voimakkaasti ihan perustyötä, tuotteistamista. Myyntiähän on vaikea tehdä, jos ei ole hinnoiteltua tuotetta mitä myydä, Keränen sanoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Puutarhahommia ja perinnemaiseman entisöintiä</span></b></p><p>Matkailupuolen työuraa Keräsellä on takanaan reilut kolme vuosikymmentä. Kansainvälisen markkinoinnin parissa hän on työskennellyt 90-luvun puolesta välistä lähtien. Työura on sisältänyt paljon erilaista tekemistä ja ihmisten parissa toimimista.</p><p>– Olen käynyt aikanaan matkailupuolen koulun ja olin kesätöissä Kainuun Opistolla kurssisihteerinä ja ajoin isäni taksia. Sieltäköhän tuo olisi lähtenyt? Alkuun olin Sotkamossa viisi vuotta hotellialalla. Sitten opiskelin lisää markkinointia ja olin perustamassa maakunnallista markkinointi- ja myyntiyhtiötä, jonka kanssa muutaman vuoden toiminnan jälkeen koettiin konkurssi. Sen jälkeen olin Lapissa laittamassa pystyyn safariyritystä ja työskentelin Vuokatista käsin yhden viisivuotisen Järvi-Suomen matkailuhankkeen tehtävissä. Siitäpä jo aletaankin lähestyä tätä päivää ja pitkää rupeamaa Idän Taigan kanssa, Keränen laskeskelee.</p><p>Keräsen ensimmäisiin kansainvälisiin markkinointitehtäviin kuului Vuokatti Teamin Venäjän valloitus 1990-luvun loppupuolella. Vuokatti oli Suomen matkailualueista ensimmäinen, joka ryhtyi rajojen avauduttua markkinoimaan venäläisille ja onnistui isosti.</p><p>– Sieltä tuli ensimmäinen joulujuna suoraan Kajaaniin. Venäjänkielisiä ihmisiä ei hirveästi ollut silloin vielä töissä, mutta Tuliketusta löytyi venäjää puhuva siivooja, joka toimi oppaana ensimmäiselle ryhmälle, Keränen muistelee.</p><p>Matkailu- ja kulttuuririennot Jaanalla jäävät muutamiin kesän kotimaisiin tapahtumiin. Kun on jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa töiden merkeissä, tuntuu vapaa-ajalla oma rauha houkuttelevalta.</p><p>– Tahtoo olla, että luonto vetää vapaa-ajalla puoleensa. Teen puutarhahommia ja minulla on Mieslahdessa menossa kotitilalla perinnemaiseman entisöintioperaatio.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-13585989237624003602021-05-26T02:51:00.002-07:002022-02-02T13:22:31.293-08:00Craig Tyler - Brittiläinen olutseppä löysi kodin Kainuusta<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjNXsz8iI3YPKeatVKni4_7cqMycj6Qw-b495Zm6APiKSH9LjeEKdfV1mC9uTqdV5m_4ebZElOtsavB7GUT80v1Mcq5LxSMjMYtGocfTilAzPEAnrWLBBGZPPvxF1wqrs3RpvuFhyqK-tjfvOACnEo5pp3B4A-RbQm77LmAjauB6poTln5bdTIJxKTSww=s1559" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1559" data-original-width="1169" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjNXsz8iI3YPKeatVKni4_7cqMycj6Qw-b495Zm6APiKSH9LjeEKdfV1mC9uTqdV5m_4ebZElOtsavB7GUT80v1Mcq5LxSMjMYtGocfTilAzPEAnrWLBBGZPPvxF1wqrs3RpvuFhyqK-tjfvOACnEo5pp3B4A-RbQm77LmAjauB6poTln5bdTIJxKTSww=s320" width="240" /></a></b></div><b>Haapala bnb Oy:n panimovastaava</b> Craig Tyler on mies, joka tuntee oluen salat kuin omat taskunsa. Tämänkin vuoden aikana hänen käsistään lähtee 30 000 litraa erittäin hyvää olutta ympäri Suomen.<p></p><p>Itä-Angliasta Lontoon läheltä lähtöisin oleva Craig tutustui Sotkamosta kotoisin olevaan Kaisa Korhoseen vuonna 2012 Craigin vieraillessa ystävänsä luona Helsingissä. Kaisa muutti Craigin luo Lontooseen vielä saman vuoden aikana. He olivat sopineet, että asuvat molemmissa maissa 3 vuotta per maa, ennen kuin päättivät kumpaan maahan jäävät asumaan. Kaisa sai opiskelupaikan Suomesta ja he muuttivat yhdessä esikoisensa kanssa Jyväskylään 2015. Suomessa asumisen aikana ajatus Haapalasta syntyi, ja päätös kotipaikasta tuli selkeämmäksi.</p><p>– Haapalan talo on 152 vuotta vanha ja todella erityinen rakennus. Se on ollut vaimoni suvulla jo viiden sukupolven ajan. Kaisan vanhemmat olivat halukkaita siirtämään tilan jo jälkipolville. Meillä yrittäjillä oli omilla tahoillamme ollut ajatuksia tilan uudistamisesta siitä, miten tilan elämä jatkuisi suvulla. Meitä on neljä yrittäjää. Itseni ja Kaisan lisäksi on hänen veljensä Juho Korhonen ja hänen puolisonsa Venla. Yhdessä aloitimme suunnittelun vuonna 2016, jonka jälkeen alkoi pitkä työrupeama siihen saakka, kunnes Haapala avasi ovensa vuoden 2018 kesällä. Ensin oli paljon suunnittelutyötä, vanhan navetan remontointia ja sekä ruokalistojen että oluiden suunnittelua. Meillä kaikilla on takanamme erilaista ammattitaustaa, joista yhdistettynä syntyi Haapala. Toimintaan sisältyy ravintola, panimo, majoitusta sekä juhla- ja tapahtumapalveluja. Ruoka ja olut sopivat luontaisesti yhteen ja vanhalla tilalla oli runsaasti historiaa, minkä ympärille oli hyvä rakentaa elämyspalveluja, Craig kertoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Perinteet kunniaan</span></b></p><p>Oma panimo mahdollistaa huolella suunnitellut makuparit ruuan ja oluen yhdistelmissä. Oluiden koko suunnitteluprosessissa huomioidaan ravintolan ruokalista sekä Haapalan ajatusmaailma. Jokaiselle Haapalan oluelle löytyy ravintolan listalta sille hyvin sopiva ruoka kaveriksi. Ravintola on myös rakennettu siten, että pöydistä on näkymä panimon puolelle.</p><p>– Olen englantilaisen ale-kulttuurin kasvatti, joten luonnollisesti oluemme ovat brittityyppisiä. Ruoka on iso osa Haapalan toimintaa, joten oluiden kehittelyssä ei ole ryhdytty hurjastelemaan. Oluen pääasiallinen tehtävä on tukea ruokaa. Muutamat panimot tekevät hurjiakin juttuja chilien ja vastaavien mausteiden kanssa, mutta me haluamme mieluummin kunnioittaa perinteitä ja lähiseudun raaka-aineita, Craig toteaa.</p><p>Brittiläisittäin erikoisin mauste lienee Korpikuusen kuiskaus -pale alessa käytetty kuusenkerkkä. Omilta mailta kerätyt kuusenkerkät eivät kuitenkaan ole oluen hallitseva elementti, vaan paremminkin aavistus ja hillitty jälkimaku. Usvainen uitto -tervaporteriin käytetty terva puolestaan tulee Lentiirasta. Kaikki Haapalan oluissa käytettävät maltaat tulevat Pehkolan mallastamolta Ruukista, sillä se on panimoa lähimpänä sijaitseva mallastamo. Tulevaisuudessa tavoitteena on kasvattaa oluiden maltaat omilla pelloilla.</p><p>1800-luvun puolivälin jälkeen rakennettu tila tarjoaa yritykselle mainiot puitteet nojata brändäyksessään seudun historiaan, perinteisiin ja vanhoihin tarinoihin. Tämä näkyy tuotesuunnittelussa esimerkiksi siten, että kuusenkerkkäoluessa maistuu häivähdys ikiaikaista kainuulaista maisemaa. Myös tervalla maustettu porter on tarkoin mietitty kokonaisuus. Porter-oluet ovat peräisin Lontoon jokisatamista. Nämä tummat ja vahvat oluet kehitettiin sisukkaille joki- ja satamatyöläisille 1900-luvulla, mistä myös nimi porter on peräisin. Kun tervaa vielä tuotettiin Kainuussa suuria määriä ja kuljetettiin Tervan Tietä Ouluun ja sieltä Tukholmaan, myytiin laivojen pintakäsittelyyn tarkoitettu terva usein lopulta Britannian laivastolle samoihin aikoihin kun porterit siellä kehitettiin. Näin nämä kaksi tarinaa siis kietoutuvat toisiinsa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Kaupungin vilskeestä metsien huminaan</span></b></p><p>Ennen Kainuuseen muuttamistaan Craig oli ehtinyt vierailla maakunnassa useita kertoja neljän vuoden aikana. Muutto ei siis aiheuttanut kulttuurishokkia, vaan panimovastaava ennemminkin odotti muuuttoa Kainuuseen, koska se oli mahdollisuus erilaiseen elämän tapaan kiireiseisen ja äänekkään Lontoon jälkeen</p><p>– Olen kasvanut lähellä Lontoota Euroopan tiheimmin asutussa ympäristössä. Kainuu on yksi Euroopan harvimmin asutuista paikoista, joten onhan siinä hienoinen ero. Sanoisin, että myös väestön luonteessa on jonkinlaisia eroja. Helsingissä nämä erot eivät ole niin huomattavia, mutta täällä pohjoisemmassa ihmiset ovat alkuun varautuneempia ja avautuvat vasta tutustuttuaan. Yhteisöllisyys on täällä paljon voimakkaampaa kuin isoissa kaupungeissa, Craig kertoo.</p><p>Craigin mielestä suomalainen olutkulttuuri elää ja voi hyvin. </p><p>– Piirit ovat tietysti aika pienet, mutta yhteishenki on hyvä ja auttavainen. Yhteistyötä tehdään ja tietoa jaetaan mielellään tekijöiden kesken. Suomen olutkulttuuri suosii perinteisesti saksalaistyyppisiä oluita, mutta Haapalan panimo tarjoaa ehkä jotain vähän erilaista, ottaen vaikutteita Englannista ja Suomesta, Craig sanoo.</p><p>Haapalan tilalla järjestetyt panimokierrokset ja olutmaistajaiset ovat olleet katkolla koronan takia. Craig suunnittelee toiminnan uudelleen avaamista rajoitusten sallimissa puitteissa kesäkuun aikana. Muuhun palvelutarjontaan ja panimon tuotteisiin voi perehtyä tarkemmin nettisivuilla: <a href="http://www.haapalabnb.fi">www.haapalabnb.fi</a></p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-37254016532775628112021-04-28T02:48:00.001-07:002022-01-31T02:51:09.895-08:00Harri Peltola - Pessimismi ei tarkoita negatiivisuutta<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhPgd6DMrb_vVMcPyKQY36QAlzU4EdWb7FCx3zAn3oXUR-foHPNaPyAhwx5IXPnXFcDp0K_5IfbU-o8xW1N4q15odCDvhp3d_lPDpVSBfbg-vakg4aR3nelSMke9Te2cOBgp4q5Mym-60XlYqkj0EyePsRbsq13_5ON_HYi2upE4A_TNvFqRR0DP7YBjw=s1433" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1433" data-original-width="1169" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhPgd6DMrb_vVMcPyKQY36QAlzU4EdWb7FCx3zAn3oXUR-foHPNaPyAhwx5IXPnXFcDp0K_5IfbU-o8xW1N4q15odCDvhp3d_lPDpVSBfbg-vakg4aR3nelSMke9Te2cOBgp4q5Mym-60XlYqkj0EyePsRbsq13_5ON_HYi2upE4A_TNvFqRR0DP7YBjw=s320" width="261" /></a><b></b></div><b>Puolangan pormestari</b> Harri Peltola toteaa kunnassa vallitsevan tunnelman olevan tällä hetkellä yleensä ottaen kohtuullisen positiivinen. Koronatilanne on selviämässä ja kesä tekee tuloaan.<p></p><p>– Varsinkin viime keväänä tilanne oli vaikea, kun oli enemmän rajoituksia voimassa. Laskettelukeskuksen kausi katkesi kuin kanan lento, mutta toisaalta mökkimatkailu kesällä oli sitten vilkasta. Hotelli- ja ravintola kärsi ilman muuta, kuten myös taksit, parturit ja muut pienyrittäjät. Mihinkään alhoon tässä ei kuitenkaan olla vaipumassa, vaan katse on reilusti eteenpäin. Rakennetaan kaasulaitosta ja uutta liikuntahallia, Peltola kertoo.</p><p>Puolanka on suosittu kesämökkikunta. Epidemian hetkellinen hellittäminen viime kesänä näkyi lisääntyneenä väkimääränä, mikä puolestaan sopii mainiosti vähittäistavarakaupalle. Kuluneet pyhät ovat aloitelleet jo lomakautta ja monet kesäasukkaat ovat vetäytyneet Puolangalle etätöihin. Tilastointiin käytettävän Telian puhelinlaskennan perusteella kunnassa oleskeli pääsiäisen aikoihin noin 6,5 tuhatta ihmistä.</p><p>– On tämä ollut aikaisempaa vilkkaampi pitäjä kuluneen vuoden aikana. Asukkaita täällä on normaalisti kaksi ja puoli tuhatta, mutta väkimäärä on ollut pitkin vuotta neljän ja kuuden tuhannen välillä, Peltola arvioi.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Yksi kuuden joukossa</span></b></p><p>Peltola on sikäli harvinainen lajissaan, että hänen lisäkseen koko valtakunnassa toimii vain viisi pormestaria; Helsingissä, Kärkölässä, Pirkkalassa, Tampereella ja Tuusulassa. Kuluvan vuoden aikana myös Turku ja Lahti siirtyvät pormestarimalliin. Mallissa on Peltolan mukaan puolensa ja puolensa.</p><p>– Siihen vaikuttaa monta seikkaa, eikä se ole välttämättä yksiselitteisen hyvä tai huono malli. Mikäänhän ei ole täydellistä, mutta tulimme yhdessä siihen tulokseen, että se on paras mahdollinen ratkaisu siihen hetkeen. Näin vaalien lähestyessä se on varmasti jonkun mielestä maailman huonoin malli, mutta se taitaa johtua enempi vaalishowsta. Kuuluu asiaan, Peltola arvelee.</p><p>Pormestari ei ole kunnanjohtajan tavoin virassa, vaan toimii luottamushenkilönä. Se mahdollistaa tietyiltä osin joustavamman toimintatavan, mutta toisaalta pormestarin palli tutisee herkästi.</p><p>– Kunnanjohtajan erottaminen on paljon monimutkaisempaa kuin pormestarin. Pormestarihan vaihtuu heti samassa kokouksessa jos valtuusto niin päättää, eikä sille makseta erorahoja tai neuvotella irtisanomisajan palkasta. Pormestari kun on kunnanhallituksen puheenjohtaja ja luottamushenkilö, ei hän todennäköisesti tee minkäänlaisia yllätysvetoja hallitukselle. Hallituksen kokouksissa etukäteen käytävä keskustelu tuo asioiden valmisteluun enemmän tietoisuutta, Peltola selvittää.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Kotiloma on maanviljelijälle haasteellinen</span></b></p><p>Varsinaiselta ammatiltaan Peltola on maatalousyrittäjä. Tilalla asuu satakunta lypsävää, joten vapaa-aika on kortilla. Eläimet eivät kokousaikatauluista perusta.</p><p>– Minulla on ulkopuolinen työntekijä, kesäisin kaksi tai kolmekin. Myös puoliso työskentelee yrityksessä ja viikonloppuisinhan sitä ehtii tehdä täyspäiväisesti. Arkipäivinä ehtii ennen työajan alkamista käydä navetassa, Peltola kertoo.</p><p>Pienessä kunnassa pormestarin on omien töidensä ohella hoidettava käytännössä kaikki samat työt, mitä kunnanjohtaja hoitaa muissa kunnissa. Puolangalla on sen lisäksi käynnissä henkilöstömuutoksia kunnallishallinnossa, mikä ennestään kuormittaa pormestarin työtaakkaa.</p><p>– Aikaahan se vie. Vapaa-aikaa on jäänyt luvattoman huonosti. Pormestarillehan kertyy lomaa samalla tavalla kuin työntekijälle, mutta ne täytyisi ehtiä pitämään. On siinä sekin, että maatalousyrittäjän pitää lähteä kotoa pois jos aikoo päästä töistä irti, ja korona on rajoittanut kaikkea matkustelua, Peltola sanoo.</p><p>Silloin kun vapaa-aikaa järjestyy, lähtee pormestari mielellään kävelylle tai lukee kirjoja.</p><p>– Kesällä voi mennä polkupyörälläkin ja syksyllä kulkea metsällä, olipahan pyssy matkassa eli ei.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Pessimisti ei pety</span></b></p><p>Peltola ei tohdi laskea itseään alkuperäiseksi puolankalaiseksi, sillä hän on ehtinyt asua paikkakunnalla ”vasta 50 vuotta”. Ylitorniolta vanhempiensa mukana parivuotiaana Puolangalle muuttanut Peltola on kuitenkin ehtinyt tehdä havaintoja paikallisesta kansanluonteesta. Usein mainittu puolankalainen pessimismi on Peltolan mukaan piirre, joka yhdistää useimpia suomalaisia.</p><p>– Kaikkien suomalaisten perusluonteenlaatu on hieman pessimistinen. Pessimistihän ei koskaan pety, mutta saattaa joskus harvoin iloisesti yllättyä. Pessimismin ei tarvitse olla synkistelyä, että "voi kun kuolisi äkkiä pois", vaan huumorin pilke on oltava aina mukana. Kyse on enemmänkin arkirealismista; jos kuuta tavoitellaan taivaalta, niin varmasti menee pieleen, mutta jos jaksetaan pärjäillä, saattaa joskus päivä paistaa risukasaankin, Peltola pohtii.</p><p>Pormestarin mukaan puolankalaisten laajasti brändäämä pessimistinen ajattelutapa ei ole ollut läsnä kunnallisessa päätöksenteossa.</p><p>– Sen aikaa mitä minä olen mukana ollut, on uskallettu tehdä sellaisiakin ratkaisuja joista on tullut vahvasti haukut monesta suunnasta, mutta jotka ovat toimineet pitkällä aikavälilllä hyvin. Puolankalaisilla päättäjillä on ollut rohkeutta tehdä ratkaisuja kuntalaisten eteen. Vaikka kuinka esiinnyttäisiin pessimisteinä, ei jäädä voivottelemaan, Peltola tuumii.</p><p>Puolankalainen versio kainuulaisuudesta ei Peltolan mielestä poikkea ratkaisevan paljon Kainuun muista kunnista, vaikka lännen vaikutus jonkin verran voi näkyäkin. Oulun kupeessa asuu kolmisen tuhatta puolankalaista, jotka palaavat kesäisin mökkeilemään ja kunnan läntinen raja nojaa Pohjois-Pohjanmaahan.</p><p>– Vaaraisena kuntana Puolanka on kuitenkin selkeästi Kainuuta, ei Pohjanmaan laakeaa suota. Kainuulainen on kohtuullinen itsenäinen ja itsepäinen. Voi olla, että vierasta ensin katsastellaan, eikä ensimmäiset vastaukset tule täysin suoraan. Esimerkiksi pohjalainen saattaa poksauttaa heti paljon suoremmin kuin kainuulainen. Toisaalta siihen liittyy sellainen puoli, että kun kainuulaisen oppii tuntemaan, on se luotettava. Täällä ei tarvitse paljon epäillä etteikö sana pitäisi, jos jostain on sovittu, Peltola linjaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Avoin keskustelu on parasta yhteistyötä</span></b></p><p>Maakunnallisen yhteistyön suhteen Puolanka poikkeaa muista Kainuun kunnista siten, että se ei ole mukana sote-kuntayhtymässä. Normaalit yhteistyökuviot liittyvät pelastuslaitoksen toimintaan ja jätehuoltoon sekä jossain määrin henkilöstön jakamiseen, esimerkiksi opettajien tuuramiseen. Peltolan mukaan kuntien välillä vallitsee hyvä keskusteluyhteys, joka on syytä säilyttää.</p><p>– Toimintoja ei välttämättä kannata siirrellä naapureille tehtäväksi mutta yhdessä voi joitakin asioita olla järkevää tehdä. Tärkeintä on hyvä yhteydenpito, että ymmärretään toistemme asioita. Se on aivan kohtuullisen hyvällä tasolla niin luottamushenkilöiden kuin virkamiestenkin kesken. Keskustelua on paljon ja asioita pohditaan yhdessä etukäteen. Lehdissä joskus revitellään, että kun ei tehdä yhteistyötä, mutta aika monta palaveria on pidetty ja asioita linjattu. Esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologisissa ratkaisuissa on kuntien kanssa yhdessä suunniteltu ja sovittu mihin suuntaan edetään.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-80473528401391517532021-03-31T02:45:00.001-07:002022-01-31T02:47:44.262-08:00Petteri Seppänen - Ristijärvi kiinnostaa paluumuuttajia<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiKESeInt1e7mzuZLU2kN3gbdcTx5Q9TILstUQtgJTOdjKrlmv05hZsb1eTo6-DNiIH9U4EDL81bxPcqrlTSXuZS58LrDgYZ83o6m_mcVelFb8nrOhHpfevBUm_d6yOopF8TaVjR1SwTok4CXlIjmJAiAf0p1GNKIK9fmwz_R958LUrxZeqdpAFmo8Y8w=s1783" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1334" data-original-width="1783" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiKESeInt1e7mzuZLU2kN3gbdcTx5Q9TILstUQtgJTOdjKrlmv05hZsb1eTo6-DNiIH9U4EDL81bxPcqrlTSXuZS58LrDgYZ83o6m_mcVelFb8nrOhHpfevBUm_d6yOopF8TaVjR1SwTok4CXlIjmJAiAf0p1GNKIK9fmwz_R958LUrxZeqdpAFmo8Y8w=s320" width="320" /></a></b></div><b>Ristijärvellä</b> toisen koronavuoden pyörittämistä on päästy aloittamaan tilanteeseen nähden kohtalaisen normaaleissa uomissa. Toiminnoissa ei ole isoja muutoksia. Koulu on pystynyt jatkamaan lähiopetusta ja kansalaisopistokin pääsi aloittamaan lukukautensa. Kunnanjohtaja Petteri Seppänen toteaa tehtyjen ratkaisujen palvelleen tarkoituksenmukaisuutta. Viime vuoden maaliskuussa kunnassa otettiin käyttöön uusi palvelukeskus, jonka toimintoja on ulkoistettu reilulla kädellä. Palvelut on järjestetty yksityisen tahon tuottamina vuokrapalveluina.<p></p><p>– Ratkaisu on ollut toimiva. Soten ja Attendon hoivakodit toimivat samassa talossa ja kaikki ateriapalvelut tulevat Attendolta. Päiväkoti sai rakennukseen oman siiven. Ratkaisu on kuntatalouden näkökannalta järkevin myös tulevaan soteuudistukseen peilaten. Esimerkiksi kiinteistöriskiä ei ole samalla tavalla kuin jos terveyskeskusrakennus olisi kunnan oma. Infraa on kaiken kaikkiaan saatu mukavasti sellaiseen asentoon, että sotepalveluille on hyvät tilat, Seppänen kertoo.</p><p>Uuden palvelukeskuksen myötä Willa Wanhasta vapautui tiloja nuorisotoimen, 4H-yhdistyksen sekä muutamien yrittäjien käyttöön, joten uudistus palveli tältäkin osin kunnan elinvoimaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Talous mietityttää myös Ristijärvellä</span></b></p><p>Kunnanjohtaja toteaa Ristijärven strategian painottuvan pitkäjänteiseen suunnitteluun. Pienen kunnan haaste on suurilta osin se, että tehtävänä on kaikki samat työt kuin isoissakin kunnissa, mutta pienemmällä henkilöstömäärällä. Kunnan johtoryhmän on koostuttava useita aloja hallitsevista jokapaikan höylistä.</p><p>– Talous puhuttaa meillä kuten monessa muussakin kunnassa. Ylimääräiset sotemenot lyövät kovasti haastetta ja kuntien kantokyky on koetuksella; saadaanko säästöjä aikaan ja miten päin mennään. Tälle vuodelle taloudessa ei pitäisi olla mitään kummallisempaa. Keväämmällä ryhdytään pohtimaan tasapainottamisohjelmaa tulevia vuosia silmälläpitäen. Eletään suu säkkiä myöten miten varat ja tuotot antavat myöten ja tasapainotetaan taloutta pitkällä aikajänteellä, Seppänen suunnittelee.</p><p>Poikkeusolot ovat olleet kauheaa myrkkyä monelle yrittäjälle, mutta Seppäsen mukaan Ristijärvellä ei ole ilmennyt aihetta laajamittaisempaan panikointiin.</p><p>– Ristijärven yrittäjät ovat nähdäkseni pärjänneet hyvin hankaluuksista huolimatta. Yksinyrittäjätuelle ei ole ollut kovaa kysyntää, niitä on haettu ja myönnetty alle kymmenen kappaletta. Myös yritysrakenne kunnassa on sellainen, etteivät yritykset ole riippuvaisia ulkomaalaisista matkailijoista. Näin ollen matkustelurajoitukset eivät ole osuneet niin kovaa. Lisääntynyt kotimaan matkailu on jopa hyödyttänyt joitain yrityksiä. Maa- ja metsätalous on pyörinyt hyvin ja kuljetuspalveluita tarvitaan kaikkina aikoina, Seppänen luettelee.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Positiivisen kautta</span></b></p><p>Vuosikymmeniä kestänyt kaupungistumistrendi on viime vuosina osoittanut hidasta kääntymystä paluumuuton suuntaan. Koronaepidemia on antanut alkaneelle suuntaukselle kyytiä entisestään, ja tämä on nähty myös Ristijärvellä.</p><p>– Pienimuotoista paluumuuttoa on nähtävissä. Viime vuonna myytiin neljä omakotitalo- ja vapaa-ajan tonttia. Mummonmökki-tyyppiselle asumiselle olisi kysyntää enemmän kuin sitä on tarjolla. Viime kesänä peruskorjattiin yksi kerrostalo ja asunnot ovat kohtuullisen hyvin vuokrattuna. Kunnan vuokra-asuntoaste on koko ajan yhdeksänkymmenenviiden päällä ja tonttejakin on mistä tarjota, Seppänen kertoo.</p><p>Ristijärvi on paluumuuttajalle tai muuten vain ruuhka-Suomen hulinasta pois haikailevalle mainio ratkaisu, sillä erinomaiset tietoliikenneyhteydet tarjoavat täysin käyttökelpoiset mahdollisuudet etätöiden tekemiseen maaseudun rauhassa. Pieni kunta on liitetty kansainväliseen internettiin kattavin valokuituyhteyksin.</p><p>Kunnanjohtaja Seppänen muistuttaa, että vaikka ajat ovatkin tietyiltä osin haastavia, kannattaa keskittyä enemmän siihen, mikä onnistuu ja mikä menee oikein nappiin.</p><p>– Onhan täällä paljon positiivistakin ajateltavaa. Viime viikonlopun SM-kisat osoittivat, että etteivät kaikki toiminnot ole jäässä. Odotamme elokuussa pääsevämme viettämään Veisuuvestivaalia ja Juustoleipämessuja, Seppänen kaavailee.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Hyvää yhteistyötä</span></b></p><p>Seppänen on ehtinyt toimia Ristijärven kunnanjohtajana kolmen vuoden ajan. Suomussalmelta kotoisin oleva Seppänen majailee Puolangalla jo kolmatta vuosikymmentä. 54-vuotias kunnanjohtaja on tehnyt suurimman osan työurastaan rajavartioston palveluksessa eri tehtävissä kolmenkymmenen vuoden aikana. Vuonna 2004 Lapin oikeustieteellisestä valmistunut lakimies alkoi pohtia kunnanjohtajan tointa toimittuaan edellisen vaalikauden Puolangan kuntapolitiikassa. Paikan avauduttua Ristijärvellä hän tarttui tilaisuuteen, eikä ole päätöstään harmitellut.</p><p>– Työ on ollut mukavaa ja kiinnostavaa. Yhteistyö muiden kuntien kesken on aktiivista ja monipuolista. Kansalaisopiston palvelut ostetaan Paltamosta ja aluearkkitehti on yhteinen Hyrynsalmen ja Paltamon kanssa. Rakennusvalvonta on ostopalveluna Hyrynsalmelta. Kiertäviä opettajiakin on joskus hyödynnetty ja Ristijärvi hoitaa koko Ylä-Kainuun maatalouslomituksen. Näitä mietitään koko ajan, että miten yhteistyötä voisi syventää. Kaikissa kunnissa ei tarvitse tehdä samoja asioita, Seppänen toteaa.</p><p>Työasiat Seppänen pyrkii välillä hetkeksi unohtamaan varsin perinteisten kainuulaisten harrastusten parissa. Hän luonnehtiikin itseään peruskainuulaiseksi.</p><p>– Koetan kuntoilla, hiihdellä ja lenkkeillä. Metsästystä ja kalastusta, ihan perinteisiä harrastuksia. Lentopallon pelaaminen on jäänyt koronan takia vähemmälle. Peruskainuulaisuus on ollut jo lapsuudesta lähtien vahvana. Miten sitten luonnehtisi kainuulaista identiteettiä? No ainakin sitkeää sorttia ollaan, ei anneta periksi ihan vähässä kummassa. Kaikessa toiminnassani olen pyrkinyt siihen, että yhdessä tekemällä ja eteenpäin katsoen päästään tuloksiin. Ei saa jäädä poteroihin makaamaan. On parempi olla etulinjassa vaikuttamassa asioihin kuin odotella mitä sanellaan.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-74446915526923635182021-02-24T02:42:00.002-08:002022-02-03T00:18:59.765-08:00Heikki Rahko - Laulava kenttäpäällikkö viihtyy eläkkeelläkin metsässä<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhczAKsfBlzhsN28EnEKkOkG4h6Owo8MMFRJfgh4Lcrr1OSOeWqda2RtXkCo8XcACFrYOMl1qt0xpxcg5Q8U0wVL1G7TZ5AWw9Z25-rKEXAq47Budmnaikp8gZ-j2bFaR0PGee_7pOmOUExXRre0E_DLWVR59igXW_JH7oWwgFR8tMGdK81GekevigqBw=s1783" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1783" data-original-width="1783" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhczAKsfBlzhsN28EnEKkOkG4h6Owo8MMFRJfgh4Lcrr1OSOeWqda2RtXkCo8XcACFrYOMl1qt0xpxcg5Q8U0wVL1G7TZ5AWw9Z25-rKEXAq47Budmnaikp8gZ-j2bFaR0PGee_7pOmOUExXRre0E_DLWVR59igXW_JH7oWwgFR8tMGdK81GekevigqBw=s320" width="320" /></a></b></div><b>MTK metsälinjan Kainuun kenttäpäällikkönä</b> toiminut Heikki Rahko siirtyi viime vuoden alussa viettämään eläkepäiviä. Ensimmäinen eläkevuosi kuuluu sujuneen mukavasti. Omissa metsissä riittää tekemistä ”enemmän kuin laiska mies viitsii tehdä”.<p></p><p>– Korona on hiljentänyt kaikkea muuta toimintaa, mutta kun harrastukset ovat liikunnassa ja metsätöissä, niin eipä tuo ole niitä haitannut, Heikki toteaa.</p><p>Muhokselta lähtöisin oleva Heikki aloitti metsäalan toimihenkilötyöt vuonna 1978 Ilmajoella. Paltamoon hän siirtyi vaimon perässä vuonna 1980. Alan valinta kävi luontevasti, kun mikään ala ei tuntunut erityisen kiinnostavalta.</p><p>– Silloin nuorena tuntui, että metsäala olisi hyvä vaihtoehto. Hyvähän se on ollutkin, kun se on minulle elannon antanut ja olen saanut tehdä monenlaisia töitä. Kävin metsätyönjohtajakoulun ja olin työnjohtajana Palta Oy:lläkin ennen metsäopistoon menoa. Kymmenkunta työnantajaa on ollut, joten monipuolisesti olen saanut alaa tarkastella, Heikki muistelee.</p><p>Alaa Heikki onkin saanut tarkkailla lähestulkoon jokaiselta mahdolliselta kantilta moottorisahatyöstä koneelliseen puunkorjuuseen. Maakunnallisen metsänhoitoyhdistysten liiton palvelukseen hän astui vuonna 1997. Vaikka titteli vuosien saatossa vaihtelikin, pysyi työnkuva hyvin samanlaisena eläkepäiviin saakka. MTK:n leipiin Rahko siirtyi organisaatiouudistuksen myötä 2015 ja ehti toimia MTK:n metsälinjan Kainuun kenttäpäällikkönä viisi vuotta. Metsäalan toimihenkilökauden eli 42 vuoden aikana ehti tapahtua monensuuntaista muutosta.</p><p>– Sain töissä ollessa seurata metsäalan kehitystä sen verran pitkään, että Kainuun metsien vuotuinen kasvu yli tuplaantui sinä aikana ja hiilensidonta metsiin samalla kaksinkertaistui. Tätä pidän parhaana saavutuksena. Oikeat puulajit ovat suurinpiirtein oikeilla kasvupaikoilla, eikä hidaskasvuisia metsiä paljoa ole. Siitä huolimatta metsänomistaja on usein syytettyjen penkillä; milloin et hoida riittävästi ja milloin taas hakkaat liikaa. Metsänomistajien edunvalvonnassa on paljon erilaisia piirteitä. Useimmat ongelmakohdat liittyvät metsänomistajan päätösvaltaan hänen omaa metsäänsä koskevissa asioissa. Metsien hoitoon ja käyttöön on yhteiskunnalla ja sidosryhmillä usein sanomista, vaikka hakkuutavoissa on tapahtunut positiivista kehitystä. Kaavoituksella sekä muulla maankäyttöohjeistuksilla unohdetaan usein maanomistajan asiat. Nykyisin metsätyö, varsinkin hakkuu on koneellistunut, mutta metsätöissä tarvitaan edelleen paljon ihmistyötä, Heikki sanoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Metsänomistajalla entistä enemmän päätösvaltaa hakkuutavoissa</span></b></p><p>Yksi uhkakuva on, että lisääntynyt puumäärä ei käy kaupaksi järkevään hintaan. Toinen on metsien kuusettuminen.</p><p>– Metsänomistajan kannalta on erittäin hyvä asia, että hakkuutoiminta on vapautunut eikä ole enää yhtä tarkasti normitettua kuin ennen. Siihen kuitenkin sisältyy mahdollisuus, että karummat metsämaat menevät kuuselle, jota maa ei jaksa koskaan kasvattaa tukkikokoon asti. Myös hirvikantojen pitäminen kurissa on tärkeää, sillä männyntaimien päätyminen hirvien ruuaksi ei metsänomistajaa ainakaan innosta istutushommiin. Hirvet olivat myös kuusettumiseen syypäitä jo vanhankin metsälain aikana, Heikki arvelee.</p><p>Muutamia kymmeniä kuutioita keppimetsää hakattiin hehtaarin uudistusalalta valtion tuella Heikin tullessa toimihenkilöksi metsäalalle. Metsänomistajalle maksettiin pieni korvaus ja annettiin ilmaiseksi männyntaimet uutta istutusta varten. Nyt samat alueet kasvavat kovasti puuta ja ovat harvennusvaiheessa. Harvennettaessa hakkuukertymä hehtaaria kohti on suurempi kuin metsikköä perustettaessa avohakkussa.</p><p>Toisinaan kiivaitakin sävyjä saavassa keskustelussa asetetaan usein vastakkain avohakkuut ja jatkuva kasvatus, jossa vain suurimpia puita poistetaan. Heikin näkemys on se, että tilanteen mukainen toiminta olisi aina paras ratkaisu.</p><p>– Molempia pystytään käyttämään ja se on hyvä asia. Metsänomistaja saa itse tehdä päätöksen. Muistan sellaisiakin aikoja, kun metsänomistaja ei voinut hakata ollenkaan jos ei halunnut avohakkuuta. Vuotuinen keskimääräinen kasvu on metsänviljelyä käyttäen hehtaaria kohden isompi, mutta on sellaisia kasvupaikkatyyppejä mm. turvemailla, joissa jatkuva kasvatus on myös metsänomistajalle kannattava valinta. On myös huomioitava tuuli- ja lumituhojen riskin lisääntyminen kun poistetaan vain suurimpia puita. Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa puusto hakataan harvaksi, jotta se taimettuisi kunnolla. Toimenpiteet kannattaa aina valita metsässä vallitsevan tilanteen mukaan, Heikki toteaa.</p><p>Ylipäänsä metsänhoidon kannalta olisi tärkeää, että metsänomistajat olisivat kiinnostuneita omaisuudestaan.</p><p>– Kainuulaisen metsänomistajan metsän arvo on keskimäärin 100 000 euroa eli runsas parituhatta euroa metsämaahehtaarilta. Kaikkihan tietävät, paljonko pankkitilillä on saldoa, mutta yllättävän harva tunnistaa oman metsänsä arvon. Jos sitä ei tiedä, ei siihen myöskään osaa suhtautua omaisuuden hoitona. Tilannetta hankaloittaa sekin, että netistä hakemalla löytyvä tieto on usein ristiriitaista ja aivan vastakkaisiakin mielipiteitä esiintyy. Jos metsänomistaja on epätietoinen siitä mitä kannattaisi tehdä, ei hän tee mitään, Heikki sanoo.</p><p>Onneksi Suomessa on metsiä tutkittu pitkään ja tutkimuksiin perustuvia tietoa löytyy esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen sivuilta. Metsänomistajalähtöistä neuvontaa on mahdollista saada metsänomistajien hallitsemista metsänhoitoyhdistyksistä, joilla on toimihenkilöitä ja toimistoja jokaisessa kunnassa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Juoksijasta laulajaksi</span></b></p><p>Metsäalan töiden ohella Heikki on harrastanut liikuntaa melkoisen tosissaan. Metsäopistovuosina hän kertoo harjoitelleensa parikin kertaa päivässä. Lajeina olivat hiihtäminen, suunnistus ja juoksu. Maratonin hän on kipaissut 2 tuntiin ja 36 minuuttiin. 42 kilometriä, joista jokainen on juostava alle neljän minuutin. </p><p>Juoksuharjoittelu alkoi pidemmän päälle käymään jalkoihin, joten uudeksi harrastukseksi valikoitui laulaminen. Heikki oli jo pikkupoikana tienannut joulun korvilla taskurahaa kiertämällä koteja tiernapoikaseurueessa. Viimeinen laulukipinä iski Paltamon kesäteatterin lavalla kesällä 1996 Tukkijoella-näytelmän kuorossa. Laulamista hän on sen jälkeen opiskellut kansalaisopistoissa Paltamossa ja Kajaanissa. Laulaminen on muodostunut Heikille kilpalajiksi, jossa on menestystäkin tullut. Suurin voitto tuli viime syksynä Seinäjoella Tangoseniori-kilpailussa.</p><p>– Viime vuosina olen osallistunut yhteen tai kahteen kilpailuun vuodessa. Ihan sen takia, että tulisi treenattua. Jos niistä joskus jonkun pytyn saakin, ei niillä ole isoa merkitystä. Kun huomaa kehittyvänsä laulajana, sillä on arvoa.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2441354308572226118.post-66277230363337450362021-01-27T02:36:00.001-08:002022-01-31T02:41:04.647-08:00Raimo Sivonen - Rehtori vierastaa rajojen rakentelua<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjSgQkogMF-L_MowGulh062S7XsX5zk_qFOm7QNWEX6IbTSrur3eP0kSXFnUk_8v0Cs3HIN3LrOYfcDzL93IZt4HTPFiKfrs-AXpmpCLFJDYmtlf0IwCA5j5kp1OxYw5Coec35lTQlWJasUoTHNbqOmeuaIhZ0Od8yBzS3vML2u7iC1rDNOqPy3sK4cgg=s1783" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1182" data-original-width="1783" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjSgQkogMF-L_MowGulh062S7XsX5zk_qFOm7QNWEX6IbTSrur3eP0kSXFnUk_8v0Cs3HIN3LrOYfcDzL93IZt4HTPFiKfrs-AXpmpCLFJDYmtlf0IwCA5j5kp1OxYw5Coec35lTQlWJasUoTHNbqOmeuaIhZ0Od8yBzS3vML2u7iC1rDNOqPy3sK4cgg=s320" width="320" /></a></b></div><b>Kainuun ammattiopiston</b> eli KAO:n rehtori Raimo Sivonen on toiminut nykyisessä virassaan vuodesta 2007 lähtien ja töissä Kainuun ammattiopistossa syksystä 1995. KAO on osa Kajaanin kaupungin koulutusliikelaitosta yhdessä Kajaanin lukion kanssa. KAO ei käsitä pelkästään Kainuuta, vaan se tarjoaa toisen asteen ammatillista koulutusta valtakunnallisesti. Kajaanin ja Vuokatin lisäksi vakituiset toimipisteet ovat Kuusamossa ja Vantaalla. Kuusamossa on 400:n opiskelijan yksikkö ja Vantaalla 200:n. Koulutusaloja ovat matkailu-, ravitsemis- ja talousala, kulttuuriala, luonnonvara- ja ympäristöala, sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, tekniikan ja liikenteen ala sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala. KAO järjestää myös oppisopimuskoulutusta, lisä- ja täydennyskoulutusta sekä ammatillisiin perustutkintoihin ja ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin valmistavaa koulutusta. Yrityksille KAO järjestää kehittämistarpeiden mukaan räätälöityjä henkilöstökoulutuksia.<p></p><p>Koronapandemian mukanaan tuomat rajoitukset laittoivat pakkaa sekaisin myös ammattiopistolla ja monien opintoihin tuli viiveitä. Syksyn myötä tilanne helpottui ja paljon on saatu kiinni menetettyä matkaa. Tilanne kuitenkin jatkuu edelleen.</p><p>– Vuodenvaihde ei ole tietenkään vielä paljoa muutosta tuonut tilanteeseen. Koronan vaatimat toimenpiteet jatkuvat edelleen ja herkällä korvalla kuunnellaan, mitä maakunnassa tapahtuu. Kainuussa lähiopetus jatkuu, mutta suojautumistoimenpiteitä tehdään. Opetustilanteissa käytetään maskia silloin kun kontaktia ei voida välttää. Ohjeistus on tiukka ja olemme jakaneet opiskelijoille ja henkilökunnalle viisi pestävää kangasmaskia kullekin, rehtori kertoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Tiivistä yhteistyötä työelämän kanssa</span></b></p><p>Sivonen kertoo mieltävänsä toisen asteen koulutuksen osaksi elinkeinopolitiikkaa. Lainsäädäntö uudistui muutama vuosi sitten siten, että koulutuksen järjestäjillä on mahdollisuus toteuttaa koulutusta parhaaksi katsomallaan tavalla. Kainuun ammattiopistolla jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelma, lyhennettynä HOKS. Tavoitteena on rakentaa yksilöllisiä opintopolkuja opiskelijan tarpeiden mukaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaiselle opiskelijalle tarvittaisiin oma opettaja. Koulutus järjestetään sen mukaan, minkä tyyppisiä tavoitteita kenelläkin on ja millaista osaamista kokee tarvitsevansa.</p><p>– Kokonaisuutta tarkastellen olemme onnistuneet hyvin. Mahdollisuudet rakennetaan sisään koulutyöhön yhteistyössä työelämän kanssa, Sivonen toteaa.</p><p>Uusi toimintamalli on saanut myös kritiikkiä, sillä se asettaa opiskelijalle entistä enemmän vastuuta omista opinnoistaan, eikä lähiopetusta ole niin paljon kuin aikaisemmin. Rehtorin mielestä kokonaisuus kuitenkin kallistuu plussan puolelle, eikä ketään jätetä ilman tukea.</p><p>– Toisen asteen koulutuksen peruslähtökohta on se, että opiskelija ottaa itse vastuuta opinnoistaan. Se on suuri muutos verrattuna peruskouluun, missä opetustyö on enemmän johdettua ja ohjattua. Kyllähän me toisaalta kuitenkin otamme tiiviin kopin niistä opiskelijoista, jotka tulevat suoraan peruskoulusta yhteishaun kautta. Oppivelvollisuuden käynnistyminen tiivistää yhteistyötä perusopetuksen kanssa entisestään. Koulun penkilläkin ja työpajoissa vielä opetusta tapahtuu, mutta pyrimme jatkuvasti tiivistämään yhteistyötä työelämän kanssa, Sivonen sanoo.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Väestöyhtälön ratkaisemiseen panostettava</span></b></p><p>Kainuun ammattiopistossa opiskelee noin 3 100 opiskelijaa. Opiskelijoiden ikähaitari on varsin laaja, 16-70 vuotta. Keski-ikä on 27 ja mediaani-ikä 22. Noin puolet opiskelijoista on peruskoulun jäljiltä yhteishaussa tulleita. Loput ovat hakeutuneet koulun penkille jatkuvan haun kautta joko opiskelemaan kokonaan uuden ammatin tai täydentämään jo saatua tutkintoa. Työelämä elää jatkuvaa muutosta, jonka tahti kovenee koko ajan. Tämä asettaa oppilaitoksille monenlaisia haasteita. Sivonen toteaa oleellimmisten haasteiden liittyvän väestörakenteeseen.</p><p>– Ei riitä, että on mukana työelämän muutoksessa, vaan pitää olla etulinjassa. Siksi yhteistyön tiivistäminen työelämän kanssa on entistä tärkeämpää. Suurin haaste kuitenkin on siinä, että tällä hetkellä meillä loppuu väki. Erityisesti Kainuussa, mutta eivät maakunnat tämän ongelman kanssa yksin ole. Tästä pitäisi jokaiselle tulla yhteinen ymmärrys. Paljon on erilaisia kampanjoita ja opiskelijoita houkutellaan aktiivisesti, mutta Kainuun väestötilastoista voi käydä katsomassa, että kymmenen vuoden sisällä keskeisestä työikäluokasta häviää melkein 7 000 ihmistä, eivätkä nuoremmat polvet pysty toimittamaan riittävästi uutta työvoimaa, Sivonen sanoo.</p><p>Ainoa realistinen lääke ongelmaan on maahanmuutto. Sivonen ei mielellään käyttäisi termiä ”työperäinen maahanmuutto”.</p><p>– Siitä tulee vaikutelma, että houkutellaan yksittäisiä henkilöitä tekemään jotain yksittäistä tehtävää. Kestävä ratkaisu edellyttää sitä, että saamme tänne muuttamaan perheitä. Tämä on poliittisesti hyvin haastava keskustelu, mutta jos menee Kainuun Liiton sivuille katsomaan väestötilastoja, ei asiaan havahtuakseen pitäisi tarvita sen kummempaa politiikkaa. Jos meillä ei ole tarjota työvoimaa, jäävät tuotannollisen teollisuuden yksiköt sijoittumatta tänne, Sivonen toteaa.</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Työn perässä ympäri Suomea</span></b></p><p>Kajaanin maalaiskunnassa Paltaniemellä syntynyt Sivonen vietti lapsuutensa Teppanassa ja sittemmin taas Paltaniemellä. Sieltä tie vei maalikylille oppia hakemaan, mutta polku Kainuun ammattiopiston rehtoriksi ei kulkenut mitenkään suoria reittejä.</p><p>– Voisi sanoa, että melkoisten mutkien kautta. Kun 70-luvun loppupuolella lähdin Oulun yliopistoon, ei opetusala ollut mielessäkään, vaikka siitä tulevaisuuden työnkuva muodostuikin. Lähdin opiskelemaan alun perin geologiaa. 80-luvun alkupuolella tulin toisiin ajatuksiin ja vaihdoin pääaineen suunnittelumaantieteeksi. Mielessä oli aluesuunnitteluun liittyvä ammatti, Sivonen muistelee.</p><p>80-luvun lopussa Sivonen vietti Satakunnassa parisen vuotta matkailuhankkeita vetäen. Sen tiimoilta hän siirtyi vuonna 1990 Pelkosenniemen kuntaan matkailupäälliköksi. Ensimmäinen kosketus toisen asteen koulutukseen tuli syksyllä 1993 määräaikaisessa opettajan pestissä paikallisessa kauppaoppilaitoksessa. Opettajan pätevyys tuli hankituksi työn ohessa. Lopulta muuttokuorma Kajaaniin lähti Sodankylästä.</p><p>Geologian kenttätyöt kuljettivat aikanaan Sivosta pitkin Suomea Hangosta Petsamoon, joten näkökulmista on tullut ravistelluksi pois ylimääräinen nurkkakuntaisuus. Hänen kokemuksensa mukaan kainuulaisuus näyttäytyy muualla maassa kiinnostavana ja positiivisena ominaisuutena.</p><p>– Joissain riennoissa on joskus mietitty maakuntalauluja, niin Nälkämaan laulu on kaikista tutuin maakuntalaulu kaikille suomalaisille. Jokainen osaa ainakin osan sanoista ja muut maakuntalaulut ovat hämärän peitossa. Nälkämaa-imagolla poiketaan nykypäivänä valtavirrasta nimenomaan positiivisella tavalla. Muuten koen Suomen melko yhtenäisenä maana, eikä pahaa sanottavaa ole jäänyt mistään alueesta. Ihan yhtä hyvin olisin voinut sijoittua johonkin muuallekin kuin Kainuuseen, Sivonen toteaa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg2UNvKw8idBOIeN1n51hJZkNo6abvuAyJT9vYerq-9H1ESSyAs_hfg4AEe00L0q97ygM768e3cbUKLmfEfOPW1T5y1eF-J7KMPN3dEoHxdqHIrMfbfCeBgCOqKgDpeFrEQmN_L81Z-Yet-u3d5GIzLhPFmLbOYOdMEXApDxpGipPMch29z-dzEoRtokQ=s1783" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1188" data-original-width="1783" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg2UNvKw8idBOIeN1n51hJZkNo6abvuAyJT9vYerq-9H1ESSyAs_hfg4AEe00L0q97ygM768e3cbUKLmfEfOPW1T5y1eF-J7KMPN3dEoHxdqHIrMfbfCeBgCOqKgDpeFrEQmN_L81Z-Yet-u3d5GIzLhPFmLbOYOdMEXApDxpGipPMch29z-dzEoRtokQ=w640-h426" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Raimo Sivosen pitkäaikainen harrastus on valokuvaus. Suosikkikohde on etenkin Paltaniemi, minkä rantamilta kuvia on kertynyt nyt jo kuudelta vuosikymmeneltä.</td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Rajojen asettelu on vierasta</span></b></p><p>Kotiseutuidentiteetin ei tarvitse sulkea pois laajempia näkökulmia. Sivonen kertoo kokevansa itsensä suomalaiseksi ja eurooppalaiseksi aivan siinä missä paltaniemeläiseksi ja kainuulaiseksikin. Hän toimii Paltaniemellä kotiseutuyhdistyksen parissa sekä myös kansainvälisissä tehtävissä eurooppalaisen ammatillisen koulutuksen järjestön toiminnassa, myös sen hallinnossa 7 vuoden ajan. Näillä reissuilla hän on tutustunut alan ihmisiin eri puolilta maailmaa. Päällimmäinen havainto on ollut se, että ihmiset ovat ihmisiä lähtöpaikasta riippumatta.</p><p>– Kansainvälistyminen on keskeinen asia johon tulisi kiinnittää huomiota. Rajojen asettelu on minulle vierasta. Silloin kun ihmisillä on yhteisiä tavoitteita, löytyy samansuuntaista ajattelua, olipa sitten mistä päin maailmaa tahansa. Kulttuurilliset taustat ovat hyvinkin erilaisia, ja se on otettava näissä hommissa positiivisena asiana. Perusajatus on yhteinen, Sivonen tiivistää. – KAO on toiminut pitkään kansainvälisesti, joka vuosi 60-100 opiskelijaa käy 3-8 viikon jakson pääosin jossakin päin Eurooppaa työskentelemässä ja suurin piirtein saman verran yhteistyökumppaneiden opiskelijoita käy Kainuussa. Tämän mahdollistaa EUn Erasmus -ohjelmat. Tärkein oppi, mitä näissä jaksoissa jokaiselle tulee, on se, että näemme ja ymmärrämme maailmaa vähän naapurinkin silmin. </p><p>Onnistuneen yhteistyön edellytys on kunnollinen keskustelu. Kainuun ammattiopisto on kiinnittänyt tähän huomiota linjaamalla viime vuonna uudistetussa strategiassaan hyvien käytöstapojen merkitystä.</p><p>– Hyvät tavat ovat keskeinen linjaus toimintaperiaatteisiin niin organisaation sisällä kuin siitä ulospäinkin. Hyvällä käytöksellä saadaan paljon aikaiseksi. Saa ja pitääkin olla eri mieltä silloin kun ollaan eri mieltä, mutta voi valita, miten viestin sanoiksi pukee ja toiminnallaan toteuttaa. Eriävät näkemyksen voidaan keskustella halki, poikki ja pinoon ja sitten toimia yhteisen näkemyksen mukaisesti, Sivonen sanoo.</p><p><br /></p><p><b>Petri Möttönen</b></p>Kuukauden kainuulainenhttp://www.blogger.com/profile/06811197130523956393noreply@blogger.com0