– Elämäni aikana olen tehnyt kaikkea muuta, paitsi rikoksia en ole vielä kokeillut. Suurin juttu oli Suomen ensimmäisen nettiruokakaupan perustaminen. Ruoka.net lanseerattiin 1998 ja siinä meni iso osa elämää. Kauppa oli hyvä menestys, mutta 20 vuotta liian aikaisessa, Surma-Aho kertoo.
Muiden tekemistensä ohella hän on myös musiikkimies. Soittohommat hän aloitti kuusivuotiaana pianolla musiikkiopistossa ja siirtyi teinivuosina kitaraan. Sitten alkoi jazz kiinnostamaan. Viimeisin rupeama on nimeltään Pesukone, tuottajien ja muusikoiden vapaamuotoinen yhteenliittymä, joka tekee ja julkaisee digitaalisissa musiikkipalveluissa pesukoneista ja pyykin pesemisestä kertovia kappaleita portugalin ja englannin kielillä.
Jos tämä kuulostaa kummalliselta, ovat outoudet vasta alussa. Varsinaisesti merkillisen asiasta tekee se, että nämä kappaleet ovat keränneet Spotify-palvelussa enemmän kuuntelukertoja kuin monet kotimaiset huippuartistit.
– Aikaisempaa musiikkitaustaahan minulla on, mutta tämän mittakaavan juttuja en ole aikaisemmin tehnyt. Olen ollut enemmänkin sellainen keikkakoira nuorempana. Poikani Samuli esitteli viime syksynä minulle tekemiään biisejä joita hän oli ladannut Spotify-palveluun. Ihmettelin, kun niillä oli paljon kuuntelukertoja. Yleensähän tällaisilla projekteilla on kolme kuuntelua ja nekin perheenjäseniltä. Asia rupesi kiinnostamaan, joten aloimme tehdä lisää kappaleita Pesukone-nimellä. Uudenvuoden aattona julkaistiin ensimmäinen biisi ja siitä homma lähti rullaamaan siten, että nyt kappaleita on 72.
Algoritmit ratkaisevat menestyjän
Kaikkia kappaleita ei olla julkaistu Pesukoneen nimellä, mutta kaikkien taustalla on Surma-Ahon ja neljän poikansa perustama Badenstock-niminen levy-yhtiö. Artisteja ja tuottajia talliin on haalittu 23 kappaletta ympäri maailmaa. Jäseniä on vähintään yksi jokaiselta mantereelta. Uusimpia tulokkaita on kajaanilainen Daalia, jonka ensimmäinen julkaisu "Puoli vuotta jouluun" on juuri ilmestynyt.
Kuuntelukertoja Badenstockin artisteilla on tänä vuonna kaikkiaan noin kuusi miljoonaa, joista Pesukoneella lähemmäs kolme miljoonaa. Surma-Aho otaksuu kuuntelukertojen yltävän vuoden loppuun mennessä kymmenen miljoonan hujakoille. Se on sen verran hurja lukema, että jo nyt Badenstock kuuluu Suomen mittakaavassa kärkikastiin. Suomalaiset kuuntelijat ovat yleisössä häviävän pieni murto-osa.
– Sehän on aina vähän tuurista kiinni, sattuuko homma kohdalleen. Suurin osa kuuntelijoistamme on Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa. Portugalinkielinen Brasilia on iso maa, Surma-Aho toteaa.
Mikä sitten on se salaisuus, millä saadaan kerättyä miljoonapäinen yleisö ilman isojen levy-yhtiöiden markkinointikoneistoja?
– Jaa-a, heh heh, sitähän on moni kysellyt, Surma-Aho naurahtaa. – Olemme selvittäneet aika tarkkaan, miten isot levy-yhtiöt toimivat ja miten artistit nostetaan tähteyteen. Olemme käyttäneet samanlaisia keinoja ja tehneet asioita luovasti omalla tavallamme. Kyllähän se vaatii todella paljon työtä ja ovelia vetoja. Ei ole mitään yhtä salaisuutta, vaan kymmeniä erilaisia juttuja joita olemme testailleet ja parhaat jäävät käytäntöön. Tulee myös huonoja ideoita joista ei ole mitään hyötyä. Ehkä huonoin idea oli Pesuvisa, kilpailu Facebookissa. Osallistujia oli vain muutama, joten 5 kilon pesuainepaketin voitti äitini.
– Sen kummemmin emme lähde asiaa tarkentamaan, sillä ideat ovat eräänlaisia liikesalaisuuksia, Surma-Aho sanoo.
Digitaaliset musiikkipalvelut profiloivat kuuntelijaa toistettujen kappaleiden valossa ja siltä pohjalta asiakkaalle suositellaan uutta musiikkia, josta tämä saattaisi pitää. Profilointia suorittavat algoritmit, jotka kääntelevät tuhansia eri parametrejä selvittäessään kokonaiskuvaa kuuntelijan musiikkimausta. Näistä tuhansista parametreistä Badenstock on selvittänyt ainakin kymmeniä toimintatapoja.
– Emme taistele löytääksemme kuulijoita, vaan pyrimme vaikuttamaan algoritmeihin. Yksi on se, että mitä enemmän julkaisee, sitä enemmän suositellaan, hän paljastaa.
Musiikkityylejä laidasta laitaan
Yksi avaintekijä kuuntelukertojen keräämisessä on mahdollisimman laajaan kuuntelijajoukkoon vetoaminen. Pesukoneen ja Badenstockin kohdalla tämä toteutuu siten, että tekijät eivät ole sitoutuneet mihinkään yksittäiseen tyylisuuntaan tai esityskieleen. Kappaleiden tyyli ja tunnelma vaihtelee aivan laidasta laitaan ja yleisimmät kielet lyriikalle ovat englanti ja portugali. Suomen kieltä ei ennen Daalian uutta kappaletta ole ollut kuin nimessä, sillä suomalainen yleisö on lukumäärältään mitätön. Portugalia ja englantia ymmärtävät miljardit ihmiset.
– Maailmassa on 7 miljardia musiikkimakua. Täytyy löytää kohderyhmä, johon oma musiikki vetoaa. On täysin mahdotonta tehdä kappale, josta kaikki tykkäävät. Eihän kaikki jaksa Stairway to heaveniakaan kuunnella. On vain löydettävä oma yleisö ja kohdennettava markkinointitoimenpiteet niin, että ne tukevat algoritmin toimintaa, Surma-Aho kertoo.
Perinteinen musiikkialan toimintamalli kautta aikojen on ollut julkaista levyjä useamman kappaleen kokonaisuuksina. Tämä on pikkuhiljaa taakse jäänyttä elämää, ja tulevaisuudessa julkaisut tapahtuvat entistä enemmän yksi kappale kerrallaan. Tämä kuuluu myös Pesukoneen tapaan toimia.
– Viime vuoden puolella Spotifyn pääjohtaja kertoi tulevaisuuden trendeistä musiikkiteollisuudessa, jotka ovat jo nyt nähtävissä. Se puhe opiskeltiin tosi tarkkaan, eli koko idea oikeastaan pohjautuu siihen puheeseen. Yksi asia oli, että albumit jäävät jatkossa entistä enemmän taustalle.
Lauluja pyykin pesemisestä
Surma-Ahon valitsema tematiikka voi herättää monissa kymyksen ”miksi juuri pesukone?” Vastaus kuuluu vapaamuotoisesti lyhennettynä vastakysymyksenä: ”miksikäs ei?”. Kun ihmisessä herää ihmetystä, tarkoittaa se myös mielenkiinnon herättämistä. Toinen näkökulma on naljailla itsensä liian vakavasti ottaville taiteilijoille.
– Päätimme laittaa nimen, joka olisi ideana typerä. Suurin osa kappaleistamme kertoo pesukoneista ja pyykin pesemisestä, mikä on täysin absurdi ajatus. Musiikin tekijät tekevät kappaleita omista taiteellisista lähtökohdistaan ja ovat niistä tosi ylpeitä. Puhuvat kauniisti sanoituksistaan, että miten sain ideat vessassa istuessani ja miten on hyvä tarina kun orpopoika jäi sirkkeliin. Tämä kaikkihan on markkinointia, jolla houkutellaan ihmisiä kiinnostumaan musiikista. Me pilailemme tällä asialla. Vain idiootti tekee kappaleen käytetyn pyykkikoneen ostamisesta, Surma-Aho toteaa huvittuneena. – Kaikessa markkinoinnissahan huomio on tärkein voimavara. Meidän kannaltamme on aivan älyttömän hyvä asia, jos joku vetäisee porot sieraimeen tästä. Ihan loistava juttu, menestyisimme huikeasti.
Surma-Aho toteaa nimen olevan Suomessa kiva sisäpiirivitsi, mutta ulkomaiselle kuulijalle sillä ei ole merkitystä suuntaan tai toiseen.
– Jos ajatellaan nimeä ihan sanana, niin siinähän on joka toinen kirjain vokaali ja joka toinen konsonantti. On ollut hauska kuunnella, miten se lausutaan eri puolilla maailmaa. Vaikka kappaleita ei suomeksi esitetäkään, olemme kielestämme sen verran ylpeitä, että päätimme laittaa nimen suomeksi.
Aika kulkee, keinot muuttuvat
Surma-Ahon henkilökohtaiseen tuotantofilosofiaan kuuluu käytännönläheisyys sillä tavoin, että asioista ei tehdä tarpeettoman monimutkaisia vain siksi, että muusikkojen ikiaikaiset kirjoittamattomat säännöt sitä vaativat. Esimerkiksi oikeiden rumpujen äänittäminen akustisesti on kallista ja työlästä, kun nykyteknologia mahdollistaa rumpuraitojen luomisen koneen äärellä istuen.
– Rumpuja ei tarvi eikä kannata ruveta nykypäivänä soittamaan, mutta esimerkiksi bassolinjat soittelen itse. Koneet eivät musiikin tekemistä juurikaan helpota. Se on aivan harhaluulo, että biisejä tehdään nappia painamalla. Tuotantoaika on omalla kohdallani noin 30-40 tuntia kappaletta kohden. Siinä ehtii aika montaa tuhatta nappia painaa. Muusikot usein sanovat, että se on helppoa kun ei tarvi osata soittaa, mutta ihan vapaasti voi tulla kokeilemaan, Surma-Aho kehottaa.
Muutoin Pesukone-kappaleen syntyprosessi kulkee aika konventionaalista polkua.
– Tämän vuoden puolella olen tehnyt itse kolmetoista kappaletta. Sävellys on helpoin osa, siihen menee viisi minuuttia. Sanoittaminen on hieman vaikeampaa, siihen tarvitaan jokin ajatus. Kun biisiaihio on valmis, pallottelemme materiaalia laulajan kanssa muokaten rakenteellisia ideoita ja äänimaailmaa. Sitten kun kuulostaa hyvältä, kappale miksataan ja lähetetään Tampereelle masteroitavaksi. Sen jälkeen kappale lähtee pojalleni Samulille, joka huolehtii sen jakelijan kanssa eteenpäin. Santeri tekee kansitaiteen ja sitten alamme markkinoimaan, Surma-Aho tiivistää.
Surma-Aho mieltää tietynlaisen vaatimattomuuden osaksi kainuulaista identiteettiä. Nöyryyttä ei kuitenkaan tule sekoittaa nöyristelyyn, eikä vaatimattomuus ole sitä sorttia, että se estäisi miljoonayleisöjen saavuttamista.
– Tässä paistaa se, että ei pullistella kauheasti omilla saavutuksilla. Ihmisissä näkyy luonnonläheisyys ja maisemista ollaan salaa ylpeitä. Kainuulaisuutta leimaa rehti ja reilu meininki. Helekutin mukavia aitoja ihmisiä. Vaatimattomuus voi olla myös tehokeino, eli en näe asiassa ristiriitaa. Tietysti pitää oikeassa paikassa osata avata suunsa. Henkilökohtaisesti itselleni vaatimattomuus ei ole ongelma.
Petri Möttönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti