– Syitä kirjan kirjoittamiseen oli monia. Yksi oli se, että Sodankylän observatorio, jonka ensimmäinen johtaja Keränen oli, täytti toissa vuonna sata vuotta. Toisaalta Keränen on ollut merkittävä henkilö Ilmatieteen laitoksessa, joka täytti toissa vuonna 175 vuotta. Näistä tasavuotisjuhlista tuli ajatus historiallisen materiaalin toimittamisesta yleisön käyttöön, Nevanlinna kertoo.
Arkistomateriaalin puutteesta ei Nevanlinna ehtinyt kärsimään vuoden verran kestäneen urakkansa aikana.
– Keräsestä on paljon materiaalia, kuten hänen julkaisujaan ja lehtikirjoituksiaan. Hänen kuolemastaan on kohta 40 vuotta, mutta dokumentaatiota on olemassa paljon, esimerkiksi kirjeitä, joita Keränen on kirjoittanut esimiehelleen Gustaf Melanderille Sodankylästä Helsinkiin, Nevanlinna kertoo.
– Se antoi hyvän ajankuvan, miten sata vuotta sitten on konkreettisesti toimittu. Se oli hyvin mielenkiintoinen porautuminen menneisiin aikoihin ja henkilöön, joka aikanaan oli hyvinkin huomattava, ja on edelleenkin tärkeä henkilö. 1900-luvun alun Sodankylässä ei ollut juuri nykyajan mukavuuksia. Puhelin löytyi juuri ja juuri. Kyllähän se oli ihan toista maailmaa.
Arkistomateriaaliakin tärkeämpänä lähteenä toimi Jaakko Keräsen tytär Elsa Kenttämaa. Häneltä saatu aineisto käsitti suuren määrän Keräseen liittyviä sanomalehtileikkeitä, valokuvia, suullista tarinaa ja muuta aikalaismateriaalia.
Keräs-Jaska, säiden ylipäällikkö
Jaakko Keränen syntyi 1.6.1883 Paltamon Mieslahdessa laajaan kainuulaiseen talonpoikaissukuun. Hänellä oli viisi vanhempaa veljeä ja viisi nuorempaa sisarta. Jaakko Keräsen isä oli maanviljelijä Aadolf Taavetinpoika Keränen (1841–1915) ja äiti Anna Erkintytär Leinonen (1842–1920). Keränen aloitti koulunkäyntinsä Paltaniemen kansakoulussa vuonna 1891 ja suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1904 Oulun lyseosta. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa matemaattis-fysikaalisia aineita ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1910 pääaineenaan fysiikka. Keränen nimitettiin Meteorologisen keskuslaitoksen (nyk. Ilmatieteen laitos) magneetikoksi vuonna 1911. Hänet valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian Sodankylään perustaman magneettisen observatorion ensimmäiseksi johtajaksi vuonna 1913, missä toimessa hän oli yhteensä yli neljä vuotta. Sodankylästä Keränen siirtyi Geodeettisen laitoksen palvelukseen 1918– 1921. Hän osallistui geodeettiseen mittausretkikuntaan, joka määritti vuonna 1921 Suomen ja Neuvostoliiton välisen Tarton rauhan mukaisen rajalinjan Petsamosta Savukosken Korvatunturille. Keräsen johdolla toteutettiin koko Suomen alueen magneettinen kartoitus, joka käsitti noin 1000 mittapistettä. Kartoitustyö kesti melkein 20 vuotta. Maamme magneettiset kartat valmistuivat vuonna 1933. Vuonna 1921 Keränen nimitettiin Meteorologisen Päälaitoksen ensimmäisen osaston, eli sääosaston johtajaksi, ja vuonna 1933 koko Ilmatieteellisen keskuslaitoksen johtajaksi, missä tehtävässä hän oli vuoteen 1953 saakka. Keränen oli Ilmatieteen laitoksen vuonna 1838 alkaneen historian kuudes johtaja.
Keränen tunnettiin kansanomaisena ”sääprofessorina”, kuten lehtikirjoituksissa kunnioittavasti ja jopa ihaillen mainitaan. Kerästä kutsuttiin myös nimillä ”Sää-Keränen”, ”Sääprofeetta”, ”Sääkenraali”, säiden ”Ylipäällikkö”, ”PoutaKeränen” tai ”Sade-Keränen” päiväkohtaisesta säätilanteesta riippuen. Lähipiirissä hänet tunnettiin ”Keräs-Jaskana” tai vain ”Jaskana”. Hänestä tuli 1930- ja 1940-luvuilla mediajulkisuuden legendaarinen hahmo, johon lähes kaikki säähän liittyvä tieto henkilöityi. Hänen lukuisat säätä ja sään ennustamista koskevat kirjoituksensa sanoma- ja aikakauslehdissä sekä radiossa tekivät ilmatieteet tunnetuksi suurelle yleisölle. Lehtileikkeitä, joissa Kerästä on haastateltu sääasioissa on kertynyt ainakin satakunta.
Jaakko Keräsen yli 20 vuotta kestäneen johtajakauden aikana Ilmatieteellisen keskuslaitoksen tehtäväalue laajeni merkittävästi ja henkilökunnan määrä kasvoi noin kymmenkertaiseksi. Keräsen aikaansaannoksiin kuuluivat muun muassa Sodankylän ilmatieteellisen ja aerologisen observatorion perustaminen vuonna 1949, Sodankylän magneettisen observatorion uudelleen rakentamisen järjestely sodan tuhoista sekä Nurmijärven geofysiikan observatorion toimintojen käynnistäminen vuonna 1953.
Keräsen puoliso oli vuodesta 1914 lähtien filosofian maisteri Siiri Pajari (1887–1968). Siiri Keränen työskenteli assistenttina Sodankylän magneettisessa observatoriossa ja sittemmin Ilmatieteellisessä keskuslaitoksessa. Hän teki valtaosan Jaakko Keräsen tutkimusaineistojen vaativista muokkaus- ja laskutyöstä ennen niiden lopullista julkaisua. Siiri ja Jaakko Keräsellä oli viisi lasta. Heistä kaksi vanhinta poikaa kaatui Talvisodassa. Jaakko Keränen itse kuoli Helsingissä vuonna 1979 96 vuoden iässä.
Heikki Nevanlinna on kirjoittanut noin 270 tieteellistä julkaisua ja populaarikirjoitusta geomagnetismin, revontulitutkimuksen, avaruussään, ilmastonmuutoksen ja geofysiikan historian aloilta. Hän sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2009. Ilmatieteen laitoksen palveluksesta hän jäi eläkkeelle vuonna 2012.
Heikki Nevanlinnan kirjoittaman teoksen kannessa on osa Jaakko Keräsen muotokuvasta vuodelta 1952 Ilmatieteen laitoksen johtajien muotokuvakokoelmasta. Jaakko Keränen jäi eläkkeelle Ilmatieteellisen keskuslaitoksen johtajan virasta vuonna 1953 johdettuaan laitosta yli 20 vuotta. Muotokuvan on tehnyt taiteilija Erkki Tilvis.
Petri Möttönen
