Renne Karppinen - Höppänäveljekset tähtäävät televisioruuduille

Paltamolaislähtöinen viihdytysalan monitoimimies Renne Karppinen pitää useita rautoja tulessa. Keikkapaikkoja on kalenteriin merkitty kuluvalle vuodelle Kajaanista Brysseliin, ja aluevaltauksia uusien medioiden suuntaan on tiedossa. Viime talvena Levillä kuvattu Höppänä-tontun joulukalenteri on valmistunut esityssopimuksia vaille katseluvalmiiksi. Kouvolalaisen Same-eYes Oy -tuotantoyhtiön kanssa yhteistyössä tuotettu joulukalenterisarja tähtää valtakunnalliseen televisiolevitykseen, mutta myös netissä jakelu on yksi vaihtoehto.

– Markkinointi on kovassa käynnissä, ja toivottavasti se jollain kanavalla näkyy ensi joulun aikaan, Karppinen toivoo.

Musiikki on joulukalenterissa keskeisessä osassa. Käsikirjoitus on laadittu siten, että se tarjoaisi pienille katsojille hauskasti tehdyn sadunomaisen tarinan lisäksi pientä älyllistä purtavaa ja ajattelemisen aihetta.

– Joka jaksossa on oma teemansa sekä siihen liittyvä kappale. Mielestäni sadun mukana pitää olla oikeaakin asiaa. Höppänä-tonttu käsittelee aineettomien asioiden tärkeyttä, kuten rohkeutta, ajankäyttöä tässä kiireisessä maailmassa sekä halia ja syliä, sellaisia perusasioita. Yritetään saada katsoja oivaltamaan, että ihan kaikkea ei tarvitse rahalla ostaa, Karppinen kuvailee.

Joulukalenteri on toteutettu paikallisväriä hyödyntäen. Kappaleiden laulukuoro koostuu Ristijärven alakoululaisista, joita Karppinen on äänittänyt Ristijärven Katvelaan vanhaan opettajan asuntoon pystytetyssä studiossaan pitkin syksyä. Joulukalenterin toisena käsikirjoittajana toimi Karppisen vaimo Lilja Kela. Hän on myös tehnyt sanat moneen kalenterissa esitettävään lauluun.

– Ilman Päivikki Palosaaren suurta apua Joulukalenteri ei myöskään olisi onnistunut. Saimme käydä kuvaamassa sen lähes autenttisessa ympäristössä Päivikki Palosaaren omistamassa Tonttulan Piilossa. Suurin osa näyttelijöistä on myös Päivikin työntekijöitä, Karppinen mainitsee.

Korvatunturilta Hepokönkäälle

Höppänä-tonttu sai alkunsa viitisentoista vuotta sitten, kun musiikkityön avulla elantonsa hankkiva Karppinen tarvitsi lapsia viihdyttävän hahmon joulunajan esiintymisiinsä. Sittemmin tonttuilukonsepti on saanut lihaa luiden ympärille muun muassa syntytarinan ja kahden veljeshahmon muodossa. Veljessarjan keskimmäinen on monille tuttu Hepokönkään Höppänä ja nuorimmainen Joensuun sänkytehtaan kotitonttu ja koemakaaja, Unikeitaan Unilukkari.

Höppänöiden syntytarina on sellainen, että Joulupukki ei oikein keksinyt Korvatunturilta tehtävää, johon kaksi nuorinta Höppänää olisivat sopeutuneet. Toinen halusi nukkua koko ajan, eikä toista kiinnostanut jouluhössötys ollenkaan. Pukki lähetti toisen Joensuuhun sänkytehtaalle ja toisen luonnon helmaan Hepokönkäälle. Myös Hepokönkään Höppänällä on viihdyttämisen ohella pedagogisesti valistuksellisia tavoitteita. Laulujen tarinat kertovat luonnosta, sen tuntemisesta ja suojelemisesta. Kolme vuotta sitten julkaistulla Mistä on keijun kengät tehty? -levyllä muistutetaan esimerkiksi siitä, että kaikki mitä jaksat metsään kantaa, jaksat tuoda takaisinkin.

Hepokönkään Höppänä suunnittelee seuraavansa jossain vaiheessa isoveljeään videopätkisten maailmaan.

– Pari jaksoa on jo kirjoitettu Hepokönkään Höppänällekin, ja ehkä jossain vaiheessa niitäkin tehdään. Hepokönkään Höppänää on tullut tehdyksi nyt muiden kiireiden takia vähän vasemmalla kädellä, Karppinen kertoo.

Tällä hetkellä tekijänsä aikaa ja huomiota metsätontulta vie isoveljen elokuvaprojekti. Höppänä-tontun täyspitkä elokuva on saatettu vaiheeseen, jossa teasermateriaalit on kuvattu ja käsikirjoitus osapuilleen hahmollaan. Tarkkaa aikataulua teoksen valmistumiselle ei Karppinen vielä tiedä kertoa.

– Elokuvaa tehdään omien töiden ohella, eikä ulkopuolista rahoitusta vielä ole. Töitä tehdään ihan hartiapankkiperiaatteella. Tarinaan tuodaan vielä lisää ulottuvuuksia ja sanomaa syvennetään, mutta käsikirjoituksen runko alkaa olla valmiina, Karppinen kertoo.

Elokuvatuotannossa mukana on joulukalenterinkin tuottanut Same-eYes Oy. Karppiselle itselleen jäävät tarinan ideoinnin lisäksi sävellys- sekä äänityöt. Yhteistyö kouvolalaisten kanssa käy sangen mutkattomasti.

– Same-eYesilta ovat mukana tuottaja Jesse Tervolin ja videokuvaaja Teemu Villikka. He ovat tosi mukavia ja osaavia tyyppejä. Heidän kanssaan on päästy hienosti samalle aaltopituudelle sen suhteen, miltä elokuvan pitää näyttää ja miten se toteutetaan, Karppinen kehuu.

Muusikon arki on karua raadantaa

Omaa ohjelmapalveluaan pyörittävä Renne on pitkän linjan ammattimuusikko. Keikkakilometrejä kertyy vuosittain huomattava määrä, vaikka yötyöt ravintoloissa eivät enää kiinnostakaan kuten huimempina nuoruusvuosina. Höppänätouhujen ja parin muun hahmon lisäksi muusikko esiintyy lavalla ihan omalla naamallaan sekä järjestää livekaraokea. Livekaraoke tapahtuu nimensä mukaisesti elävän musiikin säestyksellä, jota Renne tarjoilee laulajille kitaralla ja pianolla tai muulla kosketinsoittimella. Livesäestyksellä on valmiiseen äänilevyyn verrattuna etulyöntiasema joustavuuden vuoksi. Laulaja itse saa päättää kappaleen sävellajin ja tahdin nopeuden. Valikoimallaan livekaraoke ei häviä levykaraokelle, sillä Karppisen listalta löytyy yli tuhat kappaletta.

Alan koulutusta Rennellä on sen verran, että hän on opiskellut biisintekoa vuoden mittaisella kurssilla Tornion Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa. Karppisen sävellyskynästä lähteneiden laulujen määrää voisi varovaisesti kuvailla huikeaksi.

– Kyllä niitä yli 500 on jo tullut tehdyksi. En ole kappaleitani juurikaan tarjonnut kenellekään, vaan tehnyt pääasiassa omaan käyttööni. Osa on toistaiseksi julkaisematonta materiaalia; kappaleita riittäisi vaikka kymmeneen levyyn, Karppinen laskeskelee.

Kun käytettävissä on vain 12 puolisävelaskelta, muodostuu tällaisista kappalemääristä puhuttaessa haasteeksi uusien sävelmien keksiminen.

– Kaikki nuotit on tähän päivään mennessä jo löydetty, eikä niitä taida enää olla missään piilossa. Musiikin tekeminen nykyään on hyvin pitkälle lainattujen asioiden soveltamista, Karppinen toteaa.

Musiikkityöllä elantonsa hankkiminen vaatii muutenkin tiettyjen kommervenkkien selättämistä. Monelle on saattanut mediaa seuraamalla muodostua harhakäsitys, että musiikki- ja viihdealalla tienaaminen olisi vaivatonta ja helppoa. Ala on erittäin hektinen ja muistuttaa enemmän elämäntapaa kuin leipätyötä. Monelle kynnyshankaluus koituu itsensä tyrkyttämisestä, sillä kotoa ketään ei esiintymispaikoille haeta. Myös musiikkialan ansaintalogiikka perusrakenteineen elää valtaisaa murrosta.

– Musiikkiala elää murroskautta siinä mielessä, että juuri kukaan ei enää osta levyjä. Kappaleet kuunnellaan Spotifysta tai muualta netistä. Levyjen myynnillä ei pääse rikastumaan, mutta mukavahan niitä on tehdä. Keikkapaikat ovat vähenemään päin, joten jatkuvasti saa etsiä uusia paikkoja joihin tarjoutua soittamaan. Vaikka en hirveästi nimeä ole tehnytkään itselleni, saan kuitenkin leivän hankituksi ja laskut maksetuksi, ja sehän minulle riittää. Myös radiomainoksia teen yhä edelleen. Tulihan noita aikoinaan tehtyä Radio Kajaukseenkin yli 6000 kappaletta kymmenen vuoden aikana, Karppinen muistelee.

Ristijärven Katvelan studion lisäksi Karppisella on toinenkin studio Valkealassa, missä Anttilan kyläkoulun pari luokkaa on valjastettu studiokäyttöön. Näissä tiloissa syntyy sävellyksiä ja äänityksiä muun muassa Teatteri Retikan käyttöön. Tuotantoja voi käydä kuuntelemassa osoitteessa http://renne.fi/testimonials/teatteri-retikka/

Petri Möttönen