keskiviikko 26. elokuuta 2020

Henri Jokela - Hiljattain kainuulaistunut autokauppias arvostaa maisemia

Pörhön Autoliikkeen aluejohtaja Henri Jokela on ehtinyt tarkastella lähemmin kainuulaista elämänmenoa viime vuoden toukokuusta lähtien muutettuaan tänne perheineen nykyisen toimensa perässä. Ennen Kajaaniin muuttoa hän asui neljän vuoden ajan Porissa, missä hän toimi Rinta-Joupin Autoliikkeessä yksikön vetäjänä. Raahessa syntynyt ja Pattijoella nuoruutensa viettänyt Jokela on asunut suurimman osan aikuisuudestaan Oulussa. Kokemusta autokaupasta on 37-vuotiaalle Jokelalle ehtinyt kerääntyä kaikkiaan jo viisitoista vuotta.

– Opiskelin liiketaloutta Oulun ammattikorkeakoulussa. Harjoittelun siivellä hakeuduin ihan tarkoituksella autokauppaan. Ajatuksena oli, että saisin tehdä myyntityötä ja olla kuitenkin myös autojen kanssa tekemisissä. Sille tielle olen jäänyt, Jokela kertoo.

Jokela arvelee, että autokauppiaan työ olisi melkoista pakkopullaa, ellei kiinnostusta moottoriajoneuvoja kohtaan olisi olemassa. Varsinkin nuorempana rassaaminen oli harrastuksissa vahvasti läsnä, mutta nykyisin autojen parissa päivätyönsä tekevä perheellinen mies puuhastelee vapaa-aikanaan mieluummin jotain muuta.

– Äiti ja isä ovat kertoneet, että heti kun minulla jotain kädessä pysyi, oli minulla pikkuauto. Kaikenlaisia vehkeitä on ollut, mutta autot ovat aina olleet kaikki kaikessa. Sitä mukaa kun on kasvanut, ovat lelutkin kasvaneet. On ollut krossipyörää ja pientä moottorikelkkaa ja myöhemmin mopoja ja moottoripyöriä. Sitten kun autokortin sain, olen purkanut jonkun auton osiksi ja laittanut sen hyvällä maulla mieleisekseni. Nykyisin käytännössä kaikki vapaa-aika menee lasten kanssa ulkoillessa. Käymme leikkipuistoissa, pyöräilemässä ja patikoimassa. Luonnossa liikkuminen on virkistävä ja rauhoittava vastapaino päätteen ääressä istumiselle. Iso henkireikä on myös mökki Kuusamossa Kitkan rannalla, Jokela kertoo.


Tekoäly tekee tuloaan

Autoala on monipuolinen kenttä, jonka saralta löytyy monenlaisia tehtäviä myös myynnin ulkopuolella. Jokelan kannalta alan kehitys muuttuu vuosi vuodelta kiinnostavammaksi uusien innovaatioiden myötä. Digitaalisuus ja teköäly raivaavat tilaa itselleen kiihtyvällä tahdilla.

– Viime vuosina on tullut paljon kansan saataville älykkäitä ajamista avustavia järjestelmiä. Jotkut tällaiset asiat ovat jo itsestäänselvyyksiä pienemmissäkin autoissa, ja ylemmän hintaluokan autoihin tulee koko ajan uusia ominaisuuksia, Jokela toteaa.

Kehitys tuo mukanaan lieveilmiön. Siinä kun 70-luvulla auton pystyi huoltamaan itse alusta loppuun, vaativat nykyiset ajoneuvot hienostuneempaa osaamista.

– Ei ole suositeltavaa yrittää kaikkea itse. Uuden auton luovutuksen yhteydessä asiakkaalle kyllä kerrotaan, mitä siihen voi itse tehdä. Normaalit nestepintojen tarkistukset ja lasinpesunestesäiliön täytöt ovat tietysti tällaisia, mutta pääsääntöisesti uusi auto laitetaan korjaamolla ensimmäiseksi tietokoneen nokkaan, Jokela kertoo.

Alalla on tapahtunut viidentoista vuoden aikana suurta muutosta myös kaupankäyntitavoissa.

– Silloin 15 vuotta sitten palveltavia asiakkaita oli lauantaisin jonoksi asti ilman sen kummempia markkinointitoimenpiteitä. Vaikka nettimyyntiportaalit olivat jo tuolloin olemassa, tulivat ihmiset enemmän paikan päälle katsomaan eri vaihtoehtoja. Tänä päivänä auton tarvis kartoitetaan aika tarkalleen etukäteen ennen kuin otetaan yhteyttä myyjään. Myyntiä tehdään kuten ennenkin, vaikka liikenne autokaupan lattialla onkin vähentynyt, Jokela arvelee.

Automyyjän ammattitaidolle on siis kysyntää jatkossakin, vaikka menetelmät muuttuvat vuosien varrella. Vaikka asiantuntemus myyntiartikkeleista onkin olennainen osa ammattitaitoa, on Jokelan mukaan vieläkin tärkeämpää sosiaalinen pelisilmä ja kommunikaatiotaidot.

– Myyjiä itsekin rekrytoineena olen huomannut, että kokemus kaupan alalta ylipäänsä on eduksi. Monet mobiililaitteiden tai vaikka huonekalujen myyjinä toimineet ovat usein suoriutuneet hyvin aika nopeastikin autokauppaan siirryttyään. Oleellista on kohdata asiakas sellaisena ihmisenä kuin hän on ja pystyä kartoittamaan mitä asiakas haluaa ja tarvitsee, Jokela kertoo.

Auton hankkimista miettiviä hän ohjeistaa saapumaan paikan päälle ja kiskaisemaan myyjää rohkeasti takin helmasta. Tarvekartoitus tehdään rehellisesti ja asiakasta kuunnellen, jotta oikeanlainen auto varmasti löytyy. On kauppiaankin edun mukaista, että asiakassuhteeseen saadaan jatkuvuutta.


Kainuun luonto viehättää

Kajaaniin muutto tapahtui lapsia ajatellen. Porin vuosina perhe kasvoi kahdella tulokkaalla. Tytär on nyt kolme ja poika on reilun vuoden.

– Totesimme, että olisi helpompaa asua vähän pohjoisemmassa, lähempänä molempien perheitä, sukulaisia ja ystäviä. Vaimolla oli kosketuspintaa Kajaaniin, sillä hän suoritti opiskelunsa täällä. Itselläni oli kokemusta sen verran, että armeija tuli käydyksi Kainuun prikaatissa ja kaupunkia nähdyksi iltalomilla. Tykkäämme Kainuun luonnosta, vesistöistä ja harrastusmahdollisuuksista todella paljon. Myös perusarki on täällä helppoa ja pyörii kohtuullisen kilometrisäteen sisällä. Tuntuisi kovin kaukaiselta ajatukselta asua jossain Kehä III:n sisäpuolella, Jokela kertoo.

Kainuulaisuudesta Jokelaa kertoo tehneensä sen suuntaisia havaintoja, että kansan perusluonne on rehtiä ja periksiantamatonta.

– En tiedä, kumpuaako se pitkistä perinteistä, kun on oltu hieman eristyksissä ja jouduttu selviämään vaikeissa olosuhteissa. Jos käännetään kysymystä niin päin, niin huomaavatko täällä pitkään asuneet kainuulaiset, miten upea luontomiljöö ja maisemat täällä on? Maakuntana meidän kannattaisi tuoda edelleen enemmän esille useammissa foorumeissa, mitä kaikkea meillä täällä on verrattuna isompiin kasvukeskuksiin. Yksi positiivinen asia joka tulee mieleen on se, että täällä on erittäin virkeä ja toimiva kauppiasyhdistys, Jokela tuumii.

Oulussa, Porissa ja Kajaanissa autokauppaa tehneenä Jokela toteaa ihmisten olevan pohjimmiltaan hyvin samanlaisia kaikkialla, joskin pinnalliset eroavaisuudet tuovat toimintaan omia vivahteitaan.

– Oulussa asiointi ventovieraan ihmisen kanssa kylmiltään on hyvin helppoa ja luontevaa. Porilainen saattaa antaa itsestään alkuun tylyn vaikutelman, vaikka ei mitään pahaa tarkoittaisikaan. Siellä kommunikaatio on vain luonnostaan vähän töksähtelevää. Muutaman sanan vaihdettuaan sitten kaikki alkaa sujumaan. Kainuulainen on varmaankin jotain siltä väliltä. Ehkä jollain lailla hitaasti lämpeneviä, mutta ystävällisiä. Kajaani maakuntakeskuksena on vähän asia erikseen, kun väkeä on eri puolilta maata ja ihmisten taustat ovat paljon moninaisempia. Ihmiset eri puolilla maata ovat erilaisia, mutta näkisin sen rikkautena.


Petri Möttönen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pekka Huttu-Hiltunen - ”Runolaulu on suomalaisen kulttuurin kivijalka”

Kuhmolainen kansanmusiikin tutkija Pekka Huttu-Hiltunen on pitänyt kulttuurin saralla useita rautoja tulessa jo vuosikymmenten ajan. Hänen ...