Marko Moilanen - Media-alan monitoimikone taipuu vaikka taksin rattiin

Jos olet Suomussalmella päin kulkiessasi käynyt katsomassa elokuvan Kino Retikassa ja nähnyt Suomen lipun liehuvan julkisella paikalla, olet todistanut työnjälkeä, jonka takana on yksi ja sama miekkonen. Marko Moilasella on monta rautaa tulessa. Hänen yrityksensä Korpi Events Oy vastaa Kino Retikan elokuvien näyttämisestä ja tarjoaa tapahtumapalveluja, kuten ääni- ja valotekniikkaa sekä ohjelmaa, kuten tulenpuhallusta. Lisäksi Marko vetää liputuspäivinä liput kunnan salkoihin ja ajaa taksia silloin kun ei muuta tekemistä ole. Monelle suomussalmelaiselle hän on tuttu myös kesäteatterin lavalta. Kainuulaisissa elokuvaprojekteissa hän on ollut mukana niin näyttelijänä kuin lavastushommissakin esimerkiksi Rukajärven tie-, Bunny the Killer Thing- sekä Rendel -elokuvissa. Muutama elokuvaprojekti on vielä tuloillaankin.

– Tapahtuma-alalla on ollut tuskallista. Ala työllistää säännöllisesti parisataatuhatta ja keikkatöissä on viitisensataatuhatta henkeä, ja korona-aika on kurittanut enemmän kuin pahasti. Kun on toiminut pitkään freelancerina, on oppinut työllistämään itsensä. Äiti opetti minut syömään kun olin lapsi, joten nykyään tulee hirveät vieroitusoireet jos jättää syömättä. Taksihomma oli siis koronan sanelema pakko. Elokuvateatteri pantiin kiinni ja jotain oli keksittävä henkensä pitimiksi. Satuin huomaamaan lehdestä ilmoituksen, että taksirenkiä tarvitaan, Marko kertoo.

Monialaista asiakaspalvelua

Tapahtumapalvelujen tuottaminen, elokuvien näyttäminen ja taksikyytien ajaminen vertautuvat toisiinsa Markon mukaan siinä mielessä, että molemmissa on pohjimmiltaan kyse asiakaspalvelusta.

– Aina kun olen opettanut uusia tekijöitä alalle, olen painottanut, että ääni- ja valotyöt konsertissa ovat nimenomaan asiakaspalvelua. Yleisöllehän sitä konserttia tehdään. Vieläkin tärkeämpää on se, että esiintyjän ja teknikon yhteistyö ja kommunikaatio toimii sujuvasti. Se vaikuttaa suoraan artistin fiilikseen lavalla ja sitä kautta yleisön kokemukseen, Marko kertoo.

Pohjoisen kautta takaisin kotiin

Suomussalmelle Marko päätyi asumaan erinäisten mutkien kautta. Hän on lähtöisin Paltamosta ja opiskellut medianomiksi Länsi-Lapin ammatti-instituutissa Torniossa. Välissä tuli kokeilluksi kaupallisen ja rakennusalan opintoja, mutta ääni- ja valotekniikka tuntui lopulta omimmalta alalta. Kiinnostus juontaa juurensa innostuksesta elokuviin, joille Marko on omistanut suuren osan vapaa-ajastaan jo pikkupojasta lähtien. Nykyisin vapaa-aikaa vie myös kamppailu-urheilu.

Elokuvainnostus johti näyttelijäharrastuksen pariin. Paltamon kesäteatterin lavalta Marko päätyi sattuman kautta hoitamaan esitystekniikkaa, mikä vahvisti näkemystä uravalinnasta. Kaskujen lohkomiseen taipuvaisena hän itse nimittää ammattiaan tilanteesta riippuen mediapelleksi tai mediavelhoksi ja oppilaitosta Tornion itsehillintäinstituutiksi. Tähän oppilaitokseen hän jäi valmistumisensa jälkeen töihin vastaamaan kalustosta ja tekniikasta tehden samalla freelancerina keikkaa ristiin rastiin.

– Torniosta sitten aikanaan vaihdoin kaupunkia Rovaniemelle ja menin töihin tapahtuma-alan yritykseen. Tein pitkään töitä renkinä eri festivaaleilla ja äänentoistoa muutamille vakioartisteille, kuten TikTakille ja Uniklubille, Marko muistelee.

Tapaturma pakotti järjestelemään työkuviot uusiksi, mistä seurasi muutto Suomussalmelle.

– Generaattorilla putosin tikapuilta metrin matkan, ja värttinäluu halkesi pituussuunnassa. Tuli pakollinen pitkä sairausloma. Suomussalmella oli edullisia asuntoja ja Teatteri Retikka haki toista ohjaajaa hallinnoimaansa JouSi, eli joutilaisuus sivuun -hankkeesseen, Marko kertoo.

Korpi Events Oy aloitti toimintansa osuuskuntana nimeltä Kulttuuriosuuskunta Vimma, jossa oli seitsemän jäsentä. Loppukesästä 2021 Marko oli ainoa osuuskunnan kautta itsensä pääasiallisesti työllistävä, joten yhtiömuoto muutettiin käytäntöjen helpottamiseksi osakeyhtiöön.

Tulista meininkiä

Erikoisuutena Markon ohjelmatarjonnassa on Turjantulet-tuliperformanssi. Paloaineena toimii rypsipohjainen sytytysneste. Kulmakarvat, ripset ja parta säilyvät hyvin tallella kun hieraisee niihin vähän käsirasvaa ennen esitystä. Tuliesityksessä kaikki tapahtuu turvallisuuden ehdoilla. Marko toimittaa ennen esitystä tilaajalle tarkan turvallisuussuunnitelman. Siihen sisältyy muun muassa kaksi kuuden kilon sammutinta, useita sammutuspeitteitä sekä riittävät turvaetäisyydet. Esitykseen on suunniteltu tietynlainen koreografia musiikkeineen, mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Silloin joutuu soveltamaan lennosta. Näin kävi viimeksi Paltamon kunnan ja yrittäjien joulunavauksessa marraskuussa.

– En hoksannut ollenkaan, että esiintymisalue oli vedetty puhtaaksi lumesta lingolla. Maa oli paikoitellen vaarallisen liukas. Tällaisissa tilanteissa joutuu improvisoimaan, miettimään joitain juttuja uusiksi ja rajoittamaan liikettä. Pahin riskitekijä on aina tuuli. Kova pyörivä tuuli estää tulenpuhalluksen kokonaan, Marko kertoo.

Tulenpuhalluksen pariin Marko päätyi alkujaan ilman pitkää harkintaa hetken huumassa tilaisuuden koitettua.

– Voi olla aika lähellä viittätoista vuotta, kun Retikka-teatterin järjestettäväksi tuli Suomussalmen venetsialaiset. Siellä kun mietittiin, mitä kaikkea voitaisiin tehdä, niin taisi olla Schroderuksen Ulla joka heitti, että kokeiltaisiinko varsikseen tulenpuhallusta, olisiko joku halukas kokeilemaan. Yllättäen siellä oli heti Moilanen ensimmäisenä käsi pystyssä. Sitten puhkuttiin tulta ja siitä jäi kipinä tähän hommaan, Marko muistelee harrastuksen syntyhetkiä. – Sitä on aina ollut vähän sellainen luova hullu, että kaikki erilainen kiehtoo. Hauska kokeilla uusia juttuja.

Turjan Tulet. Kuva: Timo Sirkkala

Kulttuuria ja rikasta murretta

Vaikkakin koronan koettelema, on kulttuuriala Kainuussa hyvässä hapessa. Marko toteaa alan olevan väkilukuun nähden jopa yllättävän rikas.

– Monessa paikassa on kaikenlaista tapahtumaa. Suomussalmen kesäteatterissa käy vuosittain yli kymmenentuhatta katsojaa, Puolangalla on Lankafestit ja Kajaanissa tapahtuu vaikka mitä. Kuhmon kamarimusiikilla on pitkät perinteet ja jokaisella pienelläkin paikkakunnalla on jonkinlainen kesäteatteri, Marko luettelee.

Kotimaakunnan olemus ja kansanluonne näyttäytyy Markolle pääosin kielenkäyttönä. Omaa kainuulaisuuttaan hän kertoo tunnistavansa ja arvostavansa aina vain enemmän iän kertyessä.

– Nuorena maakuntaidentiteettiä ei osannut juurikaan arvostaa, mutta sitä mukaa kun tulee lisää ikää, alkavat omat juuret kiinnostaa enemmän ja enemmän. Kainuulaisuus istuu lujassa, murre ei ole hävinnyt mihinkään. Meillä on rikas murre, josta löytyy loistavia ilmaisuja tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Petri Möttönen