– Valmistuin 35 vuotta sitten fysioterapeutiksi. Olin ensin muutaman vuoden terveyskeskuksessa ja sen jälkeen olen ollut tässä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, ei Paltamossa ollut silloin liiketiloja vuokralle, joten jouduin ostamaan tämän, Jarmo muistelee.
Elettiin 90-luvun alkua ja pankkikriisi jyysti taloutta. Säästöpankille kävi kuten kävi, eikä postipankin uskallus riittänyt. Pelastus löytyi onneksi oman kylän osuuspankista.
– Toimitilojen hinta ei ollut aivan paikallisessa linjassa. Minulla oli valuuttaluottoa ja sen määrä kaksinkertaistui muutamassa päivässä. Onneksi kuitenkin Paltamon osuuspankin silloinen toimitusjohtaja Jorma Niemi uskoi tälläiseen riskilainanhakijaan ja lähti luotottamaan Fysioterapiaa. Silloin oli paljon lainaa, mutta nyt tämä alkaa olla oma. Minulle kuitenkin kävi paljon paremmin kuin monelle muulle silloin, Jarmo toteaa.
Korona ja lääkäripula kapulana rattaissa
Parin vuoden ajan yhteiskunnan liepeissä roikkunut koronavirus laittoi aluksi fysioterapiaelinkeinoharjoittajan pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä. Hyvin harva osasi vakavissaan kuvitella tapahtunutta skenaariota toteutuvaksi riskikartoituksissaan. Jarmon ja Elinan toimintaa pandemia kolautti aivan kunnolla.
– En ikinä olisi uskonut, että tällaista aikaa tulee. Riskejä arvioidessa aina miettii, että mitä jos itse sairastuu eikä pysty tekemään hommia, mutta että tulisi pandemia jonka takia joudutaan laittamaan kaikki kiinni, ei käynyt pienessä mielessäkään, Jarmo taivastelee. – Mihinkään hoitolaitoksiin tai terveyskeskuksiin ei päästy. Yli 70-vuotiaiden luokse ei saanut mennä, eivätkä he uskaltaneet tulla. Ei kyllä loputkaan uskaltaneet tulla. Asiakasmäärä putosi 80 prosenttia kahdessä päivässä. Ei tarvinnut muuta kuin vahdata puhelinta ja vedellä viivoja varauskirjaan.
Pikkuhiljaa viruksen kesyyntyessä tartunta- ja kuolleisuusluvut erkaantuvat yhä etäämmälle toisistaan, eikä sillä ole enää merkittävää vaikutusta Fysioterapian tai Jalkahoidon liiketoimintaan. Isompi tekijä tänä päivänä on Paltamon surkea lääkäritilanne.
– Suuri osa asiakkaista on tullut minulle lähetteellä. Yksityiseltä puolelta ja työterveydenhuollosta tulee jonkin verran, mutta kyllä sen töistä näkee, ettei Paltamossa ole lähetteen kirjoittajia. Toki teen hoitoja myös ilman lähetettä sekä tavallisia hierontoja, Jarmo kertoo.
Urheilutaustalta ponnistaen
Jarmolla on takanaan aktiivinen urheilutausta, leipälajinaan 400 metrin aidat. Nykyisin kilpaurheilu on rauhoittunut aktiiviseksi kuntoliikunnaksi, mutta urheilutausta tukee edelleenkin ammattia, jossa ihmiskehon tuntemus on valttia. Näin siitäkin huolimatta, että Jarmon asiakaskunnan ikärakenne noudattelee melko tarkalleen Paltamon ikärakennetta, eikä urheilufysioterapialle ole näin ollen tilausta.
– On edelleen muutamia tuttuja naamoja asiakkaina, jotka kävivät jo tk-aikoina 35 vuotta sitten. Urheilufysioterapiaa en sinänsä ole koskaan tehnytkään, vaikka joitain urheilijoita minulla onkin asiakkaana, Jarmo sanoo.
Syitä alalle hakeutumiseen on hankala eritellä. Jarmo toteaa asioiden lutviutuneen nykyisiin uomiinsa pitkälti sattuminen kantamana.
– Se on hyvä kysymys, moni muukin on kysellyt, että miksi olen valinnut ammatin. Voisi sanoa, että sattumien kautta. Hain liikunnanohjaajaksi, mutta en päässyt. Fysioterapiaan pääsin ensimmäisellä yrityksellä ja kävin koulut Oulussa. En ole valintaa katunut, vaikka en pikkupoikana muistakaan haaveilleeni fysioterapeutin urasta. En usko, että olisin tätä hommaa näin pitkään tehnyt, jos en olisi tykännyt, Jarmo tuumailee.
Tervehenkistä kilpailua
Jarmo kertoo työssäjaksamisen avaimeksi asiakaskontaktit. Ihmisten kanssa tekemisissä oleminen pitää työn mielenkiintoisena vuodesta toiseen. Sosiaalisuus on Jarmon mukaan se ominaisuus, jolla asiakapalvelutyössä menestyy.
– Ihmisten kanssa pitää tulla toimeen. Jos on kovin ujo tai ei tykkää olla ihmisten seurassa, tulee hankalaa. Vaikka olisi miten hyvä työssään, mutta tumpelo ihmisten kanssa, eivät asiakkaat tule takaisin vaikka olisivat avun vaivaansa saaneetkin, Jarmo sanoo.
Paltamossa toimii useita hierojia. Jarmon lisäksi toinen vanha tekijä on naapurissa toimiva Pertti Salmensalo ja aivan hiljattain ovat Laura Leinonen ja Maire Komulainen aloittaneet oman toimintansa. Jarmo toivottaa uudet tekijät lämpimästi tervetulleiksi.
– On hyvä, että alalle tulee uusia yrittäjiä. Pertti on ollut naapurissa pitkään ja Juha-Pekan kanssa tehtiin paljon yhteistyötä silloin kun hän vielä oli maisemissa. En usko verisiin kilpailuasetelmiin. Kaikille riittää hommia ja jokainen tekee omalla työllään oman asiakaspohjansa. Työ on tehtävä siten, että asiakkaat tulevat toisenkin kerran.
Vaatimaton kainuulainen
Vapaa-ajan kuntoliikunta tarkoittaa Jarmon kohdalla hiihtämistä niin tavallisilla kuin metsäsuksillakin sekä pyöräilyä. Lisäksi harrastuksiin lukeutuvat metsätyöt, joten vapaa-ajan voidaan todeta sujuvan hyvin luonnonläheisissä tunnelmissa.
– Olen aina tykännyt kalastaa ja metsästää ja onhan minulla tuo pieni puuhametsä, missä aina yritän ehtiä jotain tekemään, Jarmo toteaa.
Luonnossa viihtyminen on asia, mikä yhdistää useimpia kainuulaisia. Paljasjalkaisena kainuulaisena Jarmo ei tohdi vedellä liian selkeitä rajaviivoja alueiden välille, mutta toteaa kuitenkin jonkinlaista maakuntapiirrettä tunnistavansa. Esimerkiksi puolankalaisessa pessimismissä on jotain kainuulaisuuden ydintä.
– Suomen heimot ovat aikalailla sekoittuneet aikojen saatossa. Ihmiset ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia kaikkialla. Pienet erot tulevat siitä, millaisessa ympäristössä ja kulttuurissa kasvaa ja mihin tottuu. Ehkä sellainen tietynlainen vaatimattomuus yhdistää kainuulaisia, joskus vähän turhakin vaatimattomuus. Kainuulaisethan ovat aina olleet arvostettuja työntekijöitä joka puolella maata, mutta itsensä markkinoinnissa ovat esimerkiksi pohjalaiset meitä paljon edellä, Jarmo arvelee. – Olen Kainuussa syntynyt ja suurimman osan elämääni täällä asunut, joten olen hyvinkin vahvasti kainuulainen. Sitä en osaa sanoa, miten perinteiseen muottiin sopiva kainuulainen olen, mutta Paltamossa syntynyt kuitenkin.
Petri Möttönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti