Kajaanilainen konkaripoliliitikko Pentti Kettunen täyttää ensi perjantaina 80 vuotta. Virallisempia vastaanottoja hän ei aio järjestää, mutta juhlistaa tasavuosiaan lauantaina 26.2. Kajaanin Kauppatorilla, missä hän jakaa kansalaisille kotimaista hunajaa purkkitolkulla. Annettavaksi on varattu 80 purkkia kiuruvetistä Piipon hunajaa, yksi jokaista elettyä vuotta kohden.
Pentti Kettunen syntyi 25.2.1942 Iisalmen kaupungissa jatkosodan melskeissä. Perhe muutti Vieremän kunnan Salahmin kylään järven rannalle pieneen mökkiin pakoon Neuvostoliiton pommituksia.
– En muista niitä tapahtumia, mutta venäläiset ovat pommittaneet Iisalmea voimakkaasti, sillä se on rautateiden risteysasema. Lisäksi nykyisessä kauppahallissa toimi Suomen armeijan ammuslataamo talvisodan aikana, mistä syystä Iisalmi oli myös pommitusten kohteena, Kettunen kertoo. Perhe sai asutustilan keväällä 1949.
– Sinne lähdettiin kannokon keskelle. Muistan sen, kun pitkospuita pitkin mentiin. Valtio oli rakentanut tulevien peltojen keskelle valmiiksi asuntosaunan, jossa aloitettiin asuminen. Kaksi Pellonraivaus Oy:n puskukonetta oli työntämässä kantoja kasoihin siellä aukealla, Kettunen muistelee.
Kainuulaistuminen tapaturman seurauksena
Kansakoulun Kettunen kävi aikoinaan Amerikassa. Ei siis Amerikan Yhdysvalloissa, vaan Vieremällä sijaitsevassa Amerikan kylässä.
– Saman kansakoulun kävi myös nykyisen pääministerin isävainaa, Kettunen paljastaa.
Työelämänsä Kettunen aloitti perinteisillä sen ajan töillä. Muutto Kainuuseen tuli ajankohtaiseksi uusien opintojen myötä.
– Kesät kuokittiin peltoa ja talvet oltiin metsätöissä. Tukinteossa minulla särkyi selkä, joten oli pakko ruveta kahtelemaan toisenlaisia hommia. Keväällä -61 panin hakemukset kolmeen eri kauppaoppilaitokseen, Kajaaniin, Kuopioon ja Iisalmeen. Syksyllä tuli kutsu Kajaaniin. Muutin elokuun viimeisenä päivänä. Päästötodistuksen sain keväällä -63. Sain stipendin, joka muistaakseni oli 200 markkaa, Kettunen kertoo.
Stipendin oli rahastoon lahjoittanut Kainuun Rauta Oy. Raha tuli vastavalmistuneelle tarpeeseen, mutta tärkeämpi Kettuselle oli stipendin yhteyteen liitetty viesti.
– Siinä luki, että tämän stipendin saajan toivotaan jäävän Kainuuseen ja työskentelevän kainuulaisten ja Kainuun elinkeinoelämän hyväksi. Minähän tartuin siihen ja siitä lähtien on tullut oltua täällä. Olen pyrkinyt touhuamaan kainuulaisten ja Kainuun elinkeinoelämän hyväksi.
Ei koskaan ole tarvinnut miettiä tekemistä
Kettusella ei koskaan elämänsä aikana ole syntynyt tilannetta, että olisi joutunut harmittelemaan töiden puutetta.
– Nyt olen miettinyt, että laittaisiko lehteen ilmoituksen, että haetaan työtä, jossa on hyvä palkka eikä tarvi mitään tehdä, Kettunen nauraa.
Kauppakoulun jälkeen edessä oli asepalvelus. Kettunen kuului toiseen ikäluokkaan, joka palveli uudessa Kainuun prikaatissa, joka tuolloin vielä tunnettiin nimellä Pohjois-Savon prikaati. Alokasajan jälkeen kauppakoulun opit tulivat hyötykäyttöön viestikomppanian kirjurina.
– Tuohon aikaan työtilanne oli sellainen, että jo viimeisten armeijakuukausien aikana yritykset alkoivat ottaa yhteyttä varusmiehiin ja kysellä töihin armeijan jälkeen. Valitsin Kajaanin Autokeskus Oy:n. Liikkeen edustukset olivat Mercedes-Benz, DKW ja Austin. Mainos pyöri, että "Austin Mini, päivän nimi". Tehtäviini kuului osamaksukaupan ja perintäasioiden hoitaminen, Kettunen muistelee.
Autokeskuksella Kettunen viihtyi puolisen vuotta, jonka jälkeen työmaa vaihtui elintarvikepuolelle. Kajaanissa toimiva kuopiolainen tukkuliike H. Saastamoinen & Pojat Oy palkkasi Kettusen elintarviketukkumieheksi. Saastamoisella oli Kuopiossa muun muassa oma saha ja mylly. Saastamoinen mainosti omia Hermannin Herkku -ruisjauhojaan: "Jos Hermannista leipä paranoo, se ei oo ennee leipee, se on hunajoo!"
– En siinäkään hommassa ehtinyt olla kuin puolisen vuotta, kun Kesko alkoi minua kysellä tukkumieheksi. Kesko oli tehnyt päätöksen palkata jokaiseen konttoriin kautta maan niin sanotun kodinkonemiehen. Koko maassa oli käynnissä kylien sähköistäminen, joten K-ryhmä halusi rynniä kodinkonemarkkinoille. Tarvittiin jääkaappeja, pesukoneita, pakastimia ja niin edelleen. Näin siirryin Keskon palvelukseen osoitteeseen Asemakatu 4, nykyiseen Kainuun museon taloon.
Vennamon vanavedessä kansakunnan kaapin päälle
Keskon palveluksessa lipsahti 14 ja puoli vuotta, kunnes marraskuussa 1979 eräänä perjantaina tuli kohtalokas puhelu Helsingistä.
– Sieltä soitti mies, joka sanoi, että sinun pitäisi olla huomenaamuna yhdeksältä Rovaniemen lentokentällä. Kysyin, että mitä varten. Vastaus oli, että sinne tulee Veikko Vennamo ja se haluaa keskustella sinun kanssa, Kettunen muistelee.
Lauantai oli vapaapäivä, joten Kettunen heräsi varhain ja hyppäsi auton sompaan suunnaten kohti Rovaniemen lentokenttää. Helsingin koneesta nousi itse Vennamo.
– Tervehdittiin, noustiin autoon ja lähdettiin kohti Rovaniemeä. Ensimmäinen Vennamon esittämä kysymys oli, että eihän tämä auto vaan säry? Alla oli muutaman viikon vanha diesel-Golf, joten uskalsin luvata, että jospa tämä ei ihan heti särkyisi. Veikko sanoi, että hyvä. Maanantaina sanot itsesi irti Keskolta ja tulet minulle hommiin. Kysyin, että mikä se semmoinen homma on. Veikko sanoi, että ryhdymme valmistautumaan vuoden -83 eduskuntavaaleihin ja näyttää siltä, että SMP saa vaalivoiton jos asiat hoidetaan oikein. Maa jaetaan kolmeen alueeseen, joista jokaiseen palkataan järjestösihteeri. Sinä alat hoitaa Pohjois-Suomen aluetta, eli Oulun ja Lapin vaalipiirejä. Pyysin miettimisaikaa seuraavaan keskiiviikkoon. Veikko sanoi, että asia selvä, miettimisaika myönnetty. Tiistaina soitin Vennamolle, että otan tarjouksen vastaan, ja sillä reissulla tässä ollaan, Kettunen kertoo.
Vaaleissa SMP sai Oulun vaalipiiristä kaksi edustajaa, J. Juhani Kortesalmen ja Pentti Kettusen. Kaikkiaan puolue sai eduskuntaan 17 kansanedustajaa. Sorsan neljänteen hallitukseen mentiin kahdella ministerillä; valtiovarainministerinä Pekka Vennamo ja työministerinä Urpo Leppänen.
– Sehän oli virheliike. Siihen hallitukseen ei olisi pitänyt lähteä. SMP:lle kävi hupsusti. Vuoden 1987 vaaleissa meni läpi enää yhdeksän edustajaa. Se tappio yhdessä muiden tekijöiden kanssa aiheutti lopulta SMP:n konkurssin, Kettunen sanoo.
Poliittisten tehtävien valtava kirjo
Kettunen toimi SMP:n kansanedustajana vuosina 1983–1987 ja 1989–1991 sekä perussuomalaisten kansanedustajana vuosina 2011–2015. Eduskuntavuosiensa aikana hän toimi liikennevaliokunnassa, maa- ja metsätalousvaliokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa ja perustulakivaliokunnassa Veikko Vennamon varamiehenä. Lisäksi hän toimi Suomen pankin ja Enso-Gutzeitin tilintarkastajana sekä Kelan valtuuston puheenjohtajana. Kajaanin kaupunginvaltuutettuna hän toimi yhteensä 28 vuoden ajan.
Vuosina 1987-1989 Kettunen toimi liikenneministeriössä Pekka Vennamon poliittisena sihteerinä valmistellen ministeriön alaan kuuluvia hommia valtioneuvoston istuntoihin. Vaaleista irronnut varasija yleni varsinaiseksi eduskuntapaikaksi vuonna 1989 J. Juhani Kortesalmen siirryttyä Mikkelin läänin maaherraksi kesäkuun alusta lähtien. Seuraavissa vaaleissa vuonna 1991 päättyi Kettusen ura SMP:n kansanedustajana.
– Niissä vaaleissa tuli turpaan oikein kunnolla ja voidaan sanoa, että siihen päättyi SMP:n tarina, Kettunen toteaa.
SMP:n raunioille perustettiin Perussuomalaiset vuonna 1995. Perussuomalaisten leiriin asettuminen ei ollut Kettuselle mikään suora valinta, vaan välillä oli palattava vanhoihin hommiin kauppamiehenä. Kajaanin valtuustossa Kettunen siirtyi keskustan ryhmään ja tuli vielä yksissä kuntavaaleissa valituksi kepun listalta.
– Ryhdyin tekemään Venäjä-kauppaa tuontipuolella. Minulla oli toiminimi P. Kettunen PHK-trading ja tuotemerkki oli Karkelo. Venäjän poikien kanssa kehitettiin systeemi ja alettiin valmistaa Kostamuksessa kelohongasta hirsikehikoita, joita minä myin Suomeen. Siinä meni 18 vuotta. Sitten Timo Soini sai minut houkuteltua vielä mukaan. Sen seurauksena laitoin firman kiinni ja tulin valituksi jälleen eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa, Kettunen kertoo.
Ennen järjestösihteerin ja kansanedustajan toimia Kettusen käytännön poliittinen kokemus oli varsin vähäistä. Kajaanin SMP oli pyytänyt kuntavaalien jälkeen Kettusta Kajaanin kaupungin urheilulautakunnan jäseneksi.
– Niinhän ne pisti minut urheilulautakuntaan. Puheenjohtajana toimi Pentti Mustonen, entinen jalkapallisti, joka pelasi aikoinaan KaPassa mestaruussarjaa. Lähdimme käymään seuraavassa puoluekokouksessa, ja todennäköisesti siellä Vennamo on minut huomannut, Kettunen arvelee.
Huoltovarmuus uhattuna, hätä kädessä
Kettunen pitää Perussuomalaisten ja SMP:n arvopohjia merkittävimmiltä osin samoina. Pohjoismainen vapaa yhteiskuntajärjestys sekä pienyrittäjyyden ja yksityisomistuksen puolustaminen ovat Kettuselle tähdellisiä asioita. Pienyrittäjyyden piiriin kuuluu myös pienviljelijöiden edun edistäminen.
– Ajat ovat tietysti muuttuneet siten, että pienviljelijäväestöä on hieman hankala puolustaa siitä syystä, että kaikki pienviljelijät on jo tapettu. Tässä onkin kohta, jossa pitäisi ruveta avaamaan silmiä ja miettiä, mitä tehdään, jos kriisiaikoina tulee elintarvikepula ja hätä. Jos ulkomailta ei voi tuoda ruokaa ja kauppojen hyllyt tyhjenevät, mitenkäs sitten suu pannaan? Pien- ja perheviljelmät on lähes hävitetty, ja satojen lehmien suurtiloillakin on kannattavuusongelmia. Pitäisi miettiä tosiasioita, eikä vain hurottaa ja juhlia Kesärannassa. Pikkuisen moitin myös MTK:ta, joka on ollut viime vuosina kovin hampaaton. Ei ole paljon kiinnitetty tähän asiaan huomiota, Kettunen jyrähtää.
Perussuomalaiset nousi jyrkällä suosiolla eduskuntaan niin sanotun ”Jytkyn” saattelemana keväällä 2011. Tuolloin keskustelussa oli tapetila runsaasti maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä, joihin Perussuomalaiset ainoana puolueena otti voimakkaasti kantaa. Siitä lähtien on esillä ollut runsaasti kritiikkiä liittyen rasismin hyväksymiseen. Kettunen viittaa syytöksille kinttaalla.
– Kaikenlaisia valitettavia lieveilmiöitä on ollut, Torssosia ja Turtiaisia. Perussuomalaiset ovat mielestäni ottaneet oikean linjan siinä, että jos tälläisiä alkaa ilmenemään, annetaan potkut persuksiin. Fasisteja ja rasisteja ei pidä hyväksyä. Maahanmuuttokritiikki ei missään tapauksessa saa perustua ihonväriin. Jos joku haluaa tänne muuttaa ja pystyy itsensä työllä elättämään, niin lämpimästi tervetuloa. Elätettäviä ja rikollisia ei ole varaa ottaa, Kettunen linjaa.
Valtio muisti ritarimerkillä
Eduskunnan silloinen puhemies Eero Heinäluoma luovutti Kettuselle Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkin itsenäisyyspäivänä 2013. Kettunen epäilee tietävänsä, miksi kunniamerkki hänelle annettiin.
– Kun 18 vuotta tehtiin Venäjän poikien kanssa kelomökkejä, opin sinä aikana venäjän kielen. Vuoden 2011 vaalien jälkeen olin sen takia usein eduskunnan puhemiehen mukana, kun vieraaksi saapui venäläisiä delegaatioita. Kerran jututin puhemiehen kahvitarjoilussa Etelä-Venäjältä tullutta delegaatiota. Silloin oli kovasti pinnalla mahdollinen viisumivapaus Venäjän kansalaisille EU-alueella. Kysyin venäläisiltä, mitä mieltä he asiasta ovat. Vähän aikaa keskustelivat keskenään ja sanoivat sitten, että älkää missään nimessä tehkö sellaista virheratkaisua. Jos viisumivapaus tulee, hyökkäävät ensimmäisenä kaikki rikolliset Suomeen ja EU-alueelle, ja sitten olette pulassa niiden kanssa. Kerroin terveiset Heinäluomalle, eikä viisumivapaudesta ole sen jälkeen paljoa puhuttu.
Petri Möttönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti