keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Katja Oittinen - Myyntityön kautta radioaallon harjalle

Jokainen hiemankaan pidempään radiota kuunnellut kainuulainen osaa yhdistää Katja Oittisen nimen siihen iloiseen ja pirteään puheensolinaan, jota kuultiin 90-luvun alusta lähtien Radio Kajauksessa ja vuosituhannen taitteesta Ylen taajuuksilla. Toissa vuoden joulukuusta lähtien Oittinen on toiminut Yleisradion Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella olevien toimitusten päällikkönä. Käytännössä tehtävänä on järjestää ja varmistaa toimituksille mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset.

– Aluetoimitukset ovat osa Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitusta, eli yhtiön tavoitteet yleisön palvelemisessa ja journalistisissa linjauksissa koskevat myös meitä ihan siinä missä Pasilan toimitustakin. Siinä riittää koordinoitavaa ja tekemistä. Minulle kuuluvat myös henkilöstöasiat sekä strateginen johtaminen journalismissa ja työarjessa, valaisee Oittinen toimenkuvaansa.

Oittisen ääntä kuullaan radiovastaanottimista siis nykyisin vain poikkeustapauksissa. Päällikkö ei varsinaisesti tunnusta kaipaavansa mikrofonin ääreen, vaikka juontajan työssä hyvin viihtyikin.

– Olen toiminut paitsi juontajana, myös monissa muissa toimituksen rooleissa. Siitä on paljon hyötyä tässä tehtävässä myöskin siinä mielessä, että hyvin harvinaisissa poikkeustilanteissa voin tuurata studiossa ja juontaa lähetystä. Se tosin on äärimmäisen harvinaista, sillä meidän on pyrittävä tekemään mahdollisimman tarkoin Radio Suomen mukaista lähetystä jokaisesta studiosta. Juontajan on oltava kärryillä täsmälleen siitä, mikä on toimeksianto. Näin ollen tuuraaminen ei ole helppoa, mutta pääseehän siinä mikrofonin edessä yleisön äärelle aivan eri tavalla kuin päällikön paikalta, Oittinen pohdiskelee.

Oittinen sai ensimmäisen kosketuksen radiotyön maailmaan teini-iässä yhdistystoiminnan kautta. Tuolloin vielä ei mieleen tullut, että kyseessä voisi olla elämänura.

– Olin 14 tai 15 vanha kun olin mukana Kuurnan asukastoimikunnassa. Pekka Turpeinen oli hiljattain perustanut Radio Kajauksen, jossa torstai-iltapäivisin kuultiin kyläyhdistysten kuulumisia. Olin tuossa ohjelmassa Kainuun asukastoimikuntien äänenä Raimo Jokelaisen kanssa. Olin siellä vain haastateltavana ja kertomassa asioita, mutta se kuitenkin oli ensimmäinen kosketukseni radiotyöhön, Oittinen muistelee.

Lukion jälkeen Oittinen työskenteli vuoden päivät Kajaanin seurakunnan erityisnuorisotyössä. Sitten alkoi Kajaanissa ammattikorkeakoulukokeilu. Oittinen lähti opiskelemaan kansainvälistä markkinointia ja valmistui aikoinaan. Osana opiskeluja oli kotimaan markkinoiden työharjoittelu, jota Oittinen ryhtyi toteuttamaan Radio Kajauksen myyntipuolella. Tähtiin ei kuitenkaan ollut kirjoitettuna myyntitykin toimenkuvaa, vaan jotain muuta.

– Päädyin hyvin äkkiä tinkatilanteen kautta juontamaan lähetystä. Olisiko se ollut joku Tunnin toivotut -lähetys. Ensimmäinen tuntuma oli, että tämä ei ole ollenkaan minun työtäni, mutta ensimmäisestä kauhutunnista kaiken tekniikan kanssa selvittyäni totesin, että tämä onkin juuri sitä, mitä haluan tehdä. Siitä se alkoi, kertaa Oittinen vaiheitaan.

Elettiin kesää 1993 ja Katja Oittisen ensimmäinen työkesä radioaaltojen laineilla lähti käyntiin. Alalla hän on pysytellyt siitä lähtien välillä lisää osaamista hankkien. Yleisradion leivissä hän on työskennellyt vuoden 2001 tammikuusta lähtien.

– Ylen omia koulutuksia on ollut ja lisäksi minulla on audiovisuaalisen verkkoviestinnän ammattitutkinto. Olen opiskellut myös paljon esimiestyöskentelyä. AMK-pohjalta on tultu kauas, enkä ole tehnyt kansainväliseen markkinointiin liittyvää työtä päivääkään, hän kertoo.

Tiedonvälitys Suomessa on Oittisen mielestä hyvillä kantimilla. Verorahoitteinen Yleisradio puolustaa paikkaansa monipuolisella ja luotettavalla tarjonnalla. Maailmasta löytyy myös kolkkia, joissa tiedonvälitys on täysin markkinavoimien ja poliittisten toimijoiden käsissä.

– Perustellulle ja tiedonhankintaa arvostavalle journalismille on kysyntää. Se näkyy siinä, että meillä on mediaa, jota yleisö haluaa käyttää. Ylen tehtävä tietysti on palvella kaikkia suomalaisia siellä missä he mediaa kuluttavat, oli se sitten verkossa, televisiossa tai radiossa. En kuitenkaan koe, että kotimaisen media-alan eri toimijoiden pitäisi keskenään jotenkin jakaa mediakenttää. Painetulla sanalla on paikkansa siinä missä verkko- tai radiosisällölläkin. Ihmiset haluavat hankkia tietoa, joten journalismin kysynnän en usko ikinä lakkaavan. Haasteena meille mediatoimijoille nykypäivänä on löytää ne tavat, välineet ja aiheet, joilla yleisö saavutetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Internet on täynnä kaikennäköistä sisältöä, joten yleisön oma medialukutaito korostuu jatkossa entisestään, Oittinen toteaa.

Yle Kajaanin ja Yle Oulun päällikön toimenkuvaan kuuluu paljon autoilua Kajaanin ja Oulun välillä. Mitäpä siinä ratin äärellä istuessaan muutakaan tekisi, kuin kuuntelisi radiota. Kuunteluvalikoima ei rajoitu pelkästään oman työnantajan kanaviin.

– Jos en ole puhelimessa, on minulla aina autossa radio päällä. Jos satun kuulolle aluelähetyksen aikaan, kuuntelen usein omien toimittajien työskentelyä, mutta paljon useita eri kanavia ylipäätään. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella on valinnanvaraa kymmenittäin. Lisäksi käytän suoratoistopalveluja musiikin kuuntelemiseen. Olen myös radiot.fi-palvelun aktiivikuluttaja ja viihdynkin sen parissa jopa lineaarista televisiotarjontaa paremmin, Oittinen kertoo.

Radiopomon työarki on kovin tiivistä, mutta välillä aikaa jää omaankin käyttöön.

– Varsinkin tämä vaalikevät näkyy kalenterissa siten, että normaali viikonloppuvapaa on etsiskelyn takana enemmän kuin muina keväinä. Vapaa-ajallani tykkään todella paljon katsoa elokuvia. Käyn elokuvateatterissa ja käytän aktiivisesti suoratoistopalveluja kuten Yle Areena, Netflix ja HBO. Sillä tavoin pystyn heittämään aivot narikkaan, ettei tarvitse koko ajan olla jotakin mieltä tai päättää jostakin. Ei tarvitse tehdä sisältöratkaisuja, vaan voi olla vain yleisönä. Loma-aikoina luen kirjoja. Liikunnan suhteen olen vähän kausiliikkuja, joka herää henkiin keväisin. Hiihtämisestä olen haaveillut, mutta suksien päällä en valitettavasti ole käynyt vuosiin, paitsi laskettelurinteessä. Toinen haaveeni on ollut palata lapsuus- ja nuoruusiän harrastuksen pariin ratsastamaan, mutta sekin odottaa toteutumistaan. Nämä ovat vapaa-ajassani sellaisia "sit ku -asioita". Vapaa-aikaa täytyy aikatauluttaa myös siten, että ehtii välillä näkemään sukulaisia, perhettä ja ystäviä. Vaikka ei erikseen mitään ohjelmaa järjestäisikään, tuntuu ajan viettäminen läheisten kanssa tärkeältä.


Petri Möttönen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risto Brunou - Kainuulaisen kouluhallinnon voimamies rentoutuu eläkepäivillään mökkijärven rannassa

Risto Brunouta voidaan nätistikin sanoen kuvailla ahkeraksi tekijäksi kainuulaisen koulumaailman monissa käänteissä. Hänen toimikausiensa ...