keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Kasperi Heikkinen - Kitarasankari soittaa Kajaania kartalle

Helsingistä käsin toimiva metalliyhtye Beast in Black julkaisi helmikuun alkupuolella toisen levynsä ”From Hell with Love”. Orkesterin riveissä näkyy myös kainuulaisväriä, sillä yhtyeen perustamisessakin mukana ollut kitaristi Kasperi Heikkinen on kotoisin Kajaanista. Yhtye sai alkunsa, kun sen perustaja ja johtaja Anton Kabanen joutui jättämään silloisen yhtyeensä Battle Beastin musiikillisten ja henkilökohtaisten erimielisyyksien takia.

– Olen tuntenut Antonin jo vuosikausia. Kun alkoi näyttää siltä, että hänen polkunsa Battle Beastin kanssa erkanee, sanoin hänelle, että olen valmis auttamaan uuden projektin kanssa jos kitaristia tarvitaan. Kuuluin siis orkesterin muonavahvuuteen jo ennen kuin se oli kasassa, Kasperi muistelee.

Elettiin vuotta 2015. Beast in Black ei turhia aikaillut, vaan julkaisi ensimmäisen levynsä lähes saman tien, vain muutamia kuukausia perustamisen jälkeen. Saksalaisen Nuclear Blast -yhtiön julkaisema debyyttialbumi sijoittui Suomen albumilistalla seitsemänneksi ja pysytteli siellä kahdeksan viikkoa. Lisäksi se pääsi listoille myös Saksassa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa, Sveitsissä ja Ranskassa. Albumin esikoissingle ”Blind and frozen” sai runsaasti radiosoittoa ja siitä tehtiin myös musiikkivideo.

Helmikuussa julkaistu uusi levy eroaa musiikillisesti jonkin verran edeltäjästään. Julkaisun tiimoilta ryhmä on kulkenut ahkerasti esiintymässä pitkin maita ja mantuja, ja musiikinystävät ovat ottaneet levyn vastaan innostuksella.

– Helmikuun lopussa esiinnyimme Suomessa neljä kertaa ja sen jälkeen lähdimme Euroopan kiertueelle Turmion Kätilöiden kanssa. Välissä on pari keikkaa Ruotsissa ja koko huhtikuun ajan kotimaan esiintymisiä riittää jokaiselle viikonlopulle. Ennen kesää tulee kaikkiaan kolmisenkymmentä keikkaa. Uudesta levystä tuli aika erilainen ensimmäiseen levyyn verrattuna, mutta sehän ei ole mitenkään huono asia. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen ja ylpeä. Vastaanotto on ollut todella hyvä, jopa parempi kuin uskalsimme odottaa. Esimerkiksi Saksassa useat esiintymiset olivat loppuunmyytyjä, mikä ei ole ensimmäistä kiertuettaan pääesiintyjänä tekevälle yhtyeelle mitenkään jokapäiväistä herkkua, Kasperi kertoo.


Saksalaistähtien kyydissä

Kasperin tie kitarasankariksi alkoi jo poikavuosina. Vanhemmat huomasivat pojan musiikilliset taipumukset, ja laittoivat 8-vuotiaan pikku-Kasperin opettelemaan klassista kitaraa. Jotain kuitenkin puuttui. Tarvittiin rockherätys, jonka tarjosi australialainen AC/DC.

– Eihän se klassinen kitara jaksanut kiinnostaa minua ollenkaan. Jossain vaiheessa sitten kuulin AC/DC:tä ja tajusin, että kitaralla voi tehdä tällaisiakin juttuja. Olisinko ollut hieman yli kymmenen kuin sain ensimmäisen sähkökitarani. Kaikenlaisia bändivirityksiä touhuttiin, vaikka soittaa ei osattu pätkääkään. Hauskaa oli senkin edestä, ja siitä se pikkuhiljaa eteni. Lukioaikoina alkoi tulla mieleen, että voisi treenata vakavissaankin ja miettiä tästä ammattia, Kasperi muistelee.

Monen pikkupojan elättelemät haavekuvat rocktähteydestä eivät käytännössä koskaan kohtaa todellisen maailman kanssa. Maineeseen ei nousta yhdessä yössä eikä mikään tule ilmaiseksi. Tie on raskas, kivikkoinen ja päättäväistä työtä vaativa. Kasperin on nykyhetkeen kantanut itsepäinen asialle omistautuminen.

– Tie on ollut pitkä, eikä mikään ole tullut helpolla yhdessä yössä, mutta onneksi työ on kantanut hedelmää. Täytyy vain jaksaa pakertaa ja uskoa siihen, että jonain päivänä pään seinään hakkaaminen alkaa tuoda tulosta, Kasperi toteaa.

Kansainvälinen ura lähti urkenemaan vuonna 2006. Tuolloin Kasperi soitti kajaanilaisessa Guardians of Mankind -yhtyeessä, jonka ohjelmisto koostui saksalaisen Gamma Ray -yhtyeen kappaleista. Guardiansin kosketinsoittaja Eero Kaukomies oli jo aikaisemmin päässyt keskusteluyhteyteen esikuviensa kanssa ja tehnyt tuuraustöitä Gamma Rayn konserteissa. Niinpä Kasperi oli luonteva valinta sijaissoittajaksi, kun Gamma Rayn kitaristi teloi kätensä ja joutui sairaslomalle. Pesti uusiutui vielä neljä vuotta myöhemmin kitaristi Henjo Richterin toipuessa silmäleikkauksesta.

Kitaristin taidot eivät jäänet huomiotta, ja vuonna 2013 Kasperi liittyi saksalaisen Udo Dirkschneiderin U.D.O -orkesteriin. Raskaan musiikin kuuntelijat ympäri maailmaa tuntevat Udon jo 80-luvulta Accept-yhtyeen laulajana. Neljä vuotta kestänyt palkkakitaristin rupeama oli kiireinen, mutta mieluisa.

– Kokemus oli erilainen, kun ei tarvinnut itse stressata mistään käytännön asioista. Managerit hoitivat järjestelyt ja itse pystyi keskittymään vain kitaransoittoon. Neljään vuoteen mahtui suunnilleen 350 keikkaa. Varsinkin vuosi 2016 oli melkoista haipakkaa, kun soitimme Dirkschneider-nimen alla vanhaa Acceptia. En kuitenkaan kokenut sitä mitenkään raskaaksi. Olen kuitenkin pikkupojasta asti halunnut olla kiertueella ja soittaa eri maissa erilaisille ihmisille. Ei tuntunut missään vaiheessa raskaalta. Kiertue-elämästähän voi tehdä itselleen raskasta, jos lähtee liikaa mukaan lieveilmiöihin, Kaperi sanoo.


Pullo on huono työkaveri

Lieveilmiöistä puheenollen, rockmusiikin soittamiseen ja kiertue-elämään liitetään usein vapaamielinen päihteiden käyttö ja monet muusikot tunnetaankin janostaan. Joku saattaa myös jännittää ihmisten eteen lavalle menemistä niin paljon, että lääkitsee itseään alkoholilla. Kasperi itse toteaa, että ammattiylpeys ei anna periksi nousta lavalle hiprakassa.

– Työ on hoidettava niin hyvin kuin pystyy. Tämä musiikinlaji on ajoittain sen verran teknistä, että sen soittaminen ei kertakaikkiaan onnistu juovuksissa. Esiintyvä muusikko on myös vastuussa maksavalle yleisölle. Yksi typerimpiä virheitä mitä voi tehdä, on mennä esiintymään pääsylipun maksaneille sellaisessa kunnossa, ettei pysty antamaan parasta osaamistaan, Kasperi sanoo.

Pieni jännitys kuuluu aina asiaan ja tuo lisävirtaa esiintymiseen. Niin kauan kuin pelko ei invalidisoi, tuo pieni epämukavuuden tunne mukanaan halun nousta uudelleen lavalle. Kasperi muistelee jännittäneensä ensimmäisiä julkisia esiintymisiään kovastikin, mutta koulun liikuntasalissa vanhempainilloissa soitetuista Hurriganes-esityksistä on tultu jo kauas.

– Nykyisin jännittäminen riippuu tilanteesta. Kun aloitimme kiertueen uuden levyn tiimoilta, jännittivät muutamat ensimmäiset keikat aikalailla. Kun on paljon uusia kappaleita esitettävänä, on tietynlainen varovaisuus aluksi läsnä. Muutaman keikan jälkeen jännitys karisee ja soittaminen muuttuu positiivisella tavalla rutiiniksi. Pieni kutina täytyy aina olla, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla hirvitä kuin joskus nuorempana, Kasperi kertoo.


Töitä riittää jatkossakin

Musiikista itselleen ammatin tehnyt Kasperi on hankkinut alalta kahdetkin AMK-paperit, toiset muusikon ja toiset musiikkipedagogin. Musiikki on paitsi työ, myös harrastus, eli toisin sanoen elämäntapa. Toukokuussa on luvassa uutta levyä myös Kasperin ensimmäisiin bändiprojekteihin lukeutuvalta Merging Flarelta. Tällä hetkellä Beast in Black on kokopäivätyötä.

– Kyllä se ainakin kiireisenä pitää. Nyt on vähän pakkokin puskea menemään kun bändi on vielä näin alkutekijöissään ja kysyntää tuntuu riittävän. Olisi tyhmää ruveta hidastamaan tässä vaiheessa, kun rauta on kuuma. Toukokuun alussa on muutama keikka Japanissa ja kesäkuun alusta alkaa festarikausi. Kesän aikana on Suomessa ja muualla Euroopassa yhteensä parisenkymmentä festariesiintymistä. Myös jonkinlaisesta ulkomaille suuntautuvasta kiertueesta on ollut puhetta, mutta siitä ei uskalla vielä sanoa mitään, kun ei ole tarkemmin suunniteltu. Jossain vaiheessahan täytyy alkaa myös suunnitella kolmatta levyä. Kiirettä pitää, mutta sehän on pelkästään positiivinen asia.


Petri Möttönen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risto Brunou - Kainuulaisen kouluhallinnon voimamies rentoutuu eläkepäivillään mökkijärven rannassa

Risto Brunouta voidaan nätistikin sanoen kuvailla ahkeraksi tekijäksi kainuulaisen koulumaailman monissa käänteissä. Hänen toimikausiensa ...