– Viime vuosi oli taloudelliselta näkökannalta poikkeuksellinen vuosi. Siinä oli kaikenlaisia epätyypillisyyksiä. Kunnat eivät esimerkiksi saaneet kaikkia luvattuja verotuloja verokortti- ja tulorekisteriuudistusten takia. Sitten meillä oli tilapäinen tuloerä Loiste-kauppojen myötä. Varauduimme perustalouden korjaamiseen ja loppusyksy oli hyvinkin töisevä, Tolonen luettelee.
Viime vuotta leimasi myös soteverojen paisuminen yli kuntien kantokyvyn lähes kaikkialla maassa. Helsingin kaupunki pärjäsi, mutta muualla maassa oltiin helisemässä. Tolonen toteaa tämän tarkoittavan tarvetta yhteistyön tiivistämiselle Kainuun kunnissa.
– Meidän on yhdessä mietittävä, miten saataisiin pidettyä oma sotetoiminta. Keskiössä on tietysti uusi sairaala ja se, miten sitä pystytään hyödyntämään tässä kuviossa. Tarkasti seuraamme, millä vauhdilla valtakunnan tason soteuudistukset toteutuvat ja miten ne vaikuttavat, Tolonen sanoo.
Metsästä kunnantoimistoon
Jari Tolonen on paljasljalkainen kainuulainen. Hän on syntyisin Ristijärveltä ja tehnyt suurimman osan työurastaan kotoisissa maisemissa.
Ennen kunta-alalle hakeutumistaan hän työskenteli paperi- ja selluteollisuuden palveluksessa. Varsinainen työmaa sijaitsi tuolloin itärajan tuolla puolen. Metsätöistä hän siirtyi Suomussalmen elinkeinojohtajaksi. Ensimmäinen kunnanjohtajan vakanssi oli sen jälkeen Sotkamossa, mistä hän siirtyi vähäksi aikaa Savon puolelle Siilinjärven kunnanjohtajaksi. Kajaanin kaupunginjohtajana hän aloitti vuonna 2009 voitettuaan valtuuston äänestyksen Kuusamon kaupunginjohtaja Timo Halosta vastaan äänin 28-23. Koulutukseltaan hän on maatalous- ja metsätieteiden sekä kauppatieteiden maisteri.
Mikä sitten sai yksityisen sektorin metsämiehen hakeutumaan kunnalliselle alalle?
– Se onkin vähän jännä juttu, jota en itsekään ole oikein saanut selville. Koulutukseni ei varsinaisesti suuntautunut kunta-alalle ja muutenkin kunta organisaationa oli minulle aika vieras käsite. Sattumoisin huomasin, että kunnissa työskentelee myös elinkeinojohtajia. Työnkuva vastasi mielestäni hyvin pitkälle yrityksessä työskentelyä. Keskustelin asiasta Kuusamon elinkeinojohtajana toimivan opiskelukaverini kanssa ja hän kertoi, että koulutus vastaa tehtävään erittäin hyvin jos vain elinkeinoelämä ja yritysasiat kiinnostavat. Suomussalmella sattui olemaan virka avoinna, joten hain sitä ja tulin valituksi tehtävään. Entiseltä työpaikalta sain vuoden aikaa palata takaisin, jos kunta-ala ei tunnukaan sopivalta. Sitä optiota ei tarvinnut käyttää. Joku sellainen tässä kai on, että koen pystyväni tekemään jotain yhteisen hyvän eteen tässä työssä, Tolonen pohtii.
Kauppatieteiden tutkinto antaa hyvää pohjaa myös kaupunginjohtajan tehtävissä tarvittavaan talouspuolen hallintaan. Kyky numeroiden pyörittelyyn ei kuitenkaan ole Tolosen mielestä se olennaisin kaupunginjohtajalta vaadittava ominaisuus.
– Olennaisinta on se, että tulee erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Numerot, talous ja henkilöstön johtaminen ovat yksittäisiä näkökulmia, mutta ylipäänsä on tärkeintä pystyä hoitamaan erilaisia asioita erilaisten ihmisten kanssa. Kaupunginjohtaja on eräänlainen yleismies-jantunen, käytännössä joka päivä tulee jotain erilaista, hän kertoo.
Kaupunginjohtajana menestyminen vaatii joustokykyä, mutta yhtälailla myös sopivan määrän itsepäisyyttä.
– Oma näkemys täytyy olla selvillä. Jos täysin tuuliviirinä kuuntelee kaikki neuvot ja pyynnöt joka suunnasta, ei siitä tule mitään. Vaikeuksiin tosin joutuu myös, jos pitää liian tiukasti kiinni omista näkemyksistään, Tolonen sanoo.
Rauhallista vapaa-aikaa
Kaupunginjohtajan työajat ovat vaihtelevia ja epätyypillisiä. Monesti on myös ilta- ja viikonloppumenoja. Työnkuva on sellainen, että ajatuksia voi olla vaikea saada irti työasioista iltaisinkaan.
– On ihan hyvä varoa, ettei kaikki vapaa-aika mene työasioita valmistellessa, mutta en toisaalta koe mitään pakottavaa tarvista tehdä tiukkaa rajaa työ- ja vapaa-ajan välillä. Saatan joskus viikonloppunakin pistäytyä työpaikalla lukemassa sähköposteja. Kun tietää, ettei tässä ole pakko olla, on se välillä hauskaakin, Tolonen sanoo.
Silloin kun työasiat heitetään narikkaan, ei kaupunginjohtajalla ole tiedossa hurjasti menoa ja meininkiä. Paremminkin pyritään hidastamaan.
– Vuosilomathan minulla on kuten muillakin. Silloin täytyy pyrkiä rauhoittumaan ja ottamaan omaa aikaa. Mieluiten olen kotona. Teen kotiaskareita ja lueskelen. Omakotitalossa riittää aina jotain puuhastelua talon tai pihan kanssa. Välillä voi ihan reilusti vain katsella telkkaria yhden illan. Se on hyvää vastapainoa, sillä työasioista on vaikea päästää kokonaan irti, Tolonen toteaa.
Kainuulainen erottuu porukassa
Tolonen pitää omaa kainuulaisuuttaan eräänlaisena perusarvona. Hän kertoo tehneensä muualla maassa kulkiessaan havaintoja, joiden mukaan kainuulaisuudessa todellakin erottuvat omat erikoispiirteensä. Usein muualta kotoisin olevat ovat arvanneet hänet kainuulaiseksi jo pelkän olemuksen perusteella.
– Kainuulainen tulee toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Tämä kävi ilmi Helsingin yliopistossa, kun olin tekemässä metsätieteiden tutkintoa. Siellä Suomen heimot ja alueet erottuivat vähän kuin Tuntemattomassa sotilaassa. Kainuulaiset eivät muodostaneet tiukkoja kuppikuntia eivätkä pitäneet niin kovin lukua siitä, kenen kanssa olivat tekemisissä. Muodostui sellainen kuva, että muualla Suomessa kainuulaisuutta arvostetaan enemmän kuin Kainuussa. Kainuulaista pidetään sopivalla tavalla vaatimattomana, ystävällisenä ja asioita aikaansaavana, Tolonen arvelee.
Vaatimattomuus onkin juuri se seikka, jonka moni kainuulainen varmasti allekirjoittaisi hyveenään, jos vain vaatimattomuudeltaan kehtaisi. Vanha viisauskin toteaa kainuulaisen uskovan vain ulkopuolisten kehut. Myös kaupunginjohtaja Tolonen pitää oikeanlaista vaatimattomuutta kohtuullisissa määrin positiivisena ominaisuutena, mutta sitä ei pitäisi päästää itseisarvolliseksi pääasiaksi.
– Meillä on paljon hyviä asioita, joita pitäisi mainostaa ja tuoda esiin. Markkinapelleiksi ja kovin hirveiksi itsekehujiksi meistä ei kuitenkaan taida olla. Jotain säilyttämisen arvoista pienessä pidättyväisyydessä siis on. Liika omahyväisyyskään ei näytä hyvältä, Tolonen toteaa.
Kotiseutuylpeys yleistyy
Vielä joitain vuosikymmeniä sitten vallalla oli enemmän ajattelutapaa, joka laittoi maalaiset häpeilemään juuriaan. Tästä on päästy pitkälti eroon nykypäiviin tultaessa. Kenties syynä on jatkuva maailman pieneneminen informaatioteknologian ottaessa valtavia harppauksia. Kotiseutu nähdään eräänlaisena turvasatamana maailman tietotulvan keskellä. Myös monet paikkakunnat nostavat markkinoinnissaan esille omia erityispiirteitään.
Tolonen arvelee Kainuulla olevan hyviä valttikortteja, kun markkinoidaan uusia kotikontuja tiiviiseen kaupunkielämään kyllästyville. Toisinaan negatiivisina puolina kainuulaisuuteen liitettävätkin asiat kuitenkin ovat vain kolikon kääntöpuolia sille, että täällä arvostetaan toisen yksityisyyttä ja henkilökohtaista tilaa.
– Kainuussa on helppo olla ja asua. Muualta tulevien on helppo sijautua tänne ja varsinkin jos on valmiiksi jokin kosketuspinta, tuntee täällä olonsa kotoisaksi nopeasti. Harvemmin enää nousee esille negatiivisia puolia, kuten taipumusta kyräilyyn ja kateuteen sekä siihen, että piirit ovat jossain määrin pienet. Olen ylpeä siitä, että voin sanoa olevani syntyperäinen kainuulainen ja olen sitä pitänyt tietynlaisena perusarvona. Olen saanut tehdä suurimman osan työurastani kotimaisemissa, eikä ole ainakaan ollut mitään raivokasta tarvetta pyrkiä eroon maakuntaidentiteetistä tai piilotella sitä.
Petri Möttönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti