Petri ja Pekka Manninen - Isä ja poika kainuulaisten metsäkauppojen asialla

Kajaanin Seudun Metsäpalvelu Oy on yksi maamme vanhimpia toimivia metsäalan yrityksiä. Petri Manninen aloitti yrityksen toiminimenä kahden kaverinsa kanssa vuonna 1994. Vuonna 1996 yhtiömuoto muuttui Oy:ksi ja kaksi vuotta myöhemmin Manninen osti osakekannan itselleen siirtyen ainoaksi yrittäjäksi. Yritys työllistää Petrin, sekä nykyisin myös hänen poikansa Pekan.

– Toiminta koostuu pitkälti perus metsänhoidosta kuten taimikon istutuksista ja hoidosta. Aika paljon tehdään myös metsäsuunnittelua ja tila-arviointeja. Pekka on suorittanut LKV-tutkinnon, joten sen myötä kiinteistönvälitys on tullut mukaan uutena toimintana. Sitä pyritään jatkossa laittamaan enemmänkin jalalle, Petri suunnittelee.

Kiinteistönvälitys on Metsäpalvelun tarjonnassa suhteellisen uusi asia, mutta tuntematonta kenttää se ei suinkaan ole. Yrityksellä on pitkä kokemus kiinteistönvälitykseen liittyvien tila-arvioiden tekemisestä ja monet kiinteistönvälittäjät ovat käyttäneet heidän palvelujaan vuosien varrella.

– Nyt tarjoamme palvelua suoraan asiakkaalle. Teemme arvion kuten ennenkin, mutta nyt hoidetaan myös myyntityö. Tarkoituksena on tarjota kokonaisvaltaisempaa palvelua, Pekka Manninen kertoo.

Teoriaosaamista kokemuksen rinnalle

Pekka valmistui joulun tienoilla metsänhoitajaksi ja on siitä lähtien työskennellyt vakituisesti yrityksessä. Työmaa on kuitenkin entuudestaan hyvinkin tuttu, sillä hän on viettänyt 14-vuotiaasta lähtien kesälomansa isälleen töitä tehden. Nyt hän haluaa tuoda yrityksen toimintaan uusia näkökulmia perinteisiä toimintamuotoja tukemaan.

– Yritän tuoda asiantuntijapuolta mukaan perinteisen metsänhoidon rinnalle, eli korkeampaa osaamista vaativaa suunnittelutyötä ja pidemmälle meneviä analyyseja kannattavan metsätalouden harjoittamisesta. Tuotamme myös vaihtoehtolaskelmia asiakkaille eri metsänkäsittelyvaihtoehtojen kannattavuudesta ja vaikutuksista ympäristö- ja virkistysarvoihin, Pekka kertoo.

Metsänkäsittelystä puhuttaessa nousee usein esiin jatkuvan kasvatuksen periaate. Nykysuuntainen ajattelutapa ja julkinen keskustelu tuppaa helposti lokeroimaan avohakkuun automaattisesti huonojen asioiden laariin. Mannisia hieman arveluttaa näin suorasuuntainen yksinkertaistaminen, sillä tilanne on arvioitava vallitsevien olosuhteiden valossa, eikä mikään yksittäinen periaate toimi yleispätevästi kaikissa tilanteissa.

– Asiasta on saatavilla paljon ristiriitaista tietoa, ja yleensä tiedon tuottajalla on oma lehmä ojassa. Jos taloudellista puolta ajatellaan, on joissain tilanteissa jatkuva kasvatus parempi vaihtoehto. Jossain muussa tilanteessa perinteinen tasarakenteinen metsänhoito voi olla kannattavampaa. Näistä asioista Pekalla on laaja tietämys, Petri kertoo.

– Asia riippuu täysin tilanteesta. Edes metsätilatasolla ei voida suoraan sanoa, kumpi vaihtoehto on kannattavampi. Asiaa on tarkasteltava kuviokohtaisesti ja pitää myös tiedostaa missä ollaan. Keskustelu liikkuu usein hyvin yleisellä tasolla, mutta se mikä toimii Etelä-Suomessa, ei välttämättä toimi ollenkaan Kainuussa ja päinvastoin. Jopa Etelä- ja Pohjois-Kainuun välillä on paljon eroja, Pekka jatkaa.

Ammattilaisen osaaminen varmistaa onnistuneet kaupat kaikille

Virusepidemia ei ole ehtinyt vielä kurittamaan metsäalaa mainittavammin, sillä kartonki ja paperi jatkavat hyvää menekkiään. Mahdollisia uhkia kuitenkin näkyy horisontissa.

– Jos paperiteollisuus hidastuu, näkyy se viiveellä meilläkin. Jos asiakkaat eivät saa puuta kaupaksi, eivät he myöskään osta meidän palveluitamme. Senkin takia yritämme laajentaa tuotepalettiamme ja kehittää uusia palvelumuotoja, jotta pystyisimme palvelemaan entistä laajempaa asiakaskuntaa, Petri kertoo.

Uusien palvelumuotojen kehittelemisessä ja soveltamisessa on ollut hyvänä apuna Metsäkeskuksen tarjoama avoin metsävaratieto. Se sisältää paikkatietoja, jotka kuvaavat metsiä sekä niiden hoitoa ja käyttöä. Metsäkeskus kerää metsätietoa yksityisten henkilöiden tai tahojen omistamista metsistä. Esimerkiksi kuntien ja seurakuntien omistamat metsät eivät kuulu tiedonkeruun piiriin. Metsätietoa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi metsien ja metsätalouden alueellisessa suunnittelussa, puuston käyttömahdollisuuksien arvioinnin tukena ja yleisesti metsäelinkeinojen kehittämisessä. Asialla on myös kääntöpuolensa.

– Pyrimme hyödyntämään avointa metsävaratietoa mahdollisimman tehokkaasti operatiivisessa metsäsuunnittelussa ja kiinteistöarvioinneissa. Tämä tarjoaa paljon hyviä mahdollisuuksia, mutta mielestäni aika huolestuttava suuntaus on sellainen, että metsäkiinteistön välittäjät myyvät metsätiloja pelkän avoimen metsävaratiedon perusteella. Avoimen metsävaratiedon kokonaistilavuuden keskivirhe on yleensä vain 20 %, mutta joukkoon mahtuu aina myös isompiakin heittoja. Sen vuoksi kiinteistönvälittäjän tulisi aina tarkistaa kuviotiedot maastossa. Kiinteistönvälityksessä me toimimme siten, että muodostamme avoimen tiedon perusteella mahdollisimman tarkan ennakkoarvion puustosta ja tarkistamme sen maastossa. Näin varmistetaan niin myyjän kuin ostajankin oikeusturvan toteutuminen. Jos puuston määrässä on pahoja virheitä, voi myyjä joutua vastaamaan kauppojen jälkeen asiasta rahallisesti. Tavoitteenamme on tuottaa mahdollisimman turvallinen palvelu kaikille osapuolille, Pekka kertoo.

Metsäkauppoihin Mannisilla on yksi pätevä neuvo ylitse muiden: älkää säästäkö väärästä päästä.

– Puuston määrä myyntihetkellä määrittää metsäkaupan sijoituksena, joten tiedon siitä on oltava mahdollisimman realistinen. Kannattaa aina käyttää ammattilaista tässä asiassa. Vaikka välityspalkkio olisikin sen maksimissaan 4 % kauppahinnasta, voi se tulla moninkertaisena takaisin myyjälle paikkansapitävän puustoarvion myötä. Monet instituutiot ostavat metsää suoraan omistajilta ja markkinoivat edullisuuttaan sillä, että säästät välityspalkkion. Kuitenkin esimerkiksi 100 000 euron metsätilasta 4 000 euron välityspalkkio voi tulla ammattitaitoisen välittäjän kautta viisinkertaisena takaisin. Välityspalkkioon kannattaa siis investoida, varsinkin jos käyttää pätevää välittäjää, Pekka kertoo.

Metsämiehiä toisessa polvessa

Vaikka Pekka onkin työskennellyt yrityksessä teini-iästä lähtien, ei työmaan valinta ollut aivan itsestäänselvä asia.

– Opiskelin vuoden Oulun yliopistossa konetekniikka. Sitten velipoika otti jossain vaiheessa kevättä puheeksi, että yliopistossa voi opiskella myös metsätiedettä. En ollut tällaisesta kuullutkaan, mutta päätin hakea Joensuuhun opiskelemaan. Hyppäys oli aika iso, sillä olin kotiutunut Ouluun hyvin ja opinnot olivat lähteneet käyntiin sujuvasti. Jälkeenpäin voin sanoa, että päätös oli oikea, Pekka muistelee.

Siinä missä Pekka on imenyt metsäinnostuksensa kotikasvatuksen myötä, ei Petrillä ole hajuakaan siitä, mistä hänen oma kiinnostuksensa metsäalaa kohtaan on peräisin.

– Pääsin metsäopistoon vuonna 1988 haettuani sinne monta vuotta. Ei oikeastaan mitään muuta tavoitetta ollutkaan. En tiedä, mistä halu sinne kumpusi. Olen syntynyt ja kasvanut keskellä Kuopion kaupunkia, eikä meillä suvussa ole aikaisemmin ollut yhtään metsäammattilaista. Jostain se kuitenkin tuli. Siihen aikaan ala oli suosittu, ja ensimmäisellä hakukerralla metsäopistoon oli yli tuhat hakijaa. Pikkuhiljaa kerääntyneen työkokemuksen perusteella pääsin lopulta sisään joustavalla valinnalla. Paperini eivät olleet mitenkään huonot, mutta hakijoita oli todella paljon, Petri toteaa.

Metsä kutsuu myös vapaapäivinä

Manniset saavat metsästä leipänsä, mutta myös vapaapäivät tuppaavat olemaan metsäaiheisia. Metsä on lähellä kainuulaista sielunmaisemaa, sillä muunlaisia maisemia täältä on hankala löytää.

– Kylläpä ne tahtoo olla harrastukset koko perheellä luontoon liittyviä. Syksyisin metsästetään ja kalastus on myös aina jollain tavalla mukana kuviossa. Liikutaan yleensäkin luonnossa ja marjastetaan, sellaista perikainuulaista hommaa. Vaikka työpäivä meneekin metsässä, tulee sinne lähdetyksi myös viikonloppuisin, Petri kertoo.

Monia kehitysmahdollisuuksia

Metsäalan toimintaedellytykset Kainuussa ovat nykynäkymien valossa hyvät. Puun menekki kiertää sykleissä ja välillä aaltoilee voimakkaastikin, mutta kuva kokonaiskehityksestä on positiivinen. Tulevaisuus riippuu myös teollisuuden investoinneista.

– Metsäsektorin alkutuotanto on täällä vahva työllistäjä. Toivotaan, että toimintaedellytykset muutenkin säilyvät ja puunhankinta pysyy kannattavana. Olisi hienoa, jos saataisiin vaikkapa Paltamoon se uusi laitos mistä on jo vuosia puhuttu. Se loisi lisää työpaikkoja maakuntaan, Pekka arvelee.

– Paperitehdas on lakkautettu jo kymmenisen vuotta sitten, mutta työllisyysnäkymät ovat meidän kohdallamme säilyneet ihan hyvinä. Syklisyys ei heijastu metsänhoitopuolelle niin voimakkaana, mutta esimerkiksi koneyrittäjät ovat hieman vaikeuksissa. Sellutehdas olisi alueelle hyvä piristysruiske kun puun menekki ei olisi niin kovassa aaltoliikkeessä, Petri toteaa.

Kainuun väestörakenne on senioripainotteinen ja alati vanheneva. Monien alojen kannalta asiassa ei ole hirveästi hurraamista, mutta metsäpalveluiden menekkiä se voi hyödyttääkin.

– Metsäpalveluille tulee olemaan tulevaisuudessakin kysyntää. Monia metsänomistajia alkaa poistumaan keskuudestamme luonnollista kautta, ja usein Etelä-Suomessa asuvat perikunnat tarvitsevat paikallista osaamista tilojen arvioinneissa ja myymisessä, Manniset toteavat.

Kehitysmahdollisuuksia Kainuussa olisi Mannisten mukaan enemmänkin, sillä raaka-aine täällä on maailman parasta.

– Vaikka sellutehdasta ei saataisikaan, olisi jatkojalostuksessa paljon muita mahdollisuuksia. Esimerkiksi kuhmolainen CrossLam on massiivielementtien tuotannossa maailman huippukärkeä. Sellaisia tarvittaisiin enemmän, ja siihen olisi mahdollista vaikuttaa maakunnan tasolla poliittisella päätöksenteolla. Pitäisi luoda parempia toimintaedellytyksiä puunjalostuksen kilpailukyvyn parantamiseksi. Myös alkutuotanto elää sillä, että tuotteelle on markkinoita. Mitä enemmän tästä kaikesta jää omaan maakuntaan, sitä parempi, Pekka sanoo.

Savosta junantuomana Kainuuseen sijautunut Petri on toiminut maakunnan yrittäjäkentässä jo neljännesvuosisadan verran. Paljonkaan ei ole jäänyt huonoa sanottavaa tästä ajasta.

– Kainuussa on ollut mukava yrittää. Ihmiset ovat todella mukavia ja toimintaympäristö on ollut kaikin puolin hyvä alusta lähtien. Täällä on puhdasta ja turvallista. Kaikelle tällaiselle osaa antaa enemmän arvoa sitä mukaa kun ikää tulee lisää. Minulle on tärkeää, että saan elää maailman parhaassa paikassa, Petri toteaa.

Lisätietoja löytyy Metsäpalvelun nettisivuilta osoitteessa www.kajaaninmetsa.fi

Petri Möttönen