Raimo Sivonen - Rehtori vierastaa rajojen rakentelua

Kainuun ammattiopiston eli KAO:n rehtori Raimo Sivonen on toiminut nykyisessä virassaan vuodesta 2007 lähtien ja töissä Kainuun ammattiopistossa syksystä 1995. KAO on osa Kajaanin kaupungin koulutusliikelaitosta yhdessä Kajaanin lukion kanssa. KAO ei käsitä pelkästään Kainuuta, vaan se tarjoaa toisen asteen ammatillista koulutusta valtakunnallisesti. Kajaanin ja Vuokatin lisäksi vakituiset toimipisteet ovat Kuusamossa ja Vantaalla. Kuusamossa on 400:n opiskelijan yksikkö ja Vantaalla 200:n. Koulutusaloja ovat matkailu-, ravitsemis- ja talousala, kulttuuriala, luonnonvara- ja ympäristöala, sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, tekniikan ja liikenteen ala sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala. KAO järjestää myös oppisopimuskoulutusta, lisä- ja täydennyskoulutusta sekä ammatillisiin perustutkintoihin ja ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin valmistavaa koulutusta. Yrityksille KAO järjestää kehittämistarpeiden mukaan räätälöityjä henkilöstökoulutuksia.

Koronapandemian mukanaan tuomat rajoitukset laittoivat pakkaa sekaisin myös ammattiopistolla ja monien opintoihin tuli viiveitä. Syksyn myötä tilanne helpottui ja paljon on saatu kiinni menetettyä matkaa. Tilanne kuitenkin jatkuu edelleen.

– Vuodenvaihde ei ole tietenkään vielä paljoa muutosta tuonut tilanteeseen. Koronan vaatimat toimenpiteet jatkuvat edelleen ja herkällä korvalla kuunnellaan, mitä maakunnassa tapahtuu. Kainuussa lähiopetus jatkuu, mutta suojautumistoimenpiteitä tehdään. Opetustilanteissa käytetään maskia silloin kun kontaktia ei voida välttää. Ohjeistus on tiukka ja olemme jakaneet opiskelijoille ja henkilökunnalle viisi pestävää kangasmaskia kullekin, rehtori kertoo.

Tiivistä yhteistyötä työelämän kanssa

Sivonen kertoo mieltävänsä toisen asteen koulutuksen osaksi elinkeinopolitiikkaa. Lainsäädäntö uudistui muutama vuosi sitten siten, että koulutuksen järjestäjillä on mahdollisuus toteuttaa koulutusta parhaaksi katsomallaan tavalla. Kainuun ammattiopistolla jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelma, lyhennettynä HOKS. Tavoitteena on rakentaa yksilöllisiä opintopolkuja opiskelijan tarpeiden mukaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaiselle opiskelijalle tarvittaisiin oma opettaja. Koulutus järjestetään sen mukaan, minkä tyyppisiä tavoitteita kenelläkin on ja millaista osaamista kokee tarvitsevansa.

– Kokonaisuutta tarkastellen olemme onnistuneet hyvin. Mahdollisuudet rakennetaan sisään koulutyöhön yhteistyössä työelämän kanssa, Sivonen toteaa.

Uusi toimintamalli on saanut myös kritiikkiä, sillä se asettaa opiskelijalle entistä enemmän vastuuta omista opinnoistaan, eikä lähiopetusta ole niin paljon kuin aikaisemmin. Rehtorin mielestä kokonaisuus kuitenkin kallistuu plussan puolelle, eikä ketään jätetä ilman tukea.

– Toisen asteen koulutuksen peruslähtökohta on se, että opiskelija ottaa itse vastuuta opinnoistaan. Se on suuri muutos verrattuna peruskouluun, missä opetustyö on enemmän johdettua ja ohjattua. Kyllähän me toisaalta kuitenkin otamme tiiviin kopin niistä opiskelijoista, jotka tulevat suoraan peruskoulusta yhteishaun kautta. Oppivelvollisuuden käynnistyminen tiivistää yhteistyötä perusopetuksen kanssa entisestään.  Koulun penkilläkin ja työpajoissa vielä opetusta tapahtuu, mutta pyrimme jatkuvasti tiivistämään yhteistyötä työelämän kanssa, Sivonen sanoo.

Väestöyhtälön ratkaisemiseen panostettava

Kainuun ammattiopistossa opiskelee noin 3 100 opiskelijaa. Opiskelijoiden ikähaitari on varsin laaja, 16-70 vuotta. Keski-ikä on 27 ja mediaani-ikä 22. Noin puolet opiskelijoista on peruskoulun jäljiltä yhteishaussa tulleita. Loput ovat hakeutuneet koulun penkille jatkuvan haun kautta joko opiskelemaan kokonaan uuden ammatin tai täydentämään jo saatua tutkintoa. Työelämä elää jatkuvaa muutosta, jonka tahti kovenee koko ajan. Tämä asettaa oppilaitoksille monenlaisia haasteita. Sivonen toteaa oleellimmisten haasteiden liittyvän väestörakenteeseen.

– Ei riitä, että on mukana työelämän muutoksessa, vaan pitää olla etulinjassa. Siksi yhteistyön tiivistäminen työelämän kanssa on entistä tärkeämpää. Suurin haaste kuitenkin on siinä, että tällä hetkellä meillä loppuu väki. Erityisesti Kainuussa, mutta eivät maakunnat tämän ongelman kanssa yksin ole. Tästä pitäisi jokaiselle tulla yhteinen ymmärrys. Paljon on erilaisia kampanjoita ja opiskelijoita houkutellaan aktiivisesti, mutta Kainuun väestötilastoista voi käydä katsomassa, että kymmenen vuoden sisällä keskeisestä työikäluokasta häviää melkein 7 000 ihmistä, eivätkä nuoremmat polvet pysty toimittamaan riittävästi uutta työvoimaa, Sivonen sanoo.

Ainoa realistinen lääke ongelmaan on maahanmuutto. Sivonen ei mielellään käyttäisi termiä ”työperäinen maahanmuutto”.

– Siitä tulee vaikutelma, että houkutellaan yksittäisiä henkilöitä tekemään jotain yksittäistä tehtävää. Kestävä ratkaisu edellyttää sitä, että saamme tänne muuttamaan perheitä. Tämä on poliittisesti hyvin haastava keskustelu, mutta jos menee Kainuun Liiton sivuille katsomaan väestötilastoja, ei asiaan havahtuakseen pitäisi tarvita sen kummempaa politiikkaa. Jos meillä ei ole tarjota työvoimaa, jäävät tuotannollisen teollisuuden yksiköt sijoittumatta tänne, Sivonen toteaa.

Työn perässä ympäri Suomea

Kajaanin maalaiskunnassa Paltaniemellä syntynyt Sivonen vietti lapsuutensa Teppanassa ja sittemmin taas Paltaniemellä. Sieltä tie vei maalikylille oppia hakemaan, mutta polku Kainuun ammattiopiston rehtoriksi ei kulkenut mitenkään suoria reittejä.

– Voisi sanoa, että melkoisten mutkien kautta. Kun 70-luvun loppupuolella lähdin Oulun yliopistoon, ei opetusala ollut mielessäkään, vaikka siitä tulevaisuuden työnkuva muodostuikin. Lähdin opiskelemaan alun perin geologiaa. 80-luvun alkupuolella tulin toisiin ajatuksiin ja vaihdoin pääaineen suunnittelumaantieteeksi. Mielessä oli aluesuunnitteluun liittyvä ammatti, Sivonen muistelee.

80-luvun lopussa Sivonen vietti Satakunnassa parisen vuotta matkailuhankkeita vetäen. Sen tiimoilta hän siirtyi vuonna 1990 Pelkosenniemen kuntaan matkailupäälliköksi. Ensimmäinen kosketus toisen asteen koulutukseen tuli syksyllä 1993 määräaikaisessa opettajan pestissä paikallisessa kauppaoppilaitoksessa. Opettajan pätevyys tuli hankituksi työn ohessa. Lopulta muuttokuorma Kajaaniin lähti Sodankylästä.

Geologian kenttätyöt kuljettivat aikanaan Sivosta pitkin Suomea Hangosta Petsamoon, joten näkökulmista on tullut ravistelluksi pois ylimääräinen nurkkakuntaisuus. Hänen kokemuksensa mukaan kainuulaisuus näyttäytyy muualla maassa kiinnostavana ja positiivisena ominaisuutena.

– Joissain riennoissa on joskus mietitty maakuntalauluja, niin Nälkämaan laulu on kaikista tutuin maakuntalaulu kaikille suomalaisille. Jokainen osaa ainakin osan sanoista ja muut maakuntalaulut ovat hämärän peitossa. Nälkämaa-imagolla poiketaan nykypäivänä valtavirrasta nimenomaan positiivisella tavalla. Muuten koen Suomen melko yhtenäisenä maana, eikä pahaa sanottavaa ole jäänyt mistään alueesta. Ihan yhtä hyvin olisin voinut sijoittua johonkin muuallekin kuin Kainuuseen, Sivonen toteaa.

Raimo Sivosen pitkäaikainen harrastus on valokuvaus. Suosikkikohde on etenkin Paltaniemi, minkä rantamilta kuvia on kertynyt nyt jo kuudelta vuosikymmeneltä.

Rajojen asettelu on vierasta

Kotiseutuidentiteetin ei tarvitse sulkea pois laajempia näkökulmia. Sivonen kertoo kokevansa itsensä suomalaiseksi ja eurooppalaiseksi aivan siinä missä paltaniemeläiseksi ja kainuulaiseksikin. Hän toimii Paltaniemellä kotiseutuyhdistyksen parissa sekä myös kansainvälisissä tehtävissä eurooppalaisen ammatillisen koulutuksen järjestön toiminnassa, myös sen hallinnossa 7 vuoden ajan. Näillä reissuilla hän on tutustunut alan ihmisiin eri puolilta maailmaa. Päällimmäinen havainto on ollut se, että ihmiset ovat ihmisiä lähtöpaikasta riippumatta.

– Kansainvälistyminen on keskeinen asia johon tulisi kiinnittää huomiota. Rajojen asettelu on minulle vierasta. Silloin kun ihmisillä on yhteisiä tavoitteita, löytyy samansuuntaista ajattelua, olipa sitten mistä päin maailmaa tahansa. Kulttuurilliset taustat ovat hyvinkin erilaisia, ja se on otettava näissä hommissa positiivisena asiana. Perusajatus on yhteinen, Sivonen tiivistää. – KAO on toiminut pitkään kansainvälisesti, joka vuosi 60-100 opiskelijaa käy 3-8 viikon jakson pääosin jossakin päin Eurooppaa työskentelemässä ja suurin piirtein saman verran yhteistyökumppaneiden opiskelijoita käy Kainuussa. Tämän mahdollistaa EUn Erasmus -ohjelmat. Tärkein oppi, mitä näissä jaksoissa jokaiselle tulee, on se, että näemme ja ymmärrämme maailmaa vähän naapurinkin silmin. 

Onnistuneen yhteistyön edellytys on kunnollinen keskustelu. Kainuun ammattiopisto on kiinnittänyt tähän huomiota linjaamalla viime vuonna uudistetussa strategiassaan hyvien käytöstapojen merkitystä.

– Hyvät tavat ovat keskeinen linjaus toimintaperiaatteisiin niin organisaation sisällä kuin siitä ulospäinkin. Hyvällä käytöksellä saadaan paljon aikaiseksi. Saa ja pitääkin olla eri mieltä silloin kun ollaan eri mieltä, mutta voi valita, miten viestin sanoiksi pukee ja toiminnallaan toteuttaa. Eriävät näkemyksen voidaan keskustella halki, poikki ja pinoon ja sitten toimia yhteisen näkemyksen mukaisesti, Sivonen sanoo.

Petri Möttönen