Opiston perustamisajatus syntyi Kajaanin maalaisseurassa, joka järjesti jo vuonna 1896 arpajaiset kansanopiston pesämunan kokoamiseksi. Pian kansanopiston perustamista ryhtyivät maakunnassa ajamaan myös Pohjalainen ylioppilaskunta, Kajaanin kaupunginvaltuusto ja Kansanvalistusseuran Kajaanin haaraosasto. Kannatusyhdistys perustettiin joulukuun 4. päivänä 1908 Kajaanin raatihuoneella.
Opiston sijoituspaikasta käytiin lopulta kova vääntö Sotkamon Salmelan tilan Akkoniemen, Suomussalmen nuorisoseuran ja Paltamon Mieslahden välillä. Paltamo vei voiton, koska maanviljelijät Leonard Rusanen ja E. Moilanen lupasivat opistolle ilmaista tonttimaata ja muut kyläläiset rakennustarpeita ja päivätöitä niin paljon kuin rakentamiseen tarvittaisiin. Kannattajajäseniksi ilmoittautui 46 kyläläistä, jotka lupautuivat maksamaan vuosittain yhteensä 230 markkaa. Mieslahden sijainti maanteiden risteyksessä vaikutti samoin päätökseen. Kaksi ensimmäistä toimintavuottaan Kainuun kansanopisto toimi vuokralaisena Karhun pirtissä Kontiomäessä.
Nykyisin Kainuun Opisto toimii osakeyhtiönä, mutta sama kristillis-humanistinen arvopohja on edelleen toiminnan perustana. Opiston nykyinen rehtori ja toimitusjohtaja Helena Ahonen muutti Kainuuseen vuonna 2011 ja aloitti seuraavana vuonna Kainuun Opiston koulutussuunnittelijana. Hän toimi myös apulaisrehtorina ja otti komennon haltuunsa rehtori Heikki Törmälehdon jäätyä eläkkeelle.
– Kansanopistojen edustama vähemmän muodollinen koulutus, jossa ihminen otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon on minulle hyvin sopiva tapa toimia rehtorina. Ajattelen, että pitkäjännitteisellä lähiopetukseen perustuvalla aikuiskoulutuksella on paikkansa, Ahonen kertoo.
Itärajaa ylös Kainuuseen
Koulutukseltaan Ahonen on yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän on syntynyt Lappeenrannassa, käynyt koulunsa Kouvolassa ja sitten opiskellut lastentarhanopettajaksi Helsingissä.
– Olin viisi vuotta Helsingin kaupungilla lastentarhan- ja erityislastentarhanopettajana. Sitten olin neljä vuotta kotiäitinä, jona aikana opiskelin sosiologiaa Itä-Suomen yliopistossa. Vähän kuin sattumalta asetuimme asumaan Lieksan kristillisen opiston naapuriin. Siitä se kansanopisto jotenkin imaisi puoleensa, Ahonen muistelee.
Lieksan kristillinen opisto on myös pieni maakuntaopisto, jonka toiminta perustuu pitkälti aikuisten perusopetukseen ja maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen. Lieksassa vahvana erityispiirteenä on kädentaitojen opiskelu. Siellä Ahonen viihtyi opettajana, apulaisrehtorina ja rehtorina yhteensä noin 15 vuotta. Vuonna 2011 oli edessä muutto Kajaaniin perhesyiden vuoksi. Valtavaa kulttuurishokkia ei muutto saanut aikaan.
– Muutin tänne Kylänlahden kylästä, joka on noin neljänsadan asukkaan kylä. Kajaanihan on siihen verrattuna iso kaupunki. Ihmisiin tutustuminen on Kainuussa hitaampaa kuin Pohjois-Karjalassa, mutta mitään kovin mullistavia muutoksia ei tullut 200 kilometrin matkalla, Ahonen kertoo.
Kainuulaiseen heimoluonteeseen Ahonen sai hyvää tuntumaa myös luottamustehtävien parissa. Viime valtuustokauden hän toimi Kajaanin valtuustossa keskustan varavaltuutettuna sekä sotevaltuutettuna.
– Vaikka miten puhutaan Nälkämaasta, on täällä ihmisillä paljon omanarvontuntoa. Täällä arvostetaan omaa kainuulaisuutta, kotiseutua ja elämäntapaa. Viimeiset neljä vuotta toimin luottamustehtävissä, ja siitä huomasin, että täällä koetaan olevamme samassa veneessä. Isoa kärjistämistä eri puolueiden välillä ei täällä oikeastaan ole. Ihmisillä on tietämys siitä, että näiden samojen ihmisten kanssa on tultava toimeen jatkossakin.
Luottamustehtävien päätyttyä on Helena käyttänyt uutta vapaa-aikaansa liikkumiseen. Uutta elämänvaiheessa on myös isoäidiksi tuleminen.
– Tyttären poika on Herttoniemessä, joten matkaa on aika paljon. Pääkaupunkiseudulle tulee varmasti matkustettua useammin kun aikaisemmin mummoilun merkeissä.
Opintoja elämää varten
Kainuun Opisto tarjoaa kaikille avointa pohjakoulutuksesta riippumatonta perusopetusta sekä monenlaisia kursseja. Muutamat peruskoulunsa päättäneet käyvät Opistolla kymppiluokan, joka mahdollistaa peruskoulun päättötodistuksen parantelua sekä harkinta-aikaa jatko-opintoja ajatellen.
– Minua kiehtoo pohjoismainen kansanopistonäkemys siitä, että ihminen määrittelee itse mitä varten hän opiskelee ja mitä hän haluaa opiskella. Meillä on tuntikehyksissä tietynlainen väljyys, että voimme lähteä käsittelemään tärkeitä asioita silloin kun ne ovat ajankohtaisia, eikä tarvitse pitää tiukasti kiinni etukäteen kirjoitetusta suunnitelmasta, Ahonen kertoo.
Maahanmuuttajien perusopetus ja kotouttamistyö on ollut tärkeä osa toimintaa viime vuosina. Tänä syksynä Opistolla aloitti neljä uutta ryhmää, eli noin 60 oppilasta. Mukana on väkeä Suomesta, Syyriasta, Afganistanista ja Afrikan maista. Kotouttamistyön tarve on lisääntymään päin levottomuuksien levitessä maailmalla.
– Itse en ole elänyt sitä aikaa, kun kansanopistojen oppilaat olivat enimmäkseen lähikylistä täydentämässä koulutustaan. Kymppiluokkalaisia on ollut aikaisemmin enemmän. Saa nähdä, kuinka oppivelvollisuuden jatkaminen tähän vaikuttaa. Aloittaessani oli myös avoimen yliopiston koulutus ja pääsykokeisiin valmistautuminen osa kansanopistojen työtä, mutta nyt se kaikki on verkossa. Maahanmuuttajien osalta iso muutos tapahtui 90-luvun puolivälissä, kun Irakista, Afganistanista ja Somaliasta tuli Suomeen ihmisiä, joilla oli jo valmiiksi vahva koulutustausta. Ongelmana oli lähinnä kieli. Nyt kun nämä maat ovat olleet romuna kolmekymmentä vuotta, tulee sieltä yhä enemmän ihmisiä, joilla on jo lähtökohtaisesti merkittävä yleissivistyken vaje. Maahanmuuttajaopiskelijalla voi olla elämä levällään pitkin maailmaa. Ymmärrän kyllä, jos afganistanilaisella opiskelijalla on vaikeuksia keskittyä opintoihin tällä hetkellä, Ahonen toteaa.
Opisto osallistuu myös Kainuussa puolen vuoden välein järjestettävään epäviralliseen maahanmuuttofoorumiin, jossa paikalliset kotouttamistoimijat kerääntyvät pohtimaan ajankohtaisia asioita.
Kansanopistot kuuluvat vapaan sivistystyön lainsäädännön piiriin ja toteuttavat elinikäisen oppimisen periaatetta. Suomalainen lainsäädäntö asiassa on hieman naapureita jäljessä, mutta asiaan on tulossa parannusta.
– Ruotsissahan tilanne on sellainen, että kansanopistoissa tehdyistä opinnoista voi saada korvaavuuksia ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opinnoissa. Mekin olemme saamassa kansanopistojen vapaan sivistystyön koulutukset mukaan Koski-järjestelmään. Oppimiseen on olemassa monta eri reittiä ja tapaa. Joillekin sopii paremmin se, että saa opiskella omaan tahtiinsa kansanopistoympäristössä, Ahonen sanoo.
Ahosen työpäivä pitää sisällään niin oppilaitoksen todellisuutta kuin osakeyhtiön arkeakin. Kainuun Opisto on myös Kainuun herännäisyyden keskus, joten siihen liittyviä tehtäviä tulee joskus hoidettavaksi, ei kuitenkaan joka päivä.
– Kansanopistotyöllä halutaan rakentaa parempaa maailmaa, siitä tulee motivaatio. Liian paljon joutuu istumaan koneella. Mieluummin olisin enemmän opiskelijoiden parissa. Verkostoja täytyy rakentaa jatkuvasti kansanopistoverkoston ja paikallisten toimijoiden kanssa. Yksin ei tällainen pieni kansanopisto selviä eikä edes tiedä, missä mennään. Pyrin olemaan yhteistyökuvioissa aktiivinen, mutta toivottavasti olen myös helposti lähestyttävä paikallisille toimijoille.
Petri Möttönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti