Marko Karvonen - Myönteisyys elämänfilosofiana

Kajaanilainen opettaja ja projektipäällikkö Marko Karvonen on saanut kesän mittaan osakseen tunnustusta jos jonkinmoista. Heinäkuussa hänet valittiin Kajaanin Nuorkauppakamarin järjestämässä äänestyksessä vuoden positiivisimmaksi kainuulaiseksi. Yhdettätoista kertaa järjestetyssä kilpailussa olivat positiivisinta kainuulaista mukana etsimässä Kainuun Liitto, OP Kainuu, Kukkakeskus, Bistro Casa Bianca, PRAMEA ja Leipomo- ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & kumpp. sekä Positiivarit Oy. Ehdokkaat valikoituvat kilpailuun yleisön ilmiantojen perusteella.

Karvonen toimii opettajana Kainuun ammattiopiston Yritysamiksella tulevaisuuden tekijöille sekä mentoroi ja tukee aktiivisesti uransa alkuvaiheessa olevia opiskelijoita. Karvosen ansiosta Kainuu on saanut paljon positiivista näkyvyyttä sekä elokuva-, sarja- että dokumenttiproduktioiden saralla. Ilmiannoista kävi ilmi Markon positiivisuus, kyky heittäytyä ja ennen kaikkea hänen taitonsa innostaa ihmisiä mukaan yhteiseen tekemiseen. Tämän vuoden Positiivisin kainuulainen on myös ylpeä kainuulaisuudestaan ja hän tuo oman kotimaakuntansa ainutlaatuisia ominaisuuksia esille aktiivisesti monissa eri yhteyksissä.

– Näen erittäin tärkeänä sen, että täällä tehdyt audiovisuaaliset tuotannot on huomattu laajemminkin. Olen ollut näissä paljon mukana, joten luulen että tällä oli jotain tekemistä valinnan kanssa, Karvonen miettii.

Elokuisessa maakuntajuhlassa Karvoselle myönnettiin maakunnallinen Pro Kainuu -tunnustuspalkinto, joka myönnetään vuosittain tieteen, taiteen tai elinkeinoelämän alalla ansioituneille henkilöille pitkäjänteisestä työstä ja uskosta oman maakuntansa mahdollisuuksiin.

Palkitsemisperusteluissa todetaan, että Marko Karvonen antaa kasvot Kainuulle elokuvamaakuntana. Hänen työnsä ensin elokuvateatteri BioRexin ohjelmapäällikkönä ja sittemmin Kainuun ammattiopistossa on nostanut Kainuun kansainvälisesti kiinnostavien elokuvien kuvauspaikkojen joukkoon. Elokuva-alasta on muodostunut Kainuun mainetyön merkittävä osa-alue. Ammattiopiston Elokuvan ja median palvelukeskus on mahdollistanut mittavan elokuvatuotannon Kainuussa. Samalla se on tarjonnut eri alojen opiskelijoille mahdollisuuden haastaviin työtehtäviin. Kainuussa on tämän vuosituhannen aikana kuvattu lukuisat määrät eri tuotantoja.

Hankaluuksien kautta ilo pintaan

Kainuulaisuuteen yhdistettäviä luonteenpiirteitä mietittäessä optimismi ja positiivisuus eivät välttämättä tule ensimmäisenä mieleen. Karvosen myönteisyyteen taipuvainen elämänasenne kumpuaa tietoisesta päätöksestä.

– Olen tehnyt päätöksen ryhtyä ajattelemaan asioita positiiviselta kantilta. Olin koulukiusattu ja elämä tuntui jossain vaiheessa vaikealta, mutta päätin selviytyä siitä kaikesta. Myönteisen ajattelutavan kautta voi saada voimaa ja vahvuutta omaan toimintaansa erittäin paljon. Jo lapsuudesta lähtien minulla on ollut mottona "anna hyvän kiertää". Jos pystyy tekemään toisille jotain hyvää, ei se koskaan ole itseltä pois, Karvonen tuumii.

Markon kirjanpidossa positiivisuus ei tarkoita yltiöpäistä haihattelua, vaan asioiden eri puolien tarkastelua ilman katkeruutta ja pahoja aavistuksia.

– Monestihan suomalaisuutta ei yhdistetä yltiöpositiivisuuteen, eikä tarvitsekaan kunhan on sopivasti positiivinen ja uskoo siihen, että hyviäkin asioita tapahtuu. Jos uskoo tarpeeksi lujasti, voi päästä vaikka mihin asti. Jos jostain tulee katkeruuden fiiliksiä, on ne syytä pyrkiä pistämään mahdollisimman nopeasti taka-alalle. Kaikesta kuitenkin löytyy positiivisiakin puolia, hän toteaa.

Kainuusta Suomen Hollywood

Audiovisuaalisten tuotantojen pariin Karvonen on ajautunut työskentelemään henkilökohtaisen kiinnostumisen kautta. Hän toteaa tarinankerronnan olevan keskeisessä osassa niin mediatuotannoissa kuin elämässä yleensäkin.

– Olen ikäni ollut kiinnostunut elokuvista ja yleensäkin tykkään tarinoiden kertomisesta. Kaikissa asioissa on tuotava tarina esille. Oli sitten kyseessä kunnan matkailumarkkinointi tai perhejuhlat, on tarinan kertominen tärkeää, Karvonen sanoo.

Kainuu onkin saanut viime vuosina hyvää nostetta kotimaisten ja vähän kansainvälisempienkin mediatuottajien parissa. Miika J. Norvannon Rendel on saamassa jatko-osaa ja osittain Otanmäessä kainuulaisvoimin kuvattu Pieniä suuria valheita sai hyvää tunnustusta kotimaan valkokankailla. Kainuussa kuvattiin viime keväänä myös Suomen kalleinta TV-sarjaa. Cold Courage perustuu Pekka Hiltusen dekkareihin ja sitä kuvattiin Kainuun lisäksi Lontoossa, Irlannissa ja Belgiassa. Budjetissa puhutaan noin kymmenestä miljoonasta. Toinen kansainvälinen sarjatuotanto on suunnitteilla ensi talvelle ja Ylen kanssa yhteistyössä on tuotettu Kassu Halosesta kertovaa TV-dokumenttia. Nosteen myötä kajaanilainen AV-alan opetus ja osaaminen on tällä hetkellä valtakunnallista huipputasoa.

– Kainuun ammattiopisto on hyvässä tilanteessa. Suunnitteilla on paljon erilaisia tuotantoja, joihin saadaan mukaan kainuulaisia alan opiskelijoita avustajiksi ja tuotantotiimin jäseniksi. Noste on ollut hyvä jo jonkin aikaa. Kaikki tekijät jotka ovat täällä käyneet, ovat saaneet Kainuusta erittäin hyvän kuvan. Niin paikalliset ihmiset kuin yrityksetkin ovat avuliaita ja osallistuvat innokkaasti. Se nostaa lisää kiinnostusta Kainuuta kohtaan elokuvantekijöiden parissa, Karvonen kertoo.

Isojen ja komeiden tuotantojen ohella Kainuussa puuhasteellaan myös huomattavia määriä pienimuotoisempaa indietuotantoa, joka myöskin tuo oman lisänsä kajaanilaisopiskelijoiden osaamisvalikoimaan ja tarjoaa mahdollisuuksia yhä useammalle opiskelijalle käytännön työhön tutustumiseen. Suomen mittakaavassa on harvinaista, että toisen asteen opiskelijat pääsevät osallistumaan näinkin isoihin tuotantoihin kuin Kainuussa on tehty. Opiskelijoiden osallistaminen ei rajoitu pelkästään audiovisuaaliselle alalle. Elokuva- tai TV-tuotanto vaatii aina monialaista osaamista toteutuakseen. Muun muassa liiketalous-, asiakaspalvelu-, ravintola-, matkailu-, turvallisuus-, puutarha ja rakennus- sekä logistiikka-alat saavat osansa myös. Käytännön tekeminen näkyy työelämässä. Karvonen kertookin saaneensa oppilaistaan hyvää palautetta työnantajilta.

– Monet Kajaanista valmistuneita palkanneet tuotantoyhtiöt ovat sanoneet, että meidän oppilaista oikein paistaa innostus työtä kohtaan. Se tulee varmasti juuri siitä, että he pääsevät opiskeluaikoina niin läheisesti mukaan erilaisiin tuotantoihin. Työaikaa ei kulu harjoittelemiseen.

Kainuulaisuuden ydin

Kainuulaisen heimoluonnetta voidaan verrata dieselmoottoriin; se vaatii alkuun pientä hehkutusta, mutta vetää käynnistyttyään lujasti ja kustannustehokkaasti. Jos kainuulainen suhtautuukin vieraaseen pienellä varauksella, menee hän ystävänsä puolesta vaikka tervapataan. Vastaavanlaisia huomioita on tehnyt myös Marko Karvonen.

– Kainuulainen on aika varovainen tuntemattomien ihmisten parissa. Sitten kun kunnolla tutustutaan, saa kainuulaisesta erinomaisen hyvän ystävän. Tutustumisen jälkeen löytyy avoimuutta, innostuneisuutta ja innostavuutta, hän pohtii.

Karvonen muistetaan myös Äijät-tanssiryhmän riveistä. Ryhmä esiintyi valtakunnallisessa TV-lähetyksessäkin kesällä 2014. Tanssi on niin ikään laji, joka harvemmin mielikuvissa yhdistyy suomalaiseen, erityisesti kainuulaiseen mieskuvaan. Karvonen mainitsee vielä yhdeksi maakunnan parhaista vahvuuksista monipuolisen kulttuuritarjonnan.

– Äijissä en enää ole mukana. Tanssi on edelleen lähellä sydäntä, mutta tällä hetkellä on niin paljon kaikkea muutakin, että on pakko priorisoida. Tanssi on minulle kuitenkin tärkeää, ja seuraan tarkasti mitä siinä maailmassa tapahtuu. Suomalainen mieskuva ei enää ole niin perityypillinen kuin ennen, vaan nykyään uskalletaan osallistua, ja Kainuun monipuolinen kulttuuritoiminta tarjoaa siihen hyvät mahdollisuudet.

Petri Möttönen

Reijo Aho - Kajaanin viimeinen kyläkauppias

Vuottolahdessa Ahon Kauppaa edelleen luotsaava Reijo Aho vietti viikko sitten 70-vuotissyntymäpäiviään työn merkeissä. 

Reijo ja Martta Aho ovat olleet kauppiaina vuodesta 1982 alkaen. Sitä ennen Reijon veli Kalevi oli pitänyt kauppaa neljä vuotta. Reijon isä oli ostanut Pellikan kaupan vuonna 1975, josta kaikki alkoi heidän perheessään.

Reijo on syntyisin Hyrynsalmelta Paljakan kylästä vuodelta 1949. Koulutie alkoi Mustarinnan talossa, jossa toimi tuolloin kansakoulu Seppo Pernun ollessa opettajana. Koulumatka oli lyhyt, tarvitsi mennä kotoa vain tien yli. Neljän vuoden 

kansakoulun jälkeen, hän pääsi oppikouluun Hyrynsalmelle, jossa kävi kaksi ensimmäistä luokkaa. Perhe muutti Paltamoon ja Reijo kirjoitti ylioppilaaksi Paltamon lukiosta vuonna 1968, jolloin jo tiedettiin hänen lahjakkuutensa matemaattisissa aineissa. Armeijan jälkeen hän lähti opiskelemaan Helsingin Yliopistoon matemaattisia aineita ja valmistui luonnontieteiden kanditaatiksi vuonna 1977. Vuosina 1973 - 1975 hän toimi matematiikan opettajana. Kauppiaan ammatti alkoi vuonna 1976, kun kauppa siirtyi Reijon nimiin. Hän toimi kauppiaana Paltamossa 6 vuotta.

Vuonna 1982 kun he muuttivat Vuottolahteen Martan kanssa, alkoi myös kaupan pitäminen heti tammikuun alussa. Alkuun toimittiin vanhassa rakennuksessa, mutta myöhemmin rakennettiin uusi kauppakiinteistö. He ovat pitäneet  kyläkauppaa Vuottolahdessa lähes 38 vuotta. Marjojen välittäminen on ollut koko ajan merkittävä lisä heidän elämässään. Lisäksi kesäasukkaat ja erilaiset marjaprojektit ovat antaneet lisätienestejä normaaliin sekatavarakaupan arkeen. Koko Kajaanin 

kaupungin alueella Ahon Kauppa on ainut kyläkauppa. Kaupan pitäminen on yhteisöllistä toimintaa, siellä ihmiset näkevät toisiaan ja voivat vaihtaa kuulumisia. Kauppiailta se vaatii ääretöntä sitkeyttä ja pitkäjännitteisyyttä, 

varsinkin talvella arkipäivät voivat olla hyvin hiljaisia.

Päivänsankarin työ vie lähes vuorokauden ympäri aikaa, mutta omana henkireikänään hän pitää uskonyhteisöään Kajaanin helluntaiseurakuntaa, jonka sivupiste on Otanmäessä. He osallistuvat yhdessä Martan kanssa hengellisiin tilaisuuksiin ja kokevat kuuluvansa tärkeään samalla tavalla ajattelevien joukkoon. Reijo on ollut 38 vuotta seurakunnan johtoryhmässä ja sitä ennen hän kuului jo vuodesta 1976 Paltamon helluntaiseurakunnan vanhimmistoon. 

Lähetystyö on hänen sydäntään lähellä, toimien lähetysvastaavana Kajaanin helluntaiseurakunnassa. Erityisesti hän muistaa, kun rajan taakse Kalevalaan perustettiin Matti Juntusen rakentama oma rukoushuone. Samoin Israelin lähetystyö ja romanityö ovat asioita, joissa hän toimii. 

Lämpimät onnittelut Reijolle merkkipäivän johdosta!

Aila Alasalmi

Renne Karppinen - Höppänäveljekset tähtäävät televisioruuduille

Paltamolaislähtöinen viihdytysalan monitoimimies Renne Karppinen pitää useita rautoja tulessa. Keikkapaikkoja on kalenteriin merkitty kuluvalle vuodelle Kajaanista Brysseliin, ja aluevaltauksia uusien medioiden suuntaan on tiedossa. Viime talvena Levillä kuvattu Höppänä-tontun joulukalenteri on valmistunut esityssopimuksia vaille katseluvalmiiksi. Kouvolalaisen Same-eYes Oy -tuotantoyhtiön kanssa yhteistyössä tuotettu joulukalenterisarja tähtää valtakunnalliseen televisiolevitykseen, mutta myös netissä jakelu on yksi vaihtoehto.

– Markkinointi on kovassa käynnissä, ja toivottavasti se jollain kanavalla näkyy ensi joulun aikaan, Karppinen toivoo.

Musiikki on joulukalenterissa keskeisessä osassa. Käsikirjoitus on laadittu siten, että se tarjoaisi pienille katsojille hauskasti tehdyn sadunomaisen tarinan lisäksi pientä älyllistä purtavaa ja ajattelemisen aihetta.

– Joka jaksossa on oma teemansa sekä siihen liittyvä kappale. Mielestäni sadun mukana pitää olla oikeaakin asiaa. Höppänä-tonttu käsittelee aineettomien asioiden tärkeyttä, kuten rohkeutta, ajankäyttöä tässä kiireisessä maailmassa sekä halia ja syliä, sellaisia perusasioita. Yritetään saada katsoja oivaltamaan, että ihan kaikkea ei tarvitse rahalla ostaa, Karppinen kuvailee.

Joulukalenteri on toteutettu paikallisväriä hyödyntäen. Kappaleiden laulukuoro koostuu Ristijärven alakoululaisista, joita Karppinen on äänittänyt Ristijärven Katvelaan vanhaan opettajan asuntoon pystytetyssä studiossaan pitkin syksyä. Joulukalenterin toisena käsikirjoittajana toimi Karppisen vaimo Lilja Kela. Hän on myös tehnyt sanat moneen kalenterissa esitettävään lauluun.

– Ilman Päivikki Palosaaren suurta apua Joulukalenteri ei myöskään olisi onnistunut. Saimme käydä kuvaamassa sen lähes autenttisessa ympäristössä Päivikki Palosaaren omistamassa Tonttulan Piilossa. Suurin osa näyttelijöistä on myös Päivikin työntekijöitä, Karppinen mainitsee.

Korvatunturilta Hepokönkäälle

Höppänä-tonttu sai alkunsa viitisentoista vuotta sitten, kun musiikkityön avulla elantonsa hankkiva Karppinen tarvitsi lapsia viihdyttävän hahmon joulunajan esiintymisiinsä. Sittemmin tonttuilukonsepti on saanut lihaa luiden ympärille muun muassa syntytarinan ja kahden veljeshahmon muodossa. Veljessarjan keskimmäinen on monille tuttu Hepokönkään Höppänä ja nuorimmainen Joensuun sänkytehtaan kotitonttu ja koemakaaja, Unikeitaan Unilukkari.

Höppänöiden syntytarina on sellainen, että Joulupukki ei oikein keksinyt Korvatunturilta tehtävää, johon kaksi nuorinta Höppänää olisivat sopeutuneet. Toinen halusi nukkua koko ajan, eikä toista kiinnostanut jouluhössötys ollenkaan. Pukki lähetti toisen Joensuuhun sänkytehtaalle ja toisen luonnon helmaan Hepokönkäälle. Myös Hepokönkään Höppänällä on viihdyttämisen ohella pedagogisesti valistuksellisia tavoitteita. Laulujen tarinat kertovat luonnosta, sen tuntemisesta ja suojelemisesta. Kolme vuotta sitten julkaistulla Mistä on keijun kengät tehty? -levyllä muistutetaan esimerkiksi siitä, että kaikki mitä jaksat metsään kantaa, jaksat tuoda takaisinkin.

Hepokönkään Höppänä suunnittelee seuraavansa jossain vaiheessa isoveljeään videopätkisten maailmaan.

– Pari jaksoa on jo kirjoitettu Hepokönkään Höppänällekin, ja ehkä jossain vaiheessa niitäkin tehdään. Hepokönkään Höppänää on tullut tehdyksi nyt muiden kiireiden takia vähän vasemmalla kädellä, Karppinen kertoo.

Tällä hetkellä tekijänsä aikaa ja huomiota metsätontulta vie isoveljen elokuvaprojekti. Höppänä-tontun täyspitkä elokuva on saatettu vaiheeseen, jossa teasermateriaalit on kuvattu ja käsikirjoitus osapuilleen hahmollaan. Tarkkaa aikataulua teoksen valmistumiselle ei Karppinen vielä tiedä kertoa.

– Elokuvaa tehdään omien töiden ohella, eikä ulkopuolista rahoitusta vielä ole. Töitä tehdään ihan hartiapankkiperiaatteella. Tarinaan tuodaan vielä lisää ulottuvuuksia ja sanomaa syvennetään, mutta käsikirjoituksen runko alkaa olla valmiina, Karppinen kertoo.

Elokuvatuotannossa mukana on joulukalenterinkin tuottanut Same-eYes Oy. Karppiselle itselleen jäävät tarinan ideoinnin lisäksi sävellys- sekä äänityöt. Yhteistyö kouvolalaisten kanssa käy sangen mutkattomasti.

– Same-eYesilta ovat mukana tuottaja Jesse Tervolin ja videokuvaaja Teemu Villikka. He ovat tosi mukavia ja osaavia tyyppejä. Heidän kanssaan on päästy hienosti samalle aaltopituudelle sen suhteen, miltä elokuvan pitää näyttää ja miten se toteutetaan, Karppinen kehuu.

Muusikon arki on karua raadantaa

Omaa ohjelmapalveluaan pyörittävä Renne on pitkän linjan ammattimuusikko. Keikkakilometrejä kertyy vuosittain huomattava määrä, vaikka yötyöt ravintoloissa eivät enää kiinnostakaan kuten huimempina nuoruusvuosina. Höppänätouhujen ja parin muun hahmon lisäksi muusikko esiintyy lavalla ihan omalla naamallaan sekä järjestää livekaraokea. Livekaraoke tapahtuu nimensä mukaisesti elävän musiikin säestyksellä, jota Renne tarjoilee laulajille kitaralla ja pianolla tai muulla kosketinsoittimella. Livesäestyksellä on valmiiseen äänilevyyn verrattuna etulyöntiasema joustavuuden vuoksi. Laulaja itse saa päättää kappaleen sävellajin ja tahdin nopeuden. Valikoimallaan livekaraoke ei häviä levykaraokelle, sillä Karppisen listalta löytyy yli tuhat kappaletta.

Alan koulutusta Rennellä on sen verran, että hän on opiskellut biisintekoa vuoden mittaisella kurssilla Tornion Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa. Karppisen sävellyskynästä lähteneiden laulujen määrää voisi varovaisesti kuvailla huikeaksi.

– Kyllä niitä yli 500 on jo tullut tehdyksi. En ole kappaleitani juurikaan tarjonnut kenellekään, vaan tehnyt pääasiassa omaan käyttööni. Osa on toistaiseksi julkaisematonta materiaalia; kappaleita riittäisi vaikka kymmeneen levyyn, Karppinen laskeskelee.

Kun käytettävissä on vain 12 puolisävelaskelta, muodostuu tällaisista kappalemääristä puhuttaessa haasteeksi uusien sävelmien keksiminen.

– Kaikki nuotit on tähän päivään mennessä jo löydetty, eikä niitä taida enää olla missään piilossa. Musiikin tekeminen nykyään on hyvin pitkälle lainattujen asioiden soveltamista, Karppinen toteaa.

Musiikkityöllä elantonsa hankkiminen vaatii muutenkin tiettyjen kommervenkkien selättämistä. Monelle on saattanut mediaa seuraamalla muodostua harhakäsitys, että musiikki- ja viihdealalla tienaaminen olisi vaivatonta ja helppoa. Ala on erittäin hektinen ja muistuttaa enemmän elämäntapaa kuin leipätyötä. Monelle kynnyshankaluus koituu itsensä tyrkyttämisestä, sillä kotoa ketään ei esiintymispaikoille haeta. Myös musiikkialan ansaintalogiikka perusrakenteineen elää valtaisaa murrosta.

– Musiikkiala elää murroskautta siinä mielessä, että juuri kukaan ei enää osta levyjä. Kappaleet kuunnellaan Spotifysta tai muualta netistä. Levyjen myynnillä ei pääse rikastumaan, mutta mukavahan niitä on tehdä. Keikkapaikat ovat vähenemään päin, joten jatkuvasti saa etsiä uusia paikkoja joihin tarjoutua soittamaan. Vaikka en hirveästi nimeä ole tehnytkään itselleni, saan kuitenkin leivän hankituksi ja laskut maksetuksi, ja sehän minulle riittää. Myös radiomainoksia teen yhä edelleen. Tulihan noita aikoinaan tehtyä Radio Kajaukseenkin yli 6000 kappaletta kymmenen vuoden aikana, Karppinen muistelee.

Ristijärven Katvelan studion lisäksi Karppisella on toinenkin studio Valkealassa, missä Anttilan kyläkoulun pari luokkaa on valjastettu studiokäyttöön. Näissä tiloissa syntyy sävellyksiä ja äänityksiä muun muassa Teatteri Retikan käyttöön. Tuotantoja voi käydä kuuntelemassa osoitteessa http://renne.fi/testimonials/teatteri-retikka/

Petri Möttönen

Anu Tervonen - Kainuun Yrittäjien toimitusjohtaja kaipaa lisää yhteistyötä julkisen sektorin kanssa

Vuolijoella syntynyt ja Kajaanissa kasvanut Anu Tervonen on kipparoinut Kainuun Yrittäjiä vuoden 2017 marraskuusta lähtien pikäaikaisen toimitusjohtajan Pekka Ojalehdon siirryttyä eläkepäivien viettoon. Tervosella on ollut hyvät näköalat yritysmaisemiin koko työuransa ajan. Hommat alkoivat vuosituhannen taitteessa Kajaanin kaupungin palveluksessa erilaisissa elinkeinojen kehittämistehtävissä. Hän toimi muun muassa elinkeinosihteerinä vuosina 2001-2004. Sieltä hän suuntasi kohti Pirkanmaata, ja toimi noin kahdeksan vuoden ajan Nokian kaupungilla yritysasiantuntijana, yritysneuvojana ja elinkeinosihteerinä. Nokian vuosiin mahtui myös yritysneuvontaa Uusyrityskeskus Ensimetrin palveluksessa. Koulutukseltaan Tervonen on tradenomi Kajaanin ammattikorkeakoulusta. Ylempi AMK-tutkinto (MBA, sähköisen liiketoiminnan ja yrittäjyyden koulutusohjelma) tarttui mukaan Pirkanmaalta. 

Lopulta veri veti takaisin Kainuuseen. Tervonen aloitti työt Paltamon kunnan kehitysjohtajana vuonna 2012.

– Kun tulin Paltamon kehitysjohtajan tehtävään, maailman taloustilanne näytti kurjalta myös Kainuusta käsin katsottuna. Paltamossa oli jo vuosia suunniteltu matkailun kehittämistä, mutta työ ei ollut päässyt kunnolla alkuun. Potentiaalia oli kuitenkin paljon, ja viiden vuoden aikana saimme muun muassa käynnistetyksi Kivesvaaran kehittämisen ja sidoimme jättiläisten tarinan vahvaksi osaksi Paltamon matkailuidentiteettiä, Tervonen muistelee.

Haasteena eläköityminen ja työvoimapula

Yrittäjien akuuteimmat hankaluudet ovat Kainuussa hyvin samankaltaisia kuin muuallakin maassa. Osaavaa työvoimaa ei meinaa enää löytyä mistään ja suuri osa yrittäjistä on siirtymässä pian eläkkeelle. Työvoimapula näkyy jatkuvasti myös yhä pienemmissä yrityksissä. Tämä on laitettu merkille järjestössä ja asian korjausliikkeitä suoritetaan.

– Kainuun Yrittäjien toiminnassa ollaan ryhdytty selkeästi panostamaan nuoriin yrittäjiin huomioimalla heidät paremmin tapahtumatarjonnassa ja toiminnassa. Olemme pyrkineet rennompaan osallistuvaan ja osallistavaan toimintaan sekä kehittäneet verkostojen toimintaa. Perinteisiä yrittäjätapahtumia on uudistettu paitsi sisällöltään, myös tiedotukseltaan ja markkinoinniltaan, Tervonen kertoo.

Tekemistä on runsaasti, mutta työ näyttäisi myös kantavan hedelmää. Isossa kuvassa PK-yritysbarometrin mukaan kainuulaisten PK-yrittäjien usko tulevaisuuteen on vahvistunut merkittävästi ja kasvuhakuisia yrityksiä on enemmän kuin maassa keskimäärin. Uskoa ovat vahvistaneet teollisuuden investoinnit, kuten Terrafame, Transtech, ST1, Renforsin ranta, Kuhmon mekaaninen puunjalostus sekä tietysti KaiCellin suunnitelmat. Kun isoilla toimijoilla on hyvät näkymät, säteilee se myöskin PK-sektorille, joka on kirjaimellisesti Suomen talouden selkäranka.

– Kainuussa on kolme suuryritykseksi luokiteltavaa yritystä: Terrafame, Transtech ja Osuuskauppa Maakunta, joka sinänsä ei ole yritys, vaan osuuskunta. Käytännössä lähes kaikki Kainuun yritykset ovat PK-yrityksiä. Yksinyrittäjiä yrityskannasta on kuutisenkymmentä prosenttia. Jos jokainen yksinyrittäjä palkkaisi ensimmäisen työntekijänsä, niin olisihan sillä valtava vaikutus. Varsinkin niillä aloilla, joilla on vielä paljon työttömiä, esimerkiksi palvelualoilla, Tervonen pohtii.

Nuorisossa on tulevaisuus

Väestöennuste on karmean näköinen maakuntamme tulevaisuuden yrittäjyyttä ajatellen. Faktaskenaario on, että nykytrendin jatkuessa Kainuussa on vuonna 2040 alle 60 000 asukasta. Jos asialle halutaan tehdä jotain, olisi pian käsillä viimeiset hetket ruveta katselemaan työrukkasia käsiin. Tervosen mukaan tilanne on hyvinkin vielä pelastettavissa.

– En vielä olisi vaipumassa synkkyyteen, mutta on korkea aika kääriä hihat ja tehdä asioita puhumisen sijaan. Meillä myös on siihen mahikset. Mainetyötä ja markkinointia on ryhdyttävä tekemään aivan uudella tavalla ja uusilla konsteilla. Myös työperäistä maahanmuuttoa on edistettävä ja helpotettava ja mietittävä, millaisilla porkkanoilla saisimme Kainuuseen muuttamaan enemmän nuoria perheitä ja jo maakunnassa asuvat tekemään lisää lapsia. Varsinkin kehys-Kainuussa Kajaanin ja Sotkamon ulkopuolella on paljon eläköityviä yrittäjiä, joiden on vaikea löytää toiminnalleen jatkajaa. Jos kymmenen vuoden kuluessa puolet kainuulaisista yrittäjistä luopuu toiminnastaan, joutuvat markkinat muiden käsiin jos jatkajia ei löydy, Tervonen arvelee.

Nuorison into yrittäjyyteen on kasvanut. Tuoreimpien selvitysten mukaan kaksi kymmenestä alle 18-vuotiaasta näkee yrittäjyyden houkuttelevana vaihtoehtona työllistymiselle. Vuosituhannen vaihteessa vastaava luku oli alle yksi kymmenestä. Oppimisympäristö onkin tehnyt muutosta yrittäjähenkiseen suuntaan. Kainuussa toimii käytännön tekemistä pulpetissa istumisen sijaan korostava YritysAmis, joka on Suomen tasolla ainutlaatuinen.

– Kainuussa on tehty yrittäjyyskasvatuksen suhteen hyvää työtä. Yritteliäisyys ja yrittäjähenkinen asenne on otettu strategiaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Se onkin hyvä lähtökohta muuhunkin työelämään kuin yrittäjyyteen. Yritysten ja oppilaitosten yhteistyö on saatava edelleen tiivistymään. Sieltähän ne uudet yrittäjät kasvatetaan, Tervonen toteaa.

Lisää avointa vuorovaikutusta

Järjestötoiminta sisältyy Tervosen aikatauluun myös työelämän ulkopuolella. Vapaa-aika kuluu kahden lapsen ja puolison kanssa puuhastellen.

– Tykkään liikkua luonnossa perheen kanssa, varsinkin vesillä. Kalastaminen on kivaa. Olen myös mukana yhdistystoiminnassa mm. MLL:ssa, ja haluan sillä tavoin olla osa yhteisöä muutenkin kuin työni kautta, Tervonen sanoo.

Tervosen filosofiaan kuuluu avoimen vuoropuhelun käyminen eri toimijoiden välillä. Asia onkin kehittynyt hänen mielestään positiivisempaan suuntaan.

– Olen mielestäni tuonut avoimempaa vuoropuhelua yrittäjäjärjestön toimintaan. Avoimuus ja konkreettinen yhdessä tekeminen eri tahojen kanssa on tärkeää ja vain siten voimme rakentaa parempaa yhteistyötä. Yrittäjäjärjestö toki on edunvalvontajärjestö, joka on olemassa jäseniään varten, mutta näemme tärkeänä toimia myös koko Kainuun yhteenkokoavana voimana. Haluamme yhdistää yrittäjiä ja julkisen sektorin toimijoita. Autamme julkista sektoria ymmärtämään ja edistämään yrittäjyyttä, koska yritykset ja yrittäjät ovat tärkein elinvoiman lähde.

Petri Möttönen

Kasperi Heikkinen - Kitarasankari soittaa Kajaania kartalle

Helsingistä käsin toimiva metalliyhtye Beast in Black julkaisi helmikuun alkupuolella toisen levynsä ”From Hell with Love”. Orkesterin riveissä näkyy myös kainuulaisväriä, sillä yhtyeen perustamisessakin mukana ollut kitaristi Kasperi Heikkinen on kotoisin Kajaanista. Yhtye sai alkunsa, kun sen perustaja ja johtaja Anton Kabanen joutui jättämään silloisen yhtyeensä Battle Beastin musiikillisten ja henkilökohtaisten erimielisyyksien takia.

– Olen tuntenut Antonin jo vuosikausia. Kun alkoi näyttää siltä, että hänen polkunsa Battle Beastin kanssa erkanee, sanoin hänelle, että olen valmis auttamaan uuden projektin kanssa jos kitaristia tarvitaan. Kuuluin siis orkesterin muonavahvuuteen jo ennen kuin se oli kasassa, Kasperi muistelee.

Elettiin vuotta 2015. Beast in Black ei turhia aikaillut, vaan julkaisi ensimmäisen levynsä lähes saman tien, vain muutamia kuukausia perustamisen jälkeen. Saksalaisen Nuclear Blast -yhtiön julkaisema debyyttialbumi sijoittui Suomen albumilistalla seitsemänneksi ja pysytteli siellä kahdeksan viikkoa. Lisäksi se pääsi listoille myös Saksassa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa, Sveitsissä ja Ranskassa. Albumin esikoissingle ”Blind and frozen” sai runsaasti radiosoittoa ja siitä tehtiin myös musiikkivideo.

Helmikuussa julkaistu uusi levy eroaa musiikillisesti jonkin verran edeltäjästään. Julkaisun tiimoilta ryhmä on kulkenut ahkerasti esiintymässä pitkin maita ja mantuja, ja musiikinystävät ovat ottaneet levyn vastaan innostuksella.

– Helmikuun lopussa esiinnyimme Suomessa neljä kertaa ja sen jälkeen lähdimme Euroopan kiertueelle Turmion Kätilöiden kanssa. Välissä on pari keikkaa Ruotsissa ja koko huhtikuun ajan kotimaan esiintymisiä riittää jokaiselle viikonlopulle. Ennen kesää tulee kaikkiaan kolmisenkymmentä keikkaa. Uudesta levystä tuli aika erilainen ensimmäiseen levyyn verrattuna, mutta sehän ei ole mitenkään huono asia. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen ja ylpeä. Vastaanotto on ollut todella hyvä, jopa parempi kuin uskalsimme odottaa. Esimerkiksi Saksassa useat esiintymiset olivat loppuunmyytyjä, mikä ei ole ensimmäistä kiertuettaan pääesiintyjänä tekevälle yhtyeelle mitenkään jokapäiväistä herkkua, Kasperi kertoo.

Saksalaistähtien kyydissä

Kasperin tie kitarasankariksi alkoi jo poikavuosina. Vanhemmat huomasivat pojan musiikilliset taipumukset, ja laittoivat 8-vuotiaan pikku-Kasperin opettelemaan klassista kitaraa. Jotain kuitenkin puuttui. Tarvittiin rockherätys, jonka tarjosi australialainen AC/DC.

– Eihän se klassinen kitara jaksanut kiinnostaa minua ollenkaan. Jossain vaiheessa sitten kuulin AC/DC:tä ja tajusin, että kitaralla voi tehdä tällaisiakin juttuja. Olisinko ollut hieman yli kymmenen kuin sain ensimmäisen sähkökitarani. Kaikenlaisia bändivirityksiä touhuttiin, vaikka soittaa ei osattu pätkääkään. Hauskaa oli senkin edestä, ja siitä se pikkuhiljaa eteni. Lukioaikoina alkoi tulla mieleen, että voisi treenata vakavissaankin ja miettiä tästä ammattia, Kasperi muistelee.

Monen pikkupojan elättelemät haavekuvat rocktähteydestä eivät käytännössä koskaan kohtaa todellisen maailman kanssa. Maineeseen ei nousta yhdessä yössä eikä mikään tule ilmaiseksi. Tie on raskas, kivikkoinen ja päättäväistä työtä vaativa. Kasperin on nykyhetkeen kantanut itsepäinen asialle omistautuminen.

– Tie on ollut pitkä, eikä mikään ole tullut helpolla yhdessä yössä, mutta onneksi työ on kantanut hedelmää. Täytyy vain jaksaa pakertaa ja uskoa siihen, että jonain päivänä pään seinään hakkaaminen alkaa tuoda tulosta, Kasperi toteaa.

Kansainvälinen ura lähti urkenemaan vuonna 2006. Tuolloin Kasperi soitti kajaanilaisessa Guardians of Mankind -yhtyeessä, jonka ohjelmisto koostui saksalaisen Gamma Ray -yhtyeen kappaleista. Guardiansin kosketinsoittaja Eero Kaukomies oli jo aikaisemmin päässyt keskusteluyhteyteen esikuviensa kanssa ja tehnyt tuuraustöitä Gamma Rayn konserteissa. Niinpä Kasperi oli luonteva valinta sijaissoittajaksi, kun Gamma Rayn kitaristi teloi kätensä ja joutui sairaslomalle. Pesti uusiutui vielä neljä vuotta myöhemmin kitaristi Henjo Richterin toipuessa silmäleikkauksesta.

Kitaristin taidot eivät jäänet huomiotta, ja vuonna 2013 Kasperi liittyi saksalaisen Udo Dirkschneiderin U.D.O -orkesteriin. Raskaan musiikin kuuntelijat ympäri maailmaa tuntevat Udon jo 80-luvulta Accept-yhtyeen laulajana. Neljä vuotta kestänyt palkkakitaristin rupeama oli kiireinen, mutta mieluisa.

– Kokemus oli erilainen, kun ei tarvinnut itse stressata mistään käytännön asioista. Managerit hoitivat järjestelyt ja itse pystyi keskittymään vain kitaransoittoon. Neljään vuoteen mahtui suunnilleen 350 keikkaa. Varsinkin vuosi 2016 oli melkoista haipakkaa, kun soitimme Dirkschneider-nimen alla vanhaa Acceptia. En kuitenkaan kokenut sitä mitenkään raskaaksi. Olen kuitenkin pikkupojasta asti halunnut olla kiertueella ja soittaa eri maissa erilaisille ihmisille. Ei tuntunut missään vaiheessa raskaalta. Kiertue-elämästähän voi tehdä itselleen raskasta, jos lähtee liikaa mukaan lieveilmiöihin, Kaperi sanoo.

Pullo on huono työkaveri

Lieveilmiöistä puheenollen, rockmusiikin soittamiseen ja kiertue-elämään liitetään usein vapaamielinen päihteiden käyttö ja monet muusikot tunnetaankin janostaan. Joku saattaa myös jännittää ihmisten eteen lavalle menemistä niin paljon, että lääkitsee itseään alkoholilla. Kasperi itse toteaa, että ammattiylpeys ei anna periksi nousta lavalle hiprakassa.

– Työ on hoidettava niin hyvin kuin pystyy. Tämä musiikinlaji on ajoittain sen verran teknistä, että sen soittaminen ei kertakaikkiaan onnistu juovuksissa. Esiintyvä muusikko on myös vastuussa maksavalle yleisölle. Yksi typerimpiä virheitä mitä voi tehdä, on mennä esiintymään pääsylipun maksaneille sellaisessa kunnossa, ettei pysty antamaan parasta osaamistaan, Kasperi sanoo.

Pieni jännitys kuuluu aina asiaan ja tuo lisävirtaa esiintymiseen. Niin kauan kuin pelko ei invalidisoi, tuo pieni epämukavuuden tunne mukanaan halun nousta uudelleen lavalle. Kasperi muistelee jännittäneensä ensimmäisiä julkisia esiintymisiään kovastikin, mutta koulun liikuntasalissa vanhempainilloissa soitetuista Hurriganes-esityksistä on tultu jo kauas.

– Nykyisin jännittäminen riippuu tilanteesta. Kun aloitimme kiertueen uuden levyn tiimoilta, jännittivät muutamat ensimmäiset keikat aikalailla. Kun on paljon uusia kappaleita esitettävänä, on tietynlainen varovaisuus aluksi läsnä. Muutaman keikan jälkeen jännitys karisee ja soittaminen muuttuu positiivisella tavalla rutiiniksi. Pieni kutina täytyy aina olla, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla hirvitä kuin joskus nuorempana, Kasperi kertoo.

Töitä riittää jatkossakin

Musiikista itselleen ammatin tehnyt Kasperi on hankkinut alalta kahdetkin AMK-paperit, toiset muusikon ja toiset musiikkipedagogin. Musiikki on paitsi työ, myös harrastus, eli toisin sanoen elämäntapa. Toukokuussa on luvassa uutta levyä myös Kasperin ensimmäisiin bändiprojekteihin lukeutuvalta Merging Flarelta. Tällä hetkellä Beast in Black on kokopäivätyötä.

– Kyllä se ainakin kiireisenä pitää. Nyt on vähän pakkokin puskea menemään kun bändi on vielä näin alkutekijöissään ja kysyntää tuntuu riittävän. Olisi tyhmää ruveta hidastamaan tässä vaiheessa, kun rauta on kuuma. Toukokuun alussa on muutama keikka Japanissa ja kesäkuun alusta alkaa festarikausi. Kesän aikana on Suomessa ja muualla Euroopassa yhteensä parisenkymmentä festariesiintymistä. Myös jonkinlaisesta ulkomaille suuntautuvasta kiertueesta on ollut puhetta, mutta siitä ei uskalla vielä sanoa mitään, kun ei ole tarkemmin suunniteltu. Jossain vaiheessahan täytyy alkaa myös suunnitella kolmatta levyä. Kiirettä pitää, mutta sehän on pelkästään positiivinen asia.

Petri Möttönen

Katja Oittinen - Myyntityön kautta radioaallon harjalle

Jokainen hiemankaan pidempään radiota kuunnellut kainuulainen osaa yhdistää Katja Oittisen nimen siihen iloiseen ja pirteään puheensolinaan, jota kuultiin 90-luvun alusta lähtien Radio Kajauksessa ja vuosituhannen taitteesta Ylen taajuuksilla. Toissa vuoden joulukuusta lähtien Oittinen on toiminut Yleisradion Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella olevien toimitusten päällikkönä. Käytännössä tehtävänä on järjestää ja varmistaa toimituksille mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset.

– Aluetoimitukset ovat osa Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitusta, eli yhtiön tavoitteet yleisön palvelemisessa ja journalistisissa linjauksissa koskevat myös meitä ihan siinä missä Pasilan toimitustakin. Siinä riittää koordinoitavaa ja tekemistä. Minulle kuuluvat myös henkilöstöasiat sekä strateginen johtaminen journalismissa ja työarjessa, valaisee Oittinen toimenkuvaansa.

Oittisen ääntä kuullaan radiovastaanottimista siis nykyisin vain poikkeustapauksissa. Päällikkö ei varsinaisesti tunnusta kaipaavansa mikrofonin ääreen, vaikka juontajan työssä hyvin viihtyikin.

– Olen toiminut paitsi juontajana, myös monissa muissa toimituksen rooleissa. Siitä on paljon hyötyä tässä tehtävässä myöskin siinä mielessä, että hyvin harvinaisissa poikkeustilanteissa voin tuurata studiossa ja juontaa lähetystä. Se tosin on äärimmäisen harvinaista, sillä meidän on pyrittävä tekemään mahdollisimman tarkoin Radio Suomen mukaista lähetystä jokaisesta studiosta. Juontajan on oltava kärryillä täsmälleen siitä, mikä on toimeksianto. Näin ollen tuuraaminen ei ole helppoa, mutta pääseehän siinä mikrofonin edessä yleisön äärelle aivan eri tavalla kuin päällikön paikalta, Oittinen pohdiskelee.

Oittinen sai ensimmäisen kosketuksen radiotyön maailmaan teini-iässä yhdistystoiminnan kautta. Tuolloin vielä ei mieleen tullut, että kyseessä voisi olla elämänura.

– Olin 14 tai 15 vanha kun olin mukana Kuurnan asukastoimikunnassa. Pekka Turpeinen oli hiljattain perustanut Radio Kajauksen, jossa torstai-iltapäivisin kuultiin kyläyhdistysten kuulumisia. Olin tuossa ohjelmassa Kainuun asukastoimikuntien äänenä Raimo Jokelaisen kanssa. Olin siellä vain haastateltavana ja kertomassa asioita, mutta se kuitenkin oli ensimmäinen kosketukseni radiotyöhön, Oittinen muistelee.

Lukion jälkeen Oittinen työskenteli vuoden päivät Kajaanin seurakunnan erityisnuorisotyössä. Sitten alkoi Kajaanissa ammattikorkeakoulukokeilu. Oittinen lähti opiskelemaan kansainvälistä markkinointia ja valmistui aikoinaan. Osana opiskeluja oli kotimaan markkinoiden työharjoittelu, jota Oittinen ryhtyi toteuttamaan Radio Kajauksen myyntipuolella. Tähtiin ei kuitenkaan ollut kirjoitettuna myyntitykin toimenkuvaa, vaan jotain muuta.

– Päädyin hyvin äkkiä tinkatilanteen kautta juontamaan lähetystä. Olisiko se ollut joku Tunnin toivotut -lähetys. Ensimmäinen tuntuma oli, että tämä ei ole ollenkaan minun työtäni, mutta ensimmäisestä kauhutunnista kaiken tekniikan kanssa selvittyäni totesin, että tämä onkin juuri sitä, mitä haluan tehdä. Siitä se alkoi, kertaa Oittinen vaiheitaan.

Elettiin kesää 1993 ja Katja Oittisen ensimmäinen työkesä radioaaltojen laineilla lähti käyntiin. Alalla hän on pysytellyt siitä lähtien välillä lisää osaamista hankkien. Yleisradion leivissä hän on työskennellyt vuoden 2001 tammikuusta lähtien.

– Ylen omia koulutuksia on ollut ja lisäksi minulla on audiovisuaalisen verkkoviestinnän ammattitutkinto. Olen opiskellut myös paljon esimiestyöskentelyä. AMK-pohjalta on tultu kauas, enkä ole tehnyt kansainväliseen markkinointiin liittyvää työtä päivääkään, hän kertoo.

Tiedonvälitys Suomessa on Oittisen mielestä hyvillä kantimilla. Verorahoitteinen Yleisradio puolustaa paikkaansa monipuolisella ja luotettavalla tarjonnalla. Maailmasta löytyy myös kolkkia, joissa tiedonvälitys on täysin markkinavoimien ja poliittisten toimijoiden käsissä.

– Perustellulle ja tiedonhankintaa arvostavalle journalismille on kysyntää. Se näkyy siinä, että meillä on mediaa, jota yleisö haluaa käyttää. Ylen tehtävä tietysti on palvella kaikkia suomalaisia siellä missä he mediaa kuluttavat, oli se sitten verkossa, televisiossa tai radiossa. En kuitenkaan koe, että kotimaisen media-alan eri toimijoiden pitäisi keskenään jotenkin jakaa mediakenttää. Painetulla sanalla on paikkansa siinä missä verkko- tai radiosisällölläkin. Ihmiset haluavat hankkia tietoa, joten journalismin kysynnän en usko ikinä lakkaavan. Haasteena meille mediatoimijoille nykypäivänä on löytää ne tavat, välineet ja aiheet, joilla yleisö saavutetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Internet on täynnä kaikennäköistä sisältöä, joten yleisön oma medialukutaito korostuu jatkossa entisestään, Oittinen toteaa.

Yle Kajaanin ja Yle Oulun päällikön toimenkuvaan kuuluu paljon autoilua Kajaanin ja Oulun välillä. Mitäpä siinä ratin äärellä istuessaan muutakaan tekisi, kuin kuuntelisi radiota. Kuunteluvalikoima ei rajoitu pelkästään oman työnantajan kanaviin.

– Jos en ole puhelimessa, on minulla aina autossa radio päällä. Jos satun kuulolle aluelähetyksen aikaan, kuuntelen usein omien toimittajien työskentelyä, mutta paljon useita eri kanavia ylipäätään. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella on valinnanvaraa kymmenittäin. Lisäksi käytän suoratoistopalveluja musiikin kuuntelemiseen. Olen myös radiot.fi-palvelun aktiivikuluttaja ja viihdynkin sen parissa jopa lineaarista televisiotarjontaa paremmin, Oittinen kertoo.

Radiopomon työarki on kovin tiivistä, mutta välillä aikaa jää omaankin käyttöön.

– Varsinkin tämä vaalikevät näkyy kalenterissa siten, että normaali viikonloppuvapaa on etsiskelyn takana enemmän kuin muina keväinä. Vapaa-ajallani tykkään todella paljon katsoa elokuvia. Käyn elokuvateatterissa ja käytän aktiivisesti suoratoistopalveluja kuten Yle Areena, Netflix ja HBO. Sillä tavoin pystyn heittämään aivot narikkaan, ettei tarvitse koko ajan olla jotakin mieltä tai päättää jostakin. Ei tarvitse tehdä sisältöratkaisuja, vaan voi olla vain yleisönä. Loma-aikoina luen kirjoja. Liikunnan suhteen olen vähän kausiliikkuja, joka herää henkiin keväisin. Hiihtämisestä olen haaveillut, mutta suksien päällä en valitettavasti ole käynyt vuosiin, paitsi laskettelurinteessä. Toinen haaveeni on ollut palata lapsuus- ja nuoruusiän harrastuksen pariin ratsastamaan, mutta sekin odottaa toteutumistaan. Nämä ovat vapaa-ajassani sellaisia "sit ku -asioita". Vapaa-aikaa täytyy aikatauluttaa myös siten, että ehtii välillä näkemään sukulaisia, perhettä ja ystäviä. Vaikka ei erikseen mitään ohjelmaa järjestäisikään, tuntuu ajan viettäminen läheisten kanssa tärkeältä.

Petri Möttönen

Pentti Malinen - Maakuntajohtaja suurten muutosten äärellä

Maakunnan liitto on jäsenkuntiensa muodostama kuntayhtymä, joka toimii aluekehitysviranomaisena ja vastaa oman maakuntansa yleisestä kehittämisestä sekä alueensa maakuntakaavoituksesta. Jokaisen
Suomen kunnan on oltava jonkin maakunnan liiton jäsen. Kainuun liittoa johtaa maakuntajohtaja Pentti Malinen. Hän aloitti tehtävässään vuonna 2013, jolloin Kainuun maakuntakokeilu oli juuri tullut päätökseensä. Sitä ennen hän ehti toimia puolentoista vuoden ajan aluekehitysjohtajana kokeilun aikaisessa Kainuun maakunta -kuntayhtymässä. Mitä sitten maakunnan johtaminen käytännössä on ja millainen on maakuntajohtajan työpäivä? Malinen pitää kysymystä haastavana, sillä tyypillistä työpäivää ei ole.

– Kainuun liitto on maakuntamme poliittisesti ohjattu organisaatio, joten maakuntajohtajan tehtävä on edustaa niitä näkökantoja, mitä maakuntahallituksella on erilaisiin asioihin. Olemme Kainuun edunvalvoja päätöksenteon suuntaan niin valtakunnan kuin myös EU:n tasolla. Lakisääteistä työtä tekevällä suunnittelupuolella on omat vastuualueensa ja asiantuntijaorganisaationsa, mutta maakuntajohtajan tehtäväalue painottuu maakunnan edun ajamiseen, edustamiseen ja kansainvälisiin kontakteihin, Malinen tiivistää.

Kainuun liiton aluekehitystoimintaan kuuluu EU-hankerahoitusten jakaminen alueellisille kehityshankkeille. Maakunnan elinvoima riippuu merkittävissä määrin näistä hankkeista, joten vastuu on painava myös maakuntajohtajalla, joka esittelee päätöksentekoon liittyvät seikat yhteistyöryhmälle ja hallitukselle.

– Maakuntajohtajan rooli on valtavan hyvä näköalapaikka. Merkittävät Kainuuta koskevat poliittiset asiat niin maakunnan sisällä kuin Helsingissä ja Brysselissäkin ovat aivan äärellä. Niistä on maakuntajohtajan oltava mahdollisimman hyvin perillä ja niihin täytyy tarvittaessa tarttua, Malinen sanoo.

Maakuntajohtaja istuu hyvällä näköalapaikalla myös maakunta- ja soteuudistuksen valmisteluissa. Väliaikaisen hallintoelimen puheenjohtajana Malinen ohjaa valmistelutyötä keskeiseltä paikalta.

– Kesäkuussa tulee kolme vuotta siitä kun Kainuussa aloitettiin maakuntauudistuksen valmistelu. Kainuulla on maakuntakokeilun jäljiltä huomattavan hyvät lähtöasetelmat muuhun maahan nähden. Sote on valmiiksi integroitu maakuntaan, joten näiden kolmen vuoden aikana ei ole tarvinnut yhtä valtavaa urakkaa kuin muualla. Suurin osa maakunnista on perustanut samanlaisen kuntayhtymäorganisaation kuin meillä. Näin ollen meillä on ollut mahdollisuus laaja-alaisempaan valmisteluun, Malinen kertoo.

Laaja-alaisempaan valmisteluun kuuluu muun muassa varautuminen siihen, että joku vielä saa kuin saakin kirnun kaadettua ennen tulevan uudistuksen läpivientiä. Maakuntajohtaja puhuu alueellisesta varautumisesta.

– On päätetty perustaa tänne varautumisfoorumi ihan sillä ajatuksella, jos vaikka uudistus viivästyisikin. Varsinkin taloushallinon ja tietojenkäsittelyn osalta on pakko tehdä uusia ratkaisuja, kun kunnat irtautuvat sote-kuntayhtymän yhteisistä palveluista. Uuden maakunnan strategiatyö on hyvin käynnissä ja suunnitelmia on valmisteltu paljon. Ihan loppuun niitä ei voida viedä ennen lainsäädännön valmistumista. Olemme kuitenkin iskuetäisyydellä, kunhan vain lait saataisiin voimaan ja maakuntavaalit pidettyä.

Silloin kun maakunnan johtaminen ei pidättele Malista, käyttää hän aikaansa mielellään liikunnan parissa. Liikunta on läheinen osa elämää nykyisin lähinnä itse urheillen, mutta aikaisemmin myös hallinnollisissa luottamustehtävissä toimien. Menneinä vuosina hän on ollut pitkään Kajaanin suunnistajien johtokunnan puheenjohtajana sekä Kainuun liikunnan hallituksessa puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana. Maakuntajohtajan työsarka on antanut aihetta karsia paljon sidonnaisia luottamustehtäviä.

– Joku on saattanutkin kuulla, että suunnistan mielelläni. Se on aivan paikkansa pitävä tieto. Talvella tykkään hiihtää. Hiihtäminen ja suunnistaminen ovat meille perheen ja jopa suvun yhteisiä harrastuksia. Olenkin lähdössä vaimoni sekä sisareni ja hänen miehensä kanssa Portugaliin rastiviikolle loman alkaessa tällä viikolla. Maaliskuussa on jonkinlainen laturetki tiedossa melkein jokaiselle viikonlopulle

Penkkiurheilulle ei Malisella juurikaan jää aikaa, vaikka työn puolesta sitäkin osastoa esiin nousee Kainuun liiton sponsoroidessa urheilu- ja kulttuuritapahtumia. Yhteistyö hyödyttää seuratoimintaa ja vie maakunnan imagoa eteenpäin.

– Jonkin verran pääsee työn puolesta seuraamaan. Sotkamon Jymy ja Vuokatti Ski Team ovat hyviä esimerkkejä yhteistyöstä. Pidän enemmän perinteisten lajien kuin joukkuelajien seuraamisesta. Vapaa-aikaa on kuitenkin niin vähän, että mieluummin käytän sen omaan liikkumiseen, Malinen kertoo.

Maakunnassamme ei siis ole syytä menettää yöuniaan vaikka käsillä onkin isoja muutoksia. Hallinnollista valmistelua tehdään huolellisesti ja Malinen muistuttaa nälkämaan aikojen olevan muutenkin historian havinaa.

– Kainuun tulevaisuus on valoisampi kuin vuosiin. Tilastot kertovat, että työllisyysasteemme on nopealla tahdilla saavuttamassa valtakunnallista keskiarvoa, kun pari vuosikymmentä olemme olleet pahinta työttömyysaluetta Suomessa. Ykkösasia alkaakin kohta olla osaavan työvoiman saatavuus, ja se onkin nostettu kärkeen suunnitelmia tehdessä. Iso asia tulevaisuuden kannalta on investointien toteutuminen. Hyvä uutinen oli viime viikolla Pölkky Oy:n iso investointiohjelma, tällaisia tarvitaan lisää ja mieluummin vielä isompiakin. Investointimahdollisuuksia tarkkaillaan jatkuvasti. Suurin niistä tietysti on Paltamon biotuotetehdas, mutta esimerkiksi kaivannaisalalla on paljon tulevia vaikutuksia. Voidaan sanoa, että mikään toimiala ei meillä ole huonossa hapessa. Matkailun ja kansainvälistymisen uskon lähtevän kunnolla käyntiin aivan lähiaikoina, Malinen arvelee.

Uhkatekijät Kainuun tulevaisuutta ajatelleen ovat samat kuin muuallakin kasvukeskusten ulkopuolisessa Suomessa. Väestörakenteen kehityksen kompensaatioksi olisi Malisen mukaan ajateltava luovia ratkaisuja.

– Syntyvyystilastot ovat koko maassa synkät, joten kestävyysvajeeseen ei ole tiedossa helpotusta pitkällä aikavälillä. Tämä nostaa keskustelun työ- ja opiskeluperäiseen maahanmuuttoon. Siitä on avattava uutta keskustelua ja Kainuun tulevaisuutta on muutenkin katsottava uusista ja rohkeammista ratkaisuista pidemmälle mentäessä. 

Petri Möttönen